Hyvät käytännöt – autanko muita?

Helsingin Sanomissa uutisoitiin oppimateriaalien jakamisesta, ja siihen liittyvästä sanasodasta OAJ:n ja opettajien välillä (HS 15.1.2013).

“Onko jossain Suomen paras fysiikan opettaja, jonka avulla aika-avaruus taipuu kerrankin ymmärrettävään muotoon? Jos on, kannattaako hänen pitää kalvonsa ja opetusmetodinsa itsellään vai jakaa niitä mahdollisimman monelle? Tästä aiheesta on syntynyt opettajien välille kiivas, jopa aggressiivinen kina.

Avoimuuden puolestapuhujien mielestä opettajien tulisi jakaa tuntien valmistelutyön hedelmät vapaasti verkossa, jotta kaikki hyötyisivät toistensa osaamisesta. Eniten hyötyisivät lopulta oppilaat.”

Miksi emme halua jakaa parhaita käytäntöjä ja omaa osaamistamme? Miten muiden auttamisesta, yhteiseen päämäärään pyrkimisestä ja avoimuudesta on tullut jotenkin haitallista? Tämä kysymys herää minulle, kun luin tämän uutisen. Vaikka uutisessa puhutaan tekijänoikeuksista, on tässäkin kyse parhaiden käytäntöjen eli yhdenlaisen hiljaisen tiedon jakamisesta. Eikö tällainen avoimuus palvelisi kasvatuksen arvopäämääriä parhaiten? Kilpailu, itsekkyys sekä yhteisten arvojen ja päämäärien puute pitävät kenties osaltaan hiljaisen tiedon pinnan alla.

Voit lukea koko uutisen täältä: http://www.hs.fi/kotimaa/a1305637843276

3 thoughts on “Hyvät käytännöt – autanko muita?

  1. Anna W/drop outit

    OAJ:n edustajien perusteluista paistoi läpi hieman kaukaa haettu pelko siitä, että vapaaehtoisesta aloitteellisuudesta tulisi uusi standardi. Tämä saattaa jakaa opettajien ammattikunnan kahtia: innostuneisiin ja kunnianhimoisiin sekä muihin, jotka tekevät työtä lähinnä rutiininomaisesti, eivätkä koe työtä niin tärkeänä itsensä toteuttamisen kanavana.

    Näen, että halu jakaa omia materiaalejaan netissä osoittaa innostuneisuutta ja kunnianhimoa. On odotettavaa, että materiaalejaan jakava opettaja on panostanut niihin. Väistämättä yleisessä jaossa olevat materiaalit päätyisivät myös muiden kollegoiden tutkittavaksi ja arvioitavaksi, mikä on myös kunniakysymys.

    Hiljaisen tiedon ja kokemuksella löydettyjen toimivien käytäntöjen jakaminen kaikille tarjoaa kunnianhimoisille ja innokkaille alan ihmisille mahdollisuuden toteuttaa itseään ammatillisesti ja pitää yllä mielenkiintoa työtään kohtaan. Samalla on mahdollisuus saada nimeä ja arvostusta työyhteisössä ja internetin myötä jopa valtakunnallisestikin. Käytäntöjen jakaminen on verrattavissa muuhunkin ammatilliseen harrastuneisuuteen, kuten ammattijournalismiin ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

    Käytäntöjen jakaminen on nimensä mukaisesti erittäin käytännöllistä, eikä siihen liittyvät käytännön hyödyt ja ansiot rajoitu pelkästään kollegoiden välisiin suhteisiin. Varsinkin opetustyössä toimivilla käytännöillä luodaan ennen kaikkea parempaa pohjaa oppilaan ja opettajan väliselle vuorovaikutukselle.

    Kääntöpuolena on riski muiden vähemmän lisäponnisteluihin taipuvaisten opettajien kateellisuudesta. Lisäksi on helppo pelätä, että jos lisäponnisteluista tulee yleisempi tapa, jokaiselle tulisi entistä enemmän paineita panostaa materiaaleihin ja oma-aloitteisuuteen.

    Reply
  2. Alexandra/Epäonnistujat

    Detta är en mycket intressant diskussion och verkligen aktuell just nu. Bra exempel på försök att sprida goda modeller inom undervisningssektorn kan studeras t.ex. på Utbildningsstyrelsens “Goda modeller”-sida (finns både på svenska och suomeksi: https://hyvatkaytannot.oph.fi).

    Vetamix, en finlandssvensk databank med material för undervisning är även ett gott exempel på hur man som lärare inte alltid behöver uppfinna hjulet på nytt (http://vetamix.net).

    Reply
  3. Sari/maahanmuuttajaryhmä

    Kiintoisa kysymys, varsinkin kun itsellä ei ole kokemusta luokanopettajan työstä ja tämä kysymys on tuttu vain mediasta. Aloin miettiä mikä tässä on hiljaista tietoa: käytäntö siitä, että ettei tuntimateriaaleja ole kannattavaa jakaa vai ne tuntimateriaalit? Ehkä molemmat?
    Hiljainen tieto on kai parhaimmillaan (tämä nyt vain yhtenä määritelmänä) kokemuksen tuomaa lisätietoa siitä, miten asiat kulkevat kussakin ympäristössä sujuvammin ja parempiin tuloksiin. Tälläista hIljaista tietoa hyväksi käyttämällä voidaan saada luotua uusia, toimivampia käytäntöjä. Tässä esimerkissä käytäntö on ollut omaa kokemuspääomaa suojelevaa. Uusi tulokas oppii myös näille tavoille, esim. jotenkin näin: “meillä ei ole ollut tapana jakaa materiaalia julkisesti” tai jotain muuta vastaavaa. Voisiko ongelmaa lähestyä kuvitelluista tausta-ajatuksista, kuten: “kyllä minäkin jouduin nollasta aloittamaan” tai toisaalta: “miksi antaisin ilmaiseksi käyttöön sellaiset materiaalit, joita olen itse tehnyt (mahdollisesti) työajan ulkopuolella”?
    Eri työympäristöissä totutaan erilaisiin käytänteisiin. Jos kyse on ensimmäisen tausta-ajatuksen tyyppisestä ajatuksesta, uuden käytännön rikkominen vaatisi ainakin koodin murtamista: “tiedän millaista on aloittaa tyhjästä, annanpa siis ammatissa aloittelevalle avuksi hyväksi havaitsemani. ” Monissa töissä on ihan normaalia tehdä ja jakaa tietoa/materiaali ikään kuin yhteiseen pottiin. Toisaalta hyödyn pitää olla vastavuoroista ja tasapainoista. Kun on helpottanut omalla työllään toisen taakkaa, on voitava luottaa siihen, että saa myös itse materiaali- suunnitelma-apua muilta. Muuten voi tulla tunne, että tekee iltapuhteinaan tavallaan myös toisten suunnittelutyöt. Kysymys saa myös heti eri vivahteet, jos sitä lähestytään artikkelissa mainitun huolen kautta: entä jos materiaalit lopulta päätyisivät ilmaiseksi kaupalliseen käyttöön?

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *