Skotlannin ruokakauppojen pullovalikoima alkaa olla jo aika koluttu ja varsinkaan mitään mainitsemisen arvoista on vaikea löytää; brittibitterit kun tuppaavat olla kohtalaisen samanlaisia. Tässä nyt kuitenkin muutama olut joita bongasin kaupasta ja jotka kiinnittivät huomioni:

Kaukainen ja syrjäinen Orkney Brewery (osa Sinclair Breweries Ltd. ryhmää) tarjosi kolme olutelämystä. Ensimmäinen näistä oli Northern Light (4%, Blond Ale). Tämä oli kohtalaisen humalainen, mutta ei kuitenkaan kovin kitkerä, hieman savuinen. Toinen oli Black Island (4,6%, Old Ale, vaikka jo aika lähellä stouttia maltaiden tummuuden osalta), joka on voittanut monia palkintojakin Briteissä. Paahteisen maltainen, pitkä jälkimaku joka on hieman kitkerä. Kolmas saman panimon tuote oli Raven Ale (3,8%, Bitter) joka oli jälleen kerran erittäin tyypillinen brittiläinen bitteri, maltaisen hedelmäinen pitkällä kitkerällä jälkimaulla.

Belhavenin panimosta olen puhunut aikaisemminkin, mutta pakko mainita vielä yksi kyseisen lafkan tuote, nimittäin Twisted Thistle IPA (5,3%, varsin tyypillinen IPA). Olut sinänsä ei ansaitse erityismainintaa paitsi tyypillisenä IPAna, mutta etiketissä komeilee kuuluisa thistle elikkäs ohdake joka on siis Skotlannin kansalliskukka. Tätä kukkaa viliseekin sitten joka paikassa, varsinkin Edinburghin turistikaduilla (löytyy esim. turistikrääsäliike Thistle Do Nicely, hahaha olipa hauska sanaleikki) ja jos katsotte joskus erittäin historiallista Braveheartia niin katsokaapa minkä kukan tyttö antaa nuorelle Wallacelle… No niin, takaisin asiaan.

Yksi englantilainenkin olut on nyt mainittava kun se kerran osui käteeni, nimittäin Hall&Woodhousen Stinger (4,5%, Bitter). Olut sinänsä ei ole kummoinen, erittäin tyypillinen brittibitteri, mutta panimo on perustettu jo 1777 ja tällä hetkellä sitä johtaa Woodhousen perhe jo viidennessä polvessa. Taitaa Sinebrykoffi kalveta tämän rinnalla…