Jokaisella oppilaalla on 7. luokalla pakollisina taito- ja taideaineina musiikki, kuvataide, kotitalous ja tekstiili- tai tekninen työ. Nämä taito- ja taideaineet päättyvät 7. luokan jälkeen ja näiden aineiden arvosanat jäävät sellaisenaan peruskoulun päättötodistukseen. Poikkeuksena on liikunta, joka jatkuu 8. ja 9. luokan ajan (liikunnasta on lisäksi valittavissa valinnainen aine). Valinnaisaineesta tulee todistukseen oma arvosana (esim. kotitalous 8, valinnainen kotitalous 9).
Opetussuunnitelman perusteiden mukaan valinnaisia aineita tulee olla yhteensä 13 vuosiviikkotuntia (1 vvt = 38 oppituntia). Kaikilla seitsemäsluokkalaisilla on Kiva Koulu -tunteja, jotka vähentävät valinnaisuudesta 1 vuosiviikkotunnin. Lisäksi musiikki- ja tanssipainotus sekä alakoulussa valitut kielet (ruotsi ja ranska) vähentävät valinnaisuuden määrää. Toisin sanoen nämä aikaisemmin tehdyt valinnat tuovat oppilaan lukujärjestykseen tunteja, jotka ovat huomioitava uusia valinnaisuuksia otettaessa.
Yllä on esimerkki peruskoulujen yläasteiden valinnaisainesäädöksistä. Lainaus on otettu erään espoolaisen peruskoulun sivuilta. (http://www.espoo.fi/fi-FI/Paivahoito_ja_koulutus/Perusopetus/Peruskoulut/Yhtenaiset_peruskoulut/Mainingin_koulu/Koulun_esittely/Valinnaisaineet) Valinnaisaineet ja painotukset ovat koulukohtaisia, mutta kaikki koulut noudattavat samaa viitekehystä.
Ryhmällämme heräsi tämän pohjalta ajatuksia siitä, onko oikein, että ala-asteella yleensä vanhempien päätösten pohjalta tehdyt valinnat esimerkiksi A-ruotsin opiskelusta rajoittavat vielä yläasteellakin valinnaisaineiden määrää ja valinnan vapautta. Aiheuttaako tällaiset seikat mahdollisesti negatiivisia kokemuksia opiskelun mielekkyydestä yläasteiässä?
Ryhmämme jäsenillä on kokemuksia siitä, kuinka vaikeaa ala-asteella valitun A-kielen lopettaminen on ollut yläasteelle mentäessä. Pitäisikö säädöksiä valinnaisaineiden kohdalla muokata niin, että lopettaminen oikeasti hyvästä syystä olisi helpompaa. Onhan kuitenkin kyse valinnaisaineesta, ei pakollisesta opetussuunnitelmaan sisällytetystä oppiaineesta. Toisaalta ryhmämme sisällä on myös positiivisia ajatuksia aiheesta, toiset ovat viihtyneet A-kielen opiskelun parissa vielä yläasteellakin. Juuri näiden seikkojen takia valinnan mahdollisuus on ehdottoman tärkeää!
Terveisin,
Koulukapina
Painotettujen luokkien pienempää vapautta valita valinnaisaineita en näkisi ongelmana. Lähtökohtana olettaisin että oppilaat ovat (toivottavasti) vapaaehtoisesti näihin luokkiin hakeutuneet, jolloin he jo valmiiksi tykkäävät niistä aineista, joita heillä on tällöin valinnaisten sijasta. A-kieli onkin hiukan hankalampi, varsinkin jos omaa motivaatiota kielen opiskeluun ei ole, vaan velvollisuus tulee vanhempien puolelta. Tällöin voi tuntua, että itse joutuu opiskelemaan jotain samalla kun toiset saavat opiskella jotain kivaa. Oppiminen kärsii ilman mielekkyyttä, joten mielestäni A-kielen lopettamisen pitäisi olla mahdollista hyvän syyn perusteella.