Month: October 2017

Moikkamoi,

täällä Luova yhteisö! Kiitokset vielä kaikille, jotka tulivat seuraamaan ensimmäisen vlogimme julkaisua. Valitettavasti kaikkia oppimistehtäviä emme voi tehdä videon muodossa, joten tässä olisi nyt tarjolla harvinaisen faktapitoista tekstiä nimikkotutkimuksemme yksityiskohdista.

Tutkimuksemme, Line by line, part by part: collaborative sketching for designing (2016), aineisto hankittiin videoimalla Helsingin yliopiston ensimmäisen vuoden käsityönopettajaopiskelijoiden ryhmätyöskentelyä, ja ryhmätilanteissa tuotettuja 2D-piirroksia. Tutkimukseen valittiin kaksitoista 20-48-vuotiasta opiskelijaa 36 opiskelijan joukosta. Valintaan vaikuttivat opiskelijoiden oma halukkuus ja mahdollisuudet osallistua ompelutekniikan kurssille. Opiskelijoiden tehtävänä oli suunnitella 3D-tekstiilipalapeli näkövammaisille lapsille. Luonnosteluprosessin ja palapelien valmistumisen jälkeen videoita ja tuotoksia analysoitiin. Tutkimusaineiston keruuajankohta ei tule esille raportissa, mutta aiomme selvittää sen nimikkotutkijaltamme, Pirita Seitamaa-Hakkaraiselta.

Tutkimuksen aineisto koostuu kahdesta kolmen tunnin mittaisesta videosta, jotka on kuvattu suunnitteluistuntojen aikana, sekä neljän ja puolen tunnin ryhmähaastatteluvideosta ja 26 tuntia kestävästä 3D-palapelin työstämisvaiheen videosta. Tutkimusaineistona käytettiin videoaineiston lisäksi opiskelijoiden laatimia kymmenen kysymyksen listoja siitä, miten 3D-palapeli tulisi suunnitella näkövammaisille lapsille. Tutkimuksessa analysoitiin myös opiskelijoiden tekemien palapelien luonnostelmia ja ajatuskarttoja rajoitteista, jotka mahdollisesti ilmenevät suunnitteluprosessissa.

Tutkimuksessamme halutaan selvittää, kuinka yhteistyössä tehtyä luonnostelua (collaborative sketching) hyödynnetään suunnitteluprosessissa. Tutkimuskysymyksiä on kolme:

1) Kuinka yhteistyössä tehty/ kollaboratiivinen työskentely näkyy luonnostelussa?

2) Kuinka yhteistyössä toteutetun/ kollaboratiivisen luonnostelun jaksot vaikuttavat suunnitteluun?

3) Minkälaiset luonnostelun yhteistyöjaksot (collaborative sequence) edistävät suunnittelua?

Tutkimusasetelmassa oli kolme istuntoa, joista jokaisessa annettiin uusi tehtävä (Kuva 1). Jokaisen koeryhmän kaikki kolme istuntoa videoitiin sekä ylhäällä (kuva 2) että sivussa (kuva 3) olevilla kameroilla. Ryhmien jäsenet oli merkattu erivärisillä rannekkeilla (kuvat 2 ja 3) tunnistamisen ja materiaalin analysoinnin helpottamiseksi. Tämän lisäksi kaikki ryhmien tuottamat dokumentit kerättiin yhteen ja jälkeenpäin tehdyt ryhmien haastattelut videoitiin.

Kuvat: Line by line, part by part: collaborative sketching for designing (2016, Tellervo Härkki, Kai Hakkarainen ja Pirita Seitamaa-Hakkarainen) https://link.springer.com/article/10.1007%2Fs10798-016-9379-7 (17.10.2017)

Luova yhteisö/ Sara ja Saga

Tutkijamme on kerännyt aineiston itse. Aineisto on kerätty vuosina 2003-2005 kolmesta Helsinkiläisestä koulusta. Tutkittavia opettajia oli neljä. Tutkija seurasi ensin opettajien luokkien toimintaa. Hän oli jokaisessa luokassa seuraamassa kahden viikon ajan. Näin hän havainnoi luokan normaalia toimintaa, jotta pystyi perehtymään aiheeseen ja löytämään varsinaisesta aineistosta tutkittavat pedagogiset hetket. Havainnoinnin jälkeen tutkija kuvasi jokaisessa luokassa useita tunteja ja jakoi ne erilaisiin hetkiin (rauhallisiin, opetukseen, varsinaisiin tutkittaviin pedagogisiin hetkiin). Videot purettiin opettajien kanssa yhdessä opettajaa haastatellen. Haastattelut äänitettiin. Varsinainen tutkimusaineisto olivat siis videot ja niihin liittyvät haastatteluiden äänitallenteet. Aineisto keskittyi opettajaan ja hänen toimintaansa. Oppilaiden toiminta videolla ei varsinaisesti ollut materiaalia.
Tutkimuskysymyksiä ilmoitetaan kaksi:
• Miten hiljainen pedagoginen tieto ilmenee opettajan toiminnassa?
• Millaisia sisältöjä luokanopettajan hiljaiseen pedagogiseen tietämiseen sisältyy?
Tutkimus on laadullinen ja kysymyslomakkeita ei ole käytetty. Haastattelutilanteessa keskityttiin videoiden avulla tutkijan määrittämiin pedagogisiin hetkiin ja opettajilta kysyttiin avoimia kysymyksiä, kuten: ”Mitä tässä tilanteessa tapahtui?”, ”Miksi päätit toimia näin?” Menetelmää kutsutaan STR -Stimulated recall interview- haastatteluksi. Kysymykset eivät kannustaneet dialogiin, eivätkä ohjailleet vastauksia. Tutkija saattoi kysyä myös tarkentavia kysymyksiä, jos ne olivat tarpeen. Havainnointia, videointia ja haastattelua varten piti hankkia tutkimuslupa Helsingin kaupungilta sekä kuvauslupa oppilaiden vanhemmilta. Tutkija myös pikahaastatteli (Initial interview) tutkittavat opettajat ennen varsinaisen tutkimuksen aloittamista.
Tällainen aineistonkeruu oli mielestämme hyvä, ellei ainoa, tapa kerätä haluttua tietoa. Opettajat eivät tutkittaessa tietäneet, mitä itseasiassa tutkittiin. Tutkittavaa aihetta ei myöskään voi tutkia suoraan kysymällä hiljaisesta tiedosta. Se ei tällä tavoin ole selvitettävissä. Videoiden avulla voidaan palata pedagogiseen hetkeen, joka toimii rajatulla alueella ja kysyä mitä siinä tilanteessa tapahtui ja mikä vaikutti päätöksentekoon tuolla hetkellä.
Tutkija oli mukana tutkittavassa todelllisuudessa, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa sekä oppilaiden että opettajien käytökseen tai toimintaa. Tutkija kertoi tunteneensä jotkin tutkittavat opettajat. Tämä saattoi vaikuttaa vuorovaikutukseen tutkimuksen aikana. Nämä seikat ovat saattaneet vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin.

Tämän päivän kirjoituksemme idea tuli erääseen kirjoitukseemme tulleesta kommentista.

”Jäin itse jälkeenpäin miettimään luokan ulkopuolella tapahtuvaa oppimista ja sen hyötyjä/haittoja. Ootteko itse ryhmässä pohtineet osallistumista kyseiseen kokeiluun? Luulisitteko, että siitä voisi olla jotakin kulttuurista hyötyä muillekin kuin vaihto-oppilaille? Ajatuksen tasolla “kulttuurisukellus” on mielestäni loistava, mutta minun on vaikea uskoa sen toimimiseen käytännössä.” – Saga/Luova yhteisö

Hei Saga,

Mietimme kommenttiasi ryhmänä ja tulimme siihen tulokseen, että tutkimuksessa olleelle kurssille olisi ollut erittäin mielenkiintoista osallistua. Meidän mielestä siitä olisi ollut hyötyä kaikille kurssilla olleille, ei vain vaihto-opiskelijoille. Tekiväthän suomalaisetkin opiskelijat kulttuurisukelluksia kurssin aikana. Suomalainenkin henkilö voi sukelluksen avulla oppia runsaasti eri kulttuureista Suomessa, sillä Suomessa ei ole olemassa vain yhtä kulttuuria vaan yhdistelmiä kymmenistä ja taas kymmenistä eri kulttuureista. Lisäksi mielestämme muut opettajat kouluasteesta välittämättä voisivat ottaa mallia Posti-Ahokkaan kurssista, ja käyttää kulttuurisukelluksia ja luokkahuoneen ulkopuolista opetusta laajemminkin hyödykseen.

Kulttuurisukellushan perustuu kokemusoppimiseen, jolle on olemassa tieteellinen perusta. Bakerin (1989) mukaan kokemusoppimisen hyödyt tulevat esiin, kun ajattelu, tunteet ja tekeminen yhdistetään kokonaisuudeksi. Ja näinhän tutkimuksessa toimittiin. Oppimispäiväkirjojen avulla opiskelija pääsi tekemisen jälkeen reflektoimaan omia tunteitaan samalla kehittäen ajatteluaan. Luokkahuoneen ulkopuolella oppimista tukee muun muassa USA:ssa tehty tutkimus (Riggio, Sapolis ja Chen, 2011), jossa ”oikean maailman oppiminen” paransi opiskelijoiden kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä. Olet kuitenkin oikeassa siinä, että luokkahuoneen ulkopuolista oppimista on tutkittu vähän, ja sitä tulisi tutkia vielä lisää. Mitä tulee kulttuurisukelluksiin, Nieton (2006) tutkimuksen mukaan sukellusten merkitys kokemukseen ja oppimiseen olivat väliltä suuri ja erittäin suuri, joten viitteitä sukellusten toimivuudesta oppimisen taustalla on jo olemassa. Kulttuurisukelluksen ideahan ei ole uusi, vaan saman tyyppistä opetustapaa/tutustumistapaa on käytetty muuallakin. Esimerkiksi oma äitini kertoi tehneensä saman tyyppisiä harjoituksia teininä eräällä leirillä.

Kulttuurisukelluksen ajatus on hieno, ja vaikka myöhemmin tulisi tutkimuksissa selville, että sukellukset eivät toimi kulttuurisen sukelluksen välineenä toisin kuin Posti-Ahokas ehdottaa, oppii niiden avulla varmasti muitakin taitoja.

(Viittaamani tutkimukset löytyvät laajemmin Posti-Ahokkaan tutkimuksesta, suosittelen kaikkia lämpimästi tutustumaan Get Out! -tutkimukseen!)

Terveisin,

Seikkailijat

Luettuamme Tutkimuksen voimasanoja törmäsimme haasteeseen koskien tutkimuksemme aineistoa. Tutkimuksen voimasanoissa puhutaan mm. haastatteluista, omaelämäkerrallisista teksteistä, kyselylomakkeista ja muista aineistonkeruumenetelmistä, jotka eivät sisälly meidän tutkimusartikkeliimme millään tavoin. Tutkimuksemme on aiheeltaan mielenkiintoinen, mutta on luonteeltaan hyvin erilainen kuin muut kurssilla olevat artikkelit. Olemme kokeneet tämän asian turhauttavaksi ja välillä jopa ylitsepääsemättömän vaikeaksi.
Tutkimuksessa käytetty aineisto on vaikeasti hahmotettavissa, joten päädyimme ottamaan yhteyttä nimikkotutkijaamme Riikka Räisäseen varmistaaksemme omien pohdintojemme oikean suunnan.  Räisäseltä saimme vahvistusta aikaisemmin pohtimiimme asioihin, että artikkelissa käytetty tutkimusaineisto sisältää ensisijaisesti laadullista ja aineistollista kirjallisuusanalyysiä.
Artikkelissa käytetään pohjana Räisäsen gradua ja hänen omaa tietämystään aiheesta. Gradussa on käytetty tekstiilin tutkimuksen standardin mukaisia menetelmiä tutkittaessa väriaineita ja niiden ominaisuuksia ja soveltuvuutta teollisessa tuotannossa. Gradun tekemisessä Riikka Räisänen teki yhteistyötä kemian laitoksen kanssa, josta myös hänen graduohjaajansa oli. Käsityötiede alana on melko uusi ja tehdessään gradua yhteistyössä kemian laitoksen kanssa hän törmäsi ongelmiin. Gradun aihe oli niin lähellä kemiaa, että gradusta meinasi muodostua kemian alan gradu käsityötieteiden sijaan. Riikka Räisänen kuitenkin halusi tutkimuksessa nimen omaan ottaa huomioon värjäykseen liittyvän prosessin kokonaisuudessaan aina valmista työtä ja sen käytettävyyttä myöten.  

Luonnonvärien vaikutuksien ja käytettävyyden tutkiminen, kuten tämän kaltaisten asioiden yleensä, tapahtuu kokeilemalla ja testeistä saatuja tuloksia analysoimalla. Tällaisella testauksella on omat riskinsä, kun kyseessä on mahdollisesti terveyteen negatiivisesti vaikuttavista asioista. Kuitenkaan ilman testejä ei saada tietoa siitä, miten eri luonnonvärien ominaisuudet sopivat tekstiiliteollisuuteen. Ihmiset haluavat pysyviä ja kauniita värjäystuloksia.  

Tässä artikkelissa tutkimustulokset on saatu keräämällä tietoa jo olemassa olevista tietolähteistä ja itse testaamalla. Ainestolla on pyritty selvittämään luonnonvärjäyksen mahdollisuuksia ympäristömyönteisessä tuotesuunnittelussa ja tuotannossa teollisuuden alalla. Tämän lisäksi on myös pyritty vastaamaan, miten tuotteesta saadaan laadukas, kestävä ja esteettinen. Kyseisellä aineiston hankintamenetelmällä on mielestämme päästy hyvin käsiksi tähän ilmiöön. Tässä auttavat laaja-alainen tietopohja sekä selkeä jäsentely.  

 Luonnonväri-tiimi

Nimikkotutkimuksemme on nimeltään ”Crossing the boundaries: Swedish teachers’ interplay with Finnish curriculum materials”.

Lukemamme tutkimus on alustava versio ja osa laajempaa kansainvälisessä lehdessä julkaistavaa versiota. Tutkimus on esitelty konferenssissa, minkä vuoksi tutkimuksemme aineistoa ja sisältöä on rajattu.

Tutkimuksen aineisto on kerätty useana eri ajankohtana, vuosien 2009-2014 aikana. Tutkimuksen on rahoittanut Ruotsin Opetusvirasto ja kunnat. Tutkimukseen on osallistunut 12 opettajaa, joiden työkokemus on 1-40 vuotta. Lisäksi tutkimuksessa on aineistoa kahdesta eri kollegiaalisesta tapaamisesta, joista toinen on nauhoitettu 2012 ja siihen osallistui 16 opettajaa. Vuonna 2013 toisessa tapaamisessa 17 opettajaa vastasi kyselylomakkeeseen.

Tähän tutkimukseen valitut kahdeksan opettajaa valikoituivat siksi, että heidät oli analysoitu ja kyseiset teemat nostettiin esille meidän tutkimuksessamme. Vuonna 2010 opettajilta 1, 2, ja 3 kerättiin tutkimusaineistoa kyselyillä, luokkahuonehavainnoinneilla, neljällä teemahaastattelulla ja kahdella matematiikan kollegiaalisella (aineryhmä?) tapaamiskerralla. Vuonna 2011 aineistoa kerättiin opettajilta 1, 2, 3, 4 ja 5. Se kerättiin luokkahuonehavainnoinneilla, jonka jälkeen pidettiin teemahaastattelut ja kollegiaalinen (aineryhmä?) tapaaminen. Vuonna 2012 aineistoa kerättiin tutkimusta varten ainoastaan opettajalta 8. Se kerättiin kollegiaalisissa (aineryhmä?) tapaamisissa, yhteenvetokeskustelussa, haastattelussa ja videoituina oppitunteina. Vuonna 2013 aineistoa kerättiin opettajilta 1, 2, 6 ja 7. Aineisto kerättiin ryhmähaastatteluna.

Tutkimukseen valitut opettajat olivat myös mukana kehittämässä opetustaan ja aloittivat sen aikaisintaan vuonna 2009. Suomalaista opetusmateriaalia ei oltu aiemmin käännetty ruotsinkielelle. Aineisto on kerätty ruotsalaisilta alaluokkien opettajilta, jotka ovat ottaneet vapaaehtoisesti käyttöönsä suomalaiset oppimateriaalit, jotka on käännetty ruotsiksi. Aineiston ovat keränneet Kirsti Hemmi ja aluksi mukana ollut ruotsalainen kollega. Aineiston keräämiseen tarvittuja kyselyitä ja haastatteluteemoja ei ole vielä julkaistu, vaan ne julkaistaan myöhemmin tulevassa lehtiartikkelissa liitteenä.

Tutkimuksen aineisto koostuu kyselomakkeiden vastauksista, opettajien teema-, ryhmä- ja yksilöhaastatteluista, videomateriaaleista, luokkahuonehavainnoinneista sekä opettajankokousten ja aineryhmien dokumentoinneista.

Tutkimuksessa pyritään selvittämään opettajan ja oppimateriaalin välistä vuorovaikutusta. Tarkastelussa on oppimateriaalin vaikutus opettajan näkemyksiin, käytäntöihin ja toimintaan.

Tutkijoilla on ollut vaikeuksia saada kuvattua koko tutkimus yhtenäisenä pakettina.

Tutkimuksen aineiston puuttuessa, on vaikea miettiä miten tutkimuskysymykset ja muu aineisto on koottu. Kyselomakkeiden sisältöä emme pysty tarkastelemaan ollenkaan ja teemahaastatteluissa toistuu sama asia. Ainoastaan tutkimuksen keräämiseen käytettyä aikaa ja tapoja voi tarkastella. Ensimmäinen kysymys tutkimukseen osallistuneiden opettajien haastatteluissa on se, että miksi kaikkia opettajia ei haastateltu samalla tavalla? Oliko kyseessä tietoinen valinta vai aikatauluista tms. johtuva asia. Miksi toisilla opettajilla ei täytätetty kyselylomakkeita ollenkaan ja joitakin opettajia haastateltiin ainoastaan ryhmässä. Miksi kaikkia opettajia ei videoitu luokkahuonetyöskentelyssä ollenkaan? Olisiko tutkimusaineisto tullut liian raskaaksi vai onko tässäkin syynä aikataulutukseen liittyvä ongelma? Miten tutkijat arvottavat tutkimukseen osallistuneiden opettajien vastaukset vai pitääkö niitä ylipäänsä arvottaa? Toisaalta kaksi tutkimukseen osallistunutta opettajaa oli mukana ainoastaan yhdessä ryhmähaastattelussa, voiko heidän panoksensa olla samalla tasolla kuin kolmeen tutkimuskertaan osallistuneiden opettajien? Olisiko tutkimustulokset luotettavampia, jos kaikki opettajat olisivat täyttäneet identtiset kyselylomakkeet, vastanneet samoihin teemahaastatteluihin ja jokaisesta opettajasta olisi videomateriaalia saatavilla?

Digijengi

Syksy on parasta sienestyskautta ja haluamme jakaa teille vinkkejä, miten sieniä voi hyödyntää luonnonystävälliseen värjäykseen.

Sienillä saadaan siniharmaita, vihreitä, ruskeata, keltaisia ja oransseja sävyjä. Sienillä saa jopa punaista väriä!

Sienivärjäykseen sopii hyvin syömäkelvottomat sienet, eli myös paleltuneet, mädäntyneet ja toukkaiset sienet. Tuoreet, kuivatut ja pakastetut käyvät tietenkin myös, mikäli niitä ei halua käyttää hyvään sienikastikkeeseen.

Värjäykseen tarvitaan noin kilo tuoretta sieniä / 100 g värjättävää materiaalia. Kuivattuja sieniä tarvitaan pienempi määrä.

Alla on ohje jolla saa punaista väriä. Ohje on Anna-Karoliina Tetrin kirjasta Luonnonvärjäys.

Tarvikkeet:
50 g kuivattuja verihelttaseitikin lakkeja (käyttämällä sienen jalat saat oranssia väriä)
100 g lankaa tai kangasta
10 g alunaa
5 g viinikiveä
Etikkaa

Laita kuivatut ja murskatut sienet kattilaan ja lisää vettä niin että sienet peittyvät. Anna liota yön yli. Keitä liemi tunnin ajan. Siivilöi ja jäähdytä liemi 30 asteeseen. Kastele langat tai kangas lämpimässä vedessä ja laske ne liemeen. Nosta lämpötila 40 asteeseen, nosta langat pois ja lisää alunaa ja viinikivi. Sekoita. Laske langat takaisin ja nosta liemen lämpötila 80 asteeseen. Pidä 80 asteen lämpötila tunnin ajan. Huuhtele langat etikkavedellä ja lopuksi haalealla vedellä, kunnes huuhteluvesi on kirkasta.

Väriliemen voi säilyttää muovipullossa tai pakastaa jos sitä haluaa käyttää myöhemmin jälkivärjäykseen.

Hyvää syksyä toivottaa Luonnonvärit