Teknologian hyödyntäminen ja verkko-ympäristöