Saavuttamisen ideologia

Oletko koskaan kokenut tulleesi vähätellyksi työelämässä, koska olet nainen? Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, ettet saanut haluamaasi työpaikkaa, koska toinen työnhakija tunsi pomon veljentyttären? Saavuttamisen ideologian mukaan edellä mainitut seikat ovat toissijaisia, sillä sosiaalisesti määritellyn menestyksen voi saada vain kovalla työnteolla ja korkealla koulutuksella. Mitä mieltä Sinä olet? Ovatko muuttujat, kuten rotu ja sukupuoli toissijaisia, tai jopa täysin merkityksettömiä, kun puhutaan menestymisestä? Onko korkeasti kouluttautunut henkilö automaattisesti ahkerampi ja parempi valinta työtehtävään?

Entäpä olemmeko me kaikki todella tasa-arvoisia saavuttamaan erilaisia päämääriä nykypäivän meritokraattisessa koulutuskilpailussa riippumatta siitä, komistaako parvekkeen näköalaa Kaivopuiston mattolaiturit vai Kontulan ostoskeskus? Jani Kaaro toteaa Helsingin Sanomien kolumnissaan ”Köyhyys on aivoja syövä loinen”, että pelkän aivokapasiteetin ylikuormittumisen lisäksi köyhyys vie mukanaan myös keskittymiskyvyn ja mm. aggressiivisuus lisääntyy. Saavuttamisen ideologia torppaa tällaisen ajattelun toteamalla, ettei myöskään taloudellisella taustalla ole merkitystä menestymisen tavoittelussa. Kuinka itse näet tämän kysymyksen nykypäivän yhteiskunnassa, jossa mm. tuhansien eurojen valmennuskurssit ottavat jatkuvasti tukevampaa roolia kouluihin sisäänpäässeiden taustalla? Onko rannalle jääneiden kohtalo kiinni enemmänkin laiskuudesta ja rakenteellisista tekijöistä?

 

Saavuttamisen ideologiasta voit lukea täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Saavuttamisen_ideologia ja täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Achievement_ideology

HS:n kolumni: http://www.hs.fi/tiede/a1379382081489?jako=02392522617a6a3147b3a63a4a52ffdf&ref=fb-share

 

Anna ja Olli (team Uupuneet) toivottavat kaikille oikein menestyksekästä viikonloppua!

6 thoughts on “Saavuttamisen ideologia

  1. Elisa/Isoveli valvoo

    Oman ja lähipiirini kokemuksen mukaan nämä “toissijaiset” tekijät ikävä kyllä vaikuttavat useammin. Erityisesti suhteilla pelataan työelämässä paljon. Olen kuullut ja nähnyt työilmoituksia, joita ei laiteta koko työyhteisölle jakoon, vaan kysytään ainakin ensin tietyiltä ihmisiltä, että haluavatko he tulla töihin. Liikkuvalla kenttäalalla (esim. arkeologia) myös aineellinen omaisuus merkitsee joskus enemmän kuin se, kuinka kovasti työtä olet tehnyt. Sellaisia ihmisiä, joilla on auto, muttei yhtään työkokemusta, otetaan mieluummin töihin kuin sellaisia, joilla on paljon työkokemusta muttei autoa. Auto ratkaisee, ei ihminen.
    “Toissijaiset” tekijät ovat mielestäni vähintään samalla linjalla kuin “ensisijaiset” tekijät. Jako on varsin keinotekoinen, sillä molemmat vaikuttavat tavalla tai toisella joka tilanteessa.

    Reply
  2. Anna W/drop outit

    Tasavertaisuus on melko vaikeasti mitattava asia. Olen samaa mieltä Monican kanssa siitä, että tasavertaiseen kohteluun vaikuttavat ainakin jonkin verran tulkitsijasta riippuvat näkemykset. Subjektiiviset mielipiteet ovat kuitenkin suhteellisia ja keskusteltavissa. Ne voivat muuttua ja levitessään tulla arvokkaiksi muille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei mitään yleispäteviä sääntöjä olisi olemassa. Näen, että tasavertaisen kohtelun selkeä ilmenemistapa on se, että laki on sama kaikille.

    Reply
  3. Heidi S/isovelivalvoo

    Akateemisten vanhempien lapset oppivat, miten vaikeuksien kanssa tullaan toimeen, ja miten voidaan menestyä niistä huolimatta. Jos lapsella esim. on lukihäiriö, sitä ei nähdä esteenä, vaan mietitään, miten selvitään siitä huolimatta. Jos jotain tuntuu vaikealta oppia, mietitään vastaavasti uutta lähestymiskulmaa asiaan. Matalan koulutuksen perheen lapset eivät yleensä saa näitä eväitä. Myöhemmin tämä aiheuttaa suuren eron lasten koulutusvalinnoissa. Näin totesi oliko se kanadalaistutkimus.

    Tuo Hesarin kolumni on todella hyvä. Ensin tuli siis köyhyys, ja se toi mukanaan kaikki nämä muut tekijät. Ihminen ei olekaan oman onnensa seppä.

    Reply
  4. Heidi E/ Isoveli valvoo

    Intressanta frågeställningar i inlägget. För mig väcktes en tanke om vad framgång egentligen är och hur olika individer når framgång.
    Det verkar som att det för tillfället finns en rådande ideologi, som innebär att man borde sträva till att bli så högutbildad och ha så höga positioner i arbetslivet som möjligt. Därför höjjer man ofta på ögonbrynen när en “okompetent” med t.ex. “endast” yrkesskoleutbildning har kommit s.a.s. “längre och högre upp” i samhällshierarkin än någon med en magistersexamen. Man förväntar sig med andra ord att utbildning och hårt arbete skall ge framgång. Man förbiser passion och personlighet och stirrar blint på vad man har för examen till pappers. Olika examen innebär olika för alla människor: en person med yrkesexamen kanske har mera kunskap i sitt ämne än någon med en magistersavhandling.

    Reply
  5. Mirjam Heir

    Jag tror att jag-bilden påverkar ens framgång väldigt mycket. Jag-bilden får man ju ofta hemifrån, genom ens föräldrar. Det handlar om vilka möjligheter man har haft som liten, hurudana förväntingar man har haft på sig, hurudan man har “lärt” sig att bli… Allt från pengar till trygghet, hemort, språk, vänner, hobbyn – allt, påverkar den här bilden och i vissa fall också “tron på sig själv” som i så många fall är avgörande för framgång.

    Att alla inte har samma jag-bild är säkert en sak som påverkar hur olika man presterar i livet… frågan är, tycker jag, om det är rätt eller fel att det är så här?

    Reply
  6. Monica/ drop-outit

    Saavuttamisen ideologia luo sinänsä positiivisen kuvan siitä, että kaikki voivat menestyä kovalla työnteolla ja koulutuksella. Toisaalta mainitut taustat kuten taloudellinen tausta vaikuttavat enemmän tai vähemmän jokaisen ajatteluun ja tätä kautta esimerkiksi siihen kouluttaudutaanko. Toisin sanoen uskoisin, että kova työnteko vaikuttaa asioiden saavuttamiseen, mutta vähintäänkin yhtä paljon vaikuttavat blogikirjoituksessa mainitutut toissiijaiset muuttujat. Lisäksi vaikka itse pyrkisimme saavuttamaan asioita ns. toissijaisista muutujista riippumatta emme voi vaikuttaa siihen, miten esimerkiksi tuleva työnantaja näkee nämä toissijaiset muuttujat. En siis usko, että esimerkiksi oman sukupuolen vaikutusta saavuttamiseen voi täysin ns hallita. Omalla kovalla työllä voi kuitenkin vaikuttaa siihen, kuinka vahvasti nämä toissijaiset muuttujat määräävät saavuttamista. Vaikka ne vaikuttavat ajatteluumme, voimme myös itse aktiivisesti pyrkiä vaikuttamaan tapaamme ajatella.

    Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *