Pääsimme tapaamaan nimikkotutkijaamme, käsityötieteen professori Pirita Seitamaa-Hakkaraista hänen Bogotaan suuntautuneen konferenssimatkansa jälkeen keskiviikkona 20.9. Ryhmämme koostuu ilahduttavan monipuolisesti paitsi eri ikäisistä, myös eri tiedekunnista ja opintosuunnista tulevista opiskelijoista. Taustojen kirjavuus saa aikaan mielenkiintoisia keskusteluja, mutta käytännössä hankaloittaa usein keskinäisten aikataulujen sopimista. Onneksi keskiviikkoinen iltapäivä sopi sekä nimikkotutkijallemme että kahdeksalle ryhmäläisellemme.
Keskustelimme Seitamaa- Hakkaraisen kanssa hänen polustaan Helsingin yliopiston käsityönopettajakoulutuksen johtajaksi. Kotiteollisuuskoulun jälkeen nykyisellä professorilla oli hetken aikaa mielessään käsityöalan yrittäjäksi ryhtyminen, mutta paremman työllisyystilanteen toivossa hän päätyi opiskelemaan käsityönopettajaksi. Graduvaiheessa tieteellinen työ alkoi kiinnostaa, ja jo siinä opinnäytetyössään hän tutki ideoiden kehittelyä havainnoimalla noviisien ja eksperttien suunnitteluprosessien eroavaisuuksia. Lisensiaattityötänsä Seitamaa-Hakkarainen teki osittain Torontossa, missä hän tutustui lähemmin soveltavaan kognitiotieteeseen. 90-luvulla hän kiinnostui tulevaisuuden opiskeluympäristöistä, kuten virtuaalisesta oppimisesta. Väitöskirjatyössä ( 2000) Seitamaa-Hakkarainen selvitti ääneen ajattelu -menetelmän avulla sitä, mitä tekstiilisuunnittelijoiden mielessä liikkuu suunnitteluprosessien aikana.
Työskenneltyään Itä-Suomen yliopistossa Seitamaa-Hakkarainen siirtyi aluksi käsityötieteen didaktiikan professoriksi Helsingin yliopistoon ja sittemmin käsityötieteen professoriksi. Edellisen lisäksi hän on yhteisöllisen suunnittelun dosentti Aalto-yliopistossa ja hänellä on opettajakokemusta myös sosiaalialan oppilaitoksesta. Vaikka aikuisten oppimisen selvittäminen on nimikkotutkijallamme tieteellisissä töissä ollut keskeisessä roolissa, on hän kokenut myös erilaiset kouluprojektit tärkeiksi. Uransa aikana Seitamaa-Hakkarainen on ohjannut 18 tohtorinväitöskirjan tekijää, joista osaa muissa laitoksissa.
Ryhmällemme tullut artikkeli (Line by line, part by part: collaborative sketching for designing) on osa monitieteellistä tutkimusprojektia Ihmisen mieli (Handling Mind), jonka rahoittajana toimii Suomen akatemia. Tämä osatutkimus B tutki esineen avulla tapahtuvaa asiantuntijuuden jakamista käsityömuotoilussa. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti Seitamaa- Hakkaraisen pitkäaikainen kiinnostus yhteisölliseen suunnitteluun. Samalla työ on osa Tellervo Härkin väitöskirjaa. Perusteluiksi valinnalle meidän kurssimme materiaaliksi Seitamaa-Pikkarainen mainitsi ensinnäkin artikkelin ajankohtaisuuden ja tuoreuden, toiseksi että se on julkaistu arvostetussa tiedejulkaisussa ja kolmanneksi sen, että se liittyy pedagogiseen maailmaan. Hän teki tutkimusta yhteistyössä miehensä Kai Hakkaraisen kanssa. Aviopari on tehnyt ennenkin tutkimuksia yhdessä, ja oli mielenkiintoista kuulla heidän välilleen vuosien aikana muodostuneesta työnjaosta.
Professori kertoi ryhmällemme sen, mitä tutkimuksessa pohjimmiltaan yritettiin selvittää, sekä miten koeasetelmat suunniteltiin ja luotiin. Keskustelimme siitä, miten työlästä videoaineistojen analysointi on ollut, vaikka tuo tarkastelu onkin ollut hänelle mieluisaa. Artikkelin näkemys on ollut aineistolähteinen, vaikka tutkijan mielestä eroa teoria- ja aineistolähtöisyyden välille on vaikeaa useinkaan tehdä. Pohdimme tutkimuksen hyödyllisyyttä ja minkälaisia muita tutkimusasetelmia on ollut tässä Ihmisen mieli -poikkitieteellisessä projektissa.
Palasimme tapaamisen loppupuolella lööppiimme ja tiedustelimme Seitamaa- Hakkaraiselta hänen käyttämäänsä luovuuden määritelmää, jonka hän lupasi jälkikäteen meille lähettää. Se, onko luovuus yhteisöissä, oli yksi niistä asioista, joihin toivoimme saavamme vastauksen. Nimikkotutkijamme mielestä yhteisö saa luovuuden usein kukkimaan ja kun yhteisölle löytyy yhteinen kohde, jota aletaan kehittämään, alkavat asiat etenemään. Ryhmän toimiessa saadaan yhdessä enemmän irti aiheesta.
Olimme ryhmässämme aikaisemmin tehtävän annon perusteella pohtineet erityisesti luovuuden ja yhteisön käsitteitä ja niiden monimutkaisuutta. Meille nimetyn artikkelin aiheeseen eli luonnosteluun yhteistyössä, oli melko haastavaa yhtäkkiä orientoitua, koska tutkimusartikkelissa ei määritelty tai käsitelty varsinaisesti kumpaakaan otsikkomme avainsanaa. Mainitsimme tämän ongelman Seitamaa- Hakkaraiselle ja totesimmekin yhdessä lööppien usein johdattavan harhaan.
Tutkimuksen aihepiiri oli hieman hankala useimmille luovaan alaan syventymättömille ryhmämme jäsenillemme käsitteiltään ja niiden ymmärtämisen osalta, mistä syystä koimme sekä tutkimuksen kokonaiskuvan hahmottamisen, että syvällisen ymmärtämisen melkoisen haastavaksi. Tämä Kohti tutkivaa työtapaa -kurssi on meidän lisäksemme myös nimikkotutkijallemme aivan uusi kokemus, joten mielenkiinnolla odottelemme seuraavia siirtoja!
Voivatko muut ryhmät samaistua kohtaamiimme vaikeuksiin esimerkiksi haastavien asiasanojen ja käsitteiden ymmärtämisessä?
– Luova yhteisö