Uupumus nykypäivänä

Uupumus on tunnetila, joka tyypillisesti johtuu jostain psyykkisestä syystä suhteessa ympäristöön ja sen vaatimuksiin. Ihminen kokee itsensä uupuneeksi, kun hän tuntee, etteivät omat taidot riitä, eikä hän pysty vastaamaan eteen tulleisiin haasteisiin.

Uupumusta voi kokea monella tasolla. Jaamme uupumuksen nyt kolmeen tasoon. Uupumuksen ensimmäinen taso on luonteeltaan sellaista, joka poistuu loman tai viikonlopun aikana ja sen jälkeen pystyy jatkamaan elämää taas täysillä voimilla. Toisessa vaiheessa loma ei poista uupumuksen tunnetta, vaan joutuu palaamaan arkeen puolikuntoisena. Kolmas vaihe onkin vakavin, loppuun palaminen (“burn-out”), josta ei selviä omin avuin, vaan ammattiapu on usein tarpeen.

Kukapa meistä ei olisi joskus tuntenut uupumusta?

Uupumuksen lisääntymistä on uutisoitu lähivuosina paljon. Helsingin sanomissa vuonna 2012 julkaistu Katariina Salmela-Aron pääkirjoitus toteaa nuorten uupumuksen olevan vakava uhka. Salmela-Aro on sitä mieltä, että uupumus johtaa herkästi tytöillä masennukseen ja pojilla kyynisyyteen. Kirjoituksessa myös vertaillaan Suomen nuoria muiden maiden nuoriin ja tuloksena on se, että suomalaiset nuoret ovat kuormittuneempia. Voisikohan tämä johtua siitä, että Suomen kova koulutustaso luo paineita nuorille. Tason ylläpitäminen voi tuntua vaikeammalta, kuin tason nostaminen. Kuinka käy tulevaisuudessa, kun nuoret kohtaavat työelämän haasteet ja paineet vain kasvavat?

Oppimisen ilo on keskeinen tekijä uupumuksen ennaltaehkäisemisessä. Ilman oppimisen iloa opiskelusta tulee suorittamista, joka ei tue itse oppimista parhaiten. Otetaan vaikka esimerkiksi lukiossa opiskelu ja yliopistossa opiskelu. Huomasimme huiman eron opiskelijoiden motivaatiossa siirryttäessä lukiosta yliopistoon. Yliopisto opiskelua ohjaa halu oppia ja sinne on pyritty oman motivaation pohjalta. Toisin on lukiossa, jossa suorituskeskeisyys on vahvasti läsnä.

Tässä teille muutama kysymys pohdittavaksi:
Millä fiiliksellä itse tulit tänään luennolle? Tulitko oppimaan uutta vai tulitko, koska läsnäolo on suositeltavaa? Otatko päivän haasteet vastaan avoimesti vai haluatko paeta uusista ja vaikeista tilanteista?

Hyvää loppuviikkoa ja oppimisen iloa! 😉

Terkuin,
Hilla Kaitala ja Mimmi Mönkkönen

Lähteet:
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1345435592319

9 thoughts on “Uupumus nykypäivänä

  1. Anna W/drop outit

    Kuten edellisissä kommenteissa tuotiin hyvin esille, linkki uupumisen ja suorituspainotteisen oppimisen välillä on olemassa. Tuntuu luonnolliselta, että oppimisen ilo ja sisäinen motivaatio ovat tässä suojaavia tekijöitä. Ulkoinen motivaatio, jossa toimimista ohjaavat ulkoiset palkkiot, altistaa uupumukselle kun yritetään vastata ympäristön asettamiin odotuksiin. Miten siis sisäistä motivaatiota voitaisiin ylläpitää? Mieleeni tulevat ainakin työstä saatavat onnistumisen kokemukset ja niihin liittyvä palaute muilta.

    Reply
    1. Elina/Isoveli valvoo

      Itselläni on myös kokemusta Pauliinan mainitsemasta uupumuksesta työelämässä. Olen opiskellut aiemmin ammatin ja tällöin turhautumista ja uupumista aiheutti se, että tuntui ettei koulussa opetetut asiat vastanneet työelämän käytäntöä. Tällä hetkellä opiskeleminen on hyvin erilaista, koska emme varsinaisesti valmistu mihinkään tiettyyn ammattiin. Tämä aiheuttaa sen, että voimme itse hyvin pitkälti suunnata opintojamme omien mielenkiintojemme mukaan, mikä varmasti osaltaan ehkäisee ristiriitaa opiskelun ja työelämän teorian ja käytännön väliltä, kun voimme valita opintoja, joista on juuri meille työelämässä hyötyä. Varmasti meillä monilla saattaa vielä osittain olla epävarmuutta sen suhteen, mikä voisi olla juuri se oma suuntautumisen kohde. Ovatko muut kokeneet asiasta ahdistusta? Itse en ole ehkä vielä osannut stressailla asiasta opintojen alkuvaiheessa, mutta luultavasti tämänkin aika vielä tulee 😀

      Reply
      1. Elina/ isoveli valvoo

        Eli edellinen kommentti oli Isoveli valvoo ryhmältä, en saanut muokattua viestiä enää lähettämisen jälkeen, jotta oisin muuttanu nimen.

