Hietikko Maisa

Nimi: Maisa Hietikko
Pääaine: Käytännöllinen teologia
Sivuaineet: Sosiaalityö
Tiedekunta: Teologinen

Mikä sai sinut kiinnostumaan alastasi?

Taustani on varmasti teologian opiskelijalle suhteellisen yleinen. Olin seurakuntanuori, jota kiinnosti teologiset kysymykset ja jonka mielessä teologian opiskelu tuntui ikään kuin luontevalta jatkeelta seurakunnassa toimimiselle. Haaveilin jossain vaiheessa myös papin urasta, joka haave sittemmin kylläkin sammui. Silti kiinnostus teologiaa ja uskonnollisia kysymyksiä kohtaan on säilynyt läpi elämäni, jonka takia teologian opiskelu tuntui luontevalta vaihtoehdolta.

Kuinka valmistauduit valintakokeeseen?

Hain teologiseen kolme kertaa. Ensimmäisen kerran hain heti lukiosta valmistuttuani. Silloin aika ei kuitenkaan ollut kypsä siihen, että olisin lähtenyt vieraaseen kaupunkiin opiskelemaan ja jätin kokonaan menemättä edes valintakokeeseen. Seuraavana vuonna hain myös ja hankin jopa valintakoekirjatkin, mutta motivaationi ei sitten riittänyt niiden syvälliseen perehtymiseen, enkä osallistunut taaskaan valintakokeeseen. Olin päätynyt opiskelemaan paikallisessa ammattikoulussa aivan toisenlaista alaa, kotitaloutta. Kului aikaa ja opintoni ammattikoulussa edistyivät. Tunsin kuitenkin, etten ollut sillä alalla, jolle haluan jäädä ja huomasin pohdiskelevani teologisia kysymyksiä omaksi ilokseni melko runsaasti. Mielessäni heräsi uudestaan haave opiskelusta teologisessa tiedekunnassa.

Nyt aika oli kypsä ja päätin yrittää tosissani päästä sisälle. Helsingin yliopisto tuntui luontevimmalta vaihtoehdolta, koska välimatka kotikaupunkiini ei ollut yhtä pitkä kuin mitä se olisi ollut toiseen teologeja kouluttavaan yliopistokaupunkiin, Joensuuhun. Heti, kun valintakoekirjat ilmoitettiin, hankin ne ja tein lukusuunnitelman. Tavoitteenani oli ehtiä lukea kirjat kahteen kertaan, tehdä niistä muistiinpanot ja kirjoittaa kirjojen teemoista kokoavia esseitä. Tunsin kuitenkin, että vaikka motivaationi tällä kertaa oli kova, en selviäisi urakasta yksin. Harkitsin valmennuskurssille osallistumista, mutta kustannukset ja välimatka mietityttivät ja niinpä päädyin vain tilaamaan erään valmennuskurssin tarjoaman itseopiskelumateriaalipaketin. Materiaalipaketti tuli todella myöhään, paketin tullessa olin jo pitkällä luku-urakassani ja vaikka paketista toki varmasti oli hyötyä, näin jälkiviisaana luulen, että olisin pärjännyt todella hyvin ilmankin sitä. Minun pelastukseni oli ihana ystäväni, joka pientä palkkaa vastaan tuli joka viikko opiskelemaan ja keskustelemaan valintakoekirjojen teemoista kanssani. Nämä keskustelut olivat todella antoisia. Ne auttoivat minua luomaan kirjojen teemoista isompia kokonaisuuksia ja mikä tärkeintä, tapaamisemme auttoivat minua pysymään suunnittelemassani opiskelutahdissa. Valintakoepäivän koittaessa olin onnistunut tekemään kaiken mitä olin aikonutkin ja menin kokeeseen melko varmoin mielin. Silti tulosten odottaminen jännitti valtavasti ja huojennus sisäänpääsyuutisen tullessa oli melkoinen.

Mistä omassa oppiaineessasi on kysymys?

Teologia tarkastelee historiaa ja nyky-yhteiskuntaa sekä niiden ajattelurakenteita kirkon ja uskontojen viitekehyksestä. Kysymys on tieteestä eikä opetus yleensä ole uskonnolliseen vakaumukseen sidottua.

Mikä sinua inspiroi / kiehtoo omassa alassasi?

Tällä hetkellä minua inspiroi eniten teologian opiskelun laaja-alaisuus ja mahdollisuus valita sivuaineita muista tiedekunnista. Minun on mahdollista rakentaa tutkinnostani oman näköiseni ja omia mielenkiinnonkohteitani vastaava kokonaisuus, jota uskon myös tulevien työnantajieni arvostavan. Auttaminen, diakonia ja sosiaalityö ovat minua kiinnostavia teemoja, joita minun on ollut mahdollista opiskella pääaineeni, käytännöllisen teologian, aineopinnoissa sekä sivuaineekseni valitsemani sosiaalityön kursseilla.

Miten alasi opiskelu yliopistossa eroaa lukio-opinnoista?

Yksi syy siihen, etten heti lukion jälkeen yrittänyt tosissani päästä opiskelemaan yliopistoon oli, että pelkäsin miten pärjäisin. Lukiokin oli tuntunut minusta vaativalta ja mietin voisinko oikeasti pärjätä yliopistossa. Tämä pelkoni osoittautui onneksi turhaksi. Yliopistossa opiskelu on erilaista kuin lukiossa, mutta ei mielestäni ratkaisevasti vaativampaa. Tentittävä tietomäärä on paljon laajempi kuin lukiossa, mutta toisaalta, kaikkea nippelitietoa ei tarvitse osata ulkoa. Tärkeämpää on suurten linjojen hahmottaminen. Oikea lukutekniikka onkin hyödyllistä opetella heti opintojen alkuvaiheessa, samalla tekniikalla kuin lukiossa ei välttämättä ole hyödyllistä jatkaa – ainakaan jos opiskeli, kuten minä, joka yritin opetella kaiken ulkoa.

Opiskelu on myös paljon lukio-opiskelua itsenäisempää. Kun lukiossa oli melko tiukka sabluuna, jonka mukaan piti edetä, voi yliopistossa päättää opiskeleeko suositellun viiden vuoden tahdissa vai hiukan hitaammin, tähdäten maisteriksi seitsemässä vuodessa. Opintojen edistymisestä on kuitenkin itse vastuussa ja kun luennot yliopistolla muutaman vuoden perusopintojen suorittamisen jälkeen siirtyvät yhä enenevässä määrin omalle vastuulle, on tärkeää huolehtia, että varaa opiskelulle riittävästi aikaa.

Kerro esimerkki kiinnostavasta kurssista.

Olen melko käytännönläheinen ihminen ja olen iloinen, kun voin soveltaa opiskelemani asian helposti käytäntöön. Tämän takia esimerkiksi luentokurssi uskonnollisten yhteisöjen sosiaali- ja vapaaehtoistyöstä tuntui todella kiinnostavalta ja tarjosi helposti työelämään integroitavaa tietoa.

Millaisiin tehtäviin haluaisit työllistyä?

Kuten jo aiemmin mainitsin, auttamisen teemat ovat lähellä sydäntäni. Olisikin hienoa päästä tulevassa työssäni jollain tapaa edistämään ihmisten hyvinvointia. Kenties joku järjestö, yritys, kunnan tai kirkon toimi voisi tarjota tähän hyvät edellytykset. Aika näyttää! Uskon kuitenkin, että teologian opintoni tulevat tarjoamaan hyvät lähtökohdat urahaaveilleni.

Mitä muuta opiskelijaelämääsi kuuluu kuin opiskelu?

Opiskelujen ohella teen siivoustöitä eli aiempaa koulutustani vastaavia hommia. Helsingissä osa-aikaisen työn löytäminen on melko helppoa ja asuminen kallista, minkä takia monet opiskelijat tekevät töitä opintojensa ohessa. Työnteko voi tarjota hyvää vastapainoa opiskelulle ja omiin urahaaveisiin liittyvä osa-aikatyö voi luonnollisesti edistää opintojen jälkeistä kokoaikaisen työn löytämistä. Tärkeää on kuitenkin, että muistaa pitää opiskelun päätoimisena ja huolehtia myös omasta jaksamisesta. Itselleni sopiva määrä työntekoa on viikossa 5-10 tuntia.

Toimin myös Helsingin KD Nuorten puheenjohtajana. Monen opiskelijan opiskelijaelämään kuuluu aktiivinen toiminta jossakin järjestössä, joita Helsingissä riittää lähes joka lähtöön. Järjestötoiminta on opettanut minulle taitoja, joita en ole yliopistossa oppinut, mutta joista uskon työelämässä olevan todella paljon hyötyä. Esimerkkinä voisin mainita kokouskäytäntöihin ja tapahtumien järjestämiseen liittyvät taidot. Suosittelenkin jokaiselle tutustumista jonkin järjestön toimintaan. Löydät Helsingistä varmasti omasi!

Suosittelen lämpimästi hakemista Helsingin yliopistoon. Mikäli uskontoon liittyvät teemat kiinnostavat voi teologinen olla juuri sinulle oikea paikka. Täällä on tilaa monenlaisille vakaumuksille ja urahaaveille!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *