Aihearkisto: Olutkolumni

Olutmaailman elämää ja tapahtumia kommentoituna tuopin äärestä

A. Le Coq Tartu Õlletehas ja Õllemuuseum

 

tartu-paakallotuoppi

 

 tartu-tankkitoppi

 

 

 

 

 

 

 

 

Matlun matka Tarttoon oli jälleen olutpitoinen. Asiaan ei vaikuttanut millään muotoa se, että olin matkanjohtajana ;-). Kuvan mukainen AOSillekin sopiva pääkallotuoppi löytyi Tarton yliopistomuseosta, joka sijaitsee Toomemäellä vanhan tuomiokirkon raunioissa. Luit aivan oikein, raunioissa. Se kuten A. Le Coq:n panimokierros eivät sovi korkeanpaikankammoisille. Tällä kertaa olimme panimokierrokselle ilman bussilastillista latvialaisia, joten pääsimme paikkoihin, joihin ei suuria ryhmiä viedä. A. Le Coq:n panimolla pääsee sympaattisen vanhan johtajan, Ilmar:n, johdattamana tuotantotiloihin keittotankkien viereen näkemään parhaillaan menossa olevaa keittoa. A. Le Coq on 52 miljoonan litran vuosituotannollaan Viron suurin panimo. Mikäli varastohallin käymistankkien päällä huimasi, niin pyörryttämään alkoi todenteolla ulkona tankkitoppien päällä. Ei se, että tankit olivat kymmeniä metrejä korkeita, mutta kun vieressä oli jyrkkä mäenreuna ”soppakaupunkiin”. Tällä nimellä Ilmar kutsui viereistä vähän rähjäistä, mutta idyllistä puutarhakaupunginosaa, jossa oli kaiken lisäksi hiekkakadut. Kuvasta ei erota korkeuseroa, mutta selväksi tuli, ettei panimotyö sovi korkeita paikkoja arastaville. Ryhmämme piti tiukasti kiinni kaiteesta seistessään ritilälevyjen päällä korkeuksissa.

Olutharrastajalle paras anti oli kuitenkin kierros panimon vanhaan torniin rakennettuun olutmuseoon, jossa pääsi tutustumaan varsinkin vanhoihin oluen tuotantolaitteisiin. Tällä kertaa pääsimme myös kellarin avattujen mallastustakkien luokse, joita oli käytetty viimeisen kerran vuonna 1998. Kummeksuntaa herätti asbestilevyjen käyttö oluen suodatuksessa. Rankkaa työtä oluen teollinen valmistus on ollut aikoinaan. Hyvä työmies sai päivän päätteeksi bonuksena olutkolikon, jolla sain panimolta pullon olutta. Tänä päivänä nuo kolikot ovattartu-olutrahat numismaatikkojen keskuudessa haluttuja, ja niistä maksetaan 4000 viron kruunua. A. Le Coq on ollut viimeisten Tsaarien aikaan hovihankkijana Imperial Stout oluellaan, joka on ollut todella kallis tuote venäjällä. Pullon hinta oli 90 kopeekkaa, kun halvat oluet maksoivat vain muutaman kopeekan. On harmillista, että muutama vuosi sitten valikoimasta poistuivat Stout ja English Ale. Lagereiden lisäksi valikoimassa on enää yksi pintahiivaolut, A. Le Coq Porter.

Kierros päättyi A. le Coq:n tuotteiden maisteluun panimon pubissa. Siiderin juojiakaan ei unohdettu, sillä he saivat maistaa viinisiideriä, joka ilmeisesti on todella uusi tuote, sillä sitä ei löydy A. Le Coq:n nettisivuilta. Ilmar sai suuren huomion avaamalla panimon 200 vuotisjuhlaoluen Special-pullolla toisen Special-pullon. Kyseisessä pullossa on pohjassa pullonavaaja. Temppu onnistuu siksi, että pullossa on kruunukorkin ja kierrekorkin yhdistelmä.

Olutkolumnisti Ilmo Teikari

Kuvat Juho Saarinen, olutkolikkokuva A. Le Coq

 

tartu-olletehas-pub

 

 

 

 

 

 

 

Karhu Korpisavu, Victory Ale ja Davenports Top Brew De Luxe

korpisavu.jpgkorpisavu.jpgkorpisavu.jpg 

Karhu Korpisavupullon heittämisellä keskelle AOS:laisten Rochefort 10:n maistelua voisi saada suuremman valituksen aikaan kuin Ylänteen Olutta! –kirjalla kuukausitapaamisessa. Olut on kuitenkin niin monimuotoinen tuote, että pitäisi aina muistaa suhteuttaa erilaiset oluet erilaisiin käyttötapoihin ja tilanteisiin. Kaulan ”Savuolut” lupauksesta huolimatta Karhu on tehty massatuotteeksi ja sillä hyvä. Karhun savuolutversiosta on turha etsiä savustettujen maltaiden omalaatuista aromikkuutta kuten perinteisestä rauchbier:stä. Maltaiden savustamisen sijasta palvikinkkumainen aromi on keinotekoisesti tehty. Miten, se ei pullon etiketistä selviä.  Alkon määritelmässä on erityinen huomautus ”Savuoluista poiketen Korpisavussa on vain mieto savunmaku”. Lue loppuun

Highgate Old Ale ja Highgate Old Ember

p1310858.JPG 

Alkossa on mukavasti ollut esillä kaksi perinteisen Viktorian ajan panimon (Highgate on perustettu vuonna 1898) tummaa olutta.  Highgate Old Ale on 3,26 euroa maksava 5,1 %:nen tumma ale. Oluessa ei ole totisesti mitätöntä tuoksua, vaikka tällaisen väitteen voi löytää. Tuoksu on miellyttävän makean vaniljamainen. Tuoksun jälkeen voi maku aluksi tuottaa pienen pettymyksen. Makua tarkemmin analysoitaessa huomaa hennon karvauden muuttuvan pehmeäksi, täyteläiseksi ja tasapainoiseksi. Miksikään voimakasmakuiseksi ei tätä olutta voi väittää, ja maku on hieman liian makea. Tästä huolimatta Highgate Old Ale on olut, josta on helppo pitää.

Highgate Old Ember on edelliseen aleen verrattuna alkoholipitoisuudeltaan hieman voimakkaampi. Old Ember:ssa on alkoholia 6,5 %:ia ja pullon hinta on 3,42 euroa. Old Ember on väriltään vaaleampi kuin Old Ale. Ero on huomattavat n. 23 EBC-yksikköä. Nämä oluet ovat hyvin vaahtoavia ja tummia, mutta keskinäisen värieron huomaa silmämääräisestikin. Katkeropitoisuudessa on vain yhden EBU-yksikön ero Old Alen hyväksi. Old Ember vaikuttaa tuoksultaan neutraalilta ja tämä neutraalius jatkuu maussa, joka on hennon hedelmäinen ja miedon suklainen. En suinkaan nimitä tätä olutta latteaksi, mutta parivertailussa Highgate Old Ale:n kanssa ei voi välttyä mielikuvalta, että prosenttien tavoittelu on latistanut olutta. Kummassakin oluessa alkoholin maku pysyy miellyttävästi taka-alalla, mutta ehdottamasta rahalle paremmalle vastineen tarjoaa Old Ale.

 

Olutkolumnisti

Ilmo Teikari

AOS Uusien illassa Vanhalla

aos-uusien-illassa-2008-_mg_6999.jpg

Young’s Double Chocolate Stout, alkoholi: 5,2 t-%, kantavierreväkevyys: 13,8 p-%, väri: 225 EBC-yks. ja katkeroainepitoisuus: 24 EBU-yks. Musta, runsasvaahtoinen, erittäin täyteläinen, voimakkaasti humaloitu ja runsaan maitosuklainen. Uusien illan aloituksen järjestelyhässäkkä kulutti energiaa. Tuplasuklaastout korjasi tilanteen 250 kcal:n avulla. Pullokin sopi hyvin rekvisiitaksi esittelypöydälle. AOS oli sijoitettu juhlasaliin oikealle reunalle liikuteltavan Koffin olut-/siiderimyyntitiskin viereen. Tästä saatiin reippaasti huumoria irti, ja oluttynnyrit sopivat lavasteiksi, vaikka sisältö olikin Koffin punaista tai siideriä. Vanha ei tosin pystynyt ensimmäisessä Uusien illassa avaamaan siltä tiskiltä myyntiä, koska ensimmäisen hanaan kytketyn Kegin sisältö oli sameaa. Lue loppuun