        Reply
      2. Milla/Kaksikieliset

        Tämä minun kommentti on ehkä vähän “off-topic” tästä uupumis aiheesta mutta vastaan Elina sinun kommenttiin koska se herätti minussa kiinnostusta. Juuri tämä valinnanvara on hieno juttu mutta ahdistaa myös omalla tavallaan paljon. Minkä sivuaineen valitsen, valitsenko monta, mistä valitsen sivuaineen, missä tahdissa haluan opiskella? Valinnanvara on laaja ja aikuisia me kaikki kuulemma ollaan niin valinnat saa itse tehdä. Mutta mitä jos en tiedä mitä haluan? Stressi ei ehkä vielä ole iskenyt minuun myöskään mutta ajatus noin suurista valinnoista ahdistaa. Onneksi meillä täällä suomessa on aina mahdollisuus vaihtaa alaa tai alan suuntaa. Tiedän vain itse että minua kyllä potuttaisi viiden vuoden opiskelun jälkeen todeta että eihän tämä sittenkään ollut minun “juttuni”.

        Reply
  2. Pauliina/Koulukapina

    Mielenkiintoinen ja monia koskettava aihe, hyvä tytöt hyvin kirjoitettu! 🙂

    Itse en ole kokenut uupumusta opiskeluhistoriassani varmaan koskaan. Hetkittäistä, kuvaamaanne ensimmäisen tason uupumusta tottakai toisinaan, niin kuin varmaan kaikki muutkin, mutta ei mitään sen vakavempaa. Luulen, että omat kokemukseni ovat johtuneet pääosin siitä, että olen aina kokenut opiskelun hyvin mielekkäänä ja palkitsevana. Sen sijaan työelämän puolella uupumus on tullut koettua hyvin ikävällä tavalla. Itse ajattelen uupumuksen johtuneen siitä, että en kokenut työtä mielekkään’ tai palkisevana eikä se vienyt minua eteenpäin elämässän, päinvastoini. Ajattelen siis, että uupumus on pitkälti suhteessa siihen, miten mielekkääksi asiaksi opiskelu, työ jne koetaan.

    Vastauksina kysymyksiinne; Tulin luennolle väsyneenä, mutta kuitenkin avoimin mielin. Vaikka kaikki on vielä uutta ja välillä haastavaakin en ole vielä kertaakaan kokenut “hällä väliä”-tunnetta opiskelua kohtaan yliopistossa, sillä koen kaiken opiskeltavan tällä hetkellä itselleni ja tulevaisuudelleni tärkeäksi. Myös se, että yliopistoon hakeminen ei ollut velvollisuus vaan oma valinta, lisää mielenkiintoa ja motivaatiota opiskelua kohtaan !

    Reply
  3. Marju, Koulukapina

    Hyvä kirjoitus ja varmasti monia meitä opiskelijoita koskeva aihe. Olen myös itse huomannut, että luennoilla vallitsee erilainen ilmapiiri kuin esim. lukiossa. Se on minusta kannustava ja voimia antava.Itse olen jo kokenut pientä uupumusta, vaikka opinnot ovat vasta alkaneet, mutta asiaan vaikuttaa myös se, että teen töitä opiskelujen ohella. Itse haluaisin nostaa esiin myös koko yhteiskunnan paineet, rajaamatta aihetta pelkästään koulutukseen. Myös työllistymistilanne voi aiheuttaa suurta painetta ja uupumusta, sillä kilpailu on kova myös sen saralla. Minusta ainakin tuntuu, että lisääntyvästä kilpailusta ja paineesta puhutaan paljon ja nostetaan esiin ajatuksia, kuinka kilpailukykyvaltio aiheuttaa lisää paineita, mutta asia jää puheen tasolle.

    Reply
    1. Sari/maahanmuuttajat

      Omaehtoisuus ja oppimisen ilo varmasti estävät uupumusta kasvamasta kuormaksi. Lukiossa koettu uupuminen liittyy varmasti myös ajatukseen epävarmasta tulevaisuudesta: onko tästä mitään hyötyä? Pääsenkö toivomaani opiskelupaikkaan uurastuksesta huolimatta? Mikä merkitys tällä on minun elämälleni – mihin opiskeluni lukiossa liittyy? Itse ainakin muistan joskus päämäärätietoisuuden olleen lukioaikana hieman hukassa.

      Jo mainittu kilpailuyhteiskuntapuhe voi myös lisätä epävarmuutta. Voi ajatella: Jos koulutus ei edes takaa ns. paikkaa yhteiskunnassa, onko tekemilläni ponnisteluilla merkitystä? Nykyään myös lähes joka puolella toitotetaan, kuinka kilpailu työpaikoista on tulevaisuudessa yhä kovempaa (ja samalla koko ajan uutisoidaan suurista irtisanomisista). Ehkä näitä viestejä lukiessa voi tulla tunne, että omat resurssit eivät ehkä riitä: pitäisi opiskella oikeassa tahdissa, saada oikeanlaisia arvosanoja, kohdistaa opiskelunsa oikeaan alaan ja valmistuessaan olla jo hyvin verkostoitunut..yms. Rimakammo voi iskeä: pystynkö tähän? Teenkö tarpeeksi? Ja sitten: vaikka teenkin, vaikuttaako se loppupeleissä mihinkään?
      Voisi kuvitella, että suoritusorientuneet opiskelijat kokevat uupumustakin helpommin, kuin oppimisorientoituneet (vrt motivaatioartikkeli pääsykoemateriaaleissa). Voi myös miettiä onko nuorten oppimisympäristöjen ilmapiiri suoritus- vai oppimiskeskeinen (esim. lukiot). Entä innovaatio- ja kilpailuyhteiskunnan puheavaruus, onko se oppimis- vai suorituskeskeistä?

      – Sari/maahanmuuttajaryhmä (ryhmä tunnetaan myös nimellä paperi-ihmiset)

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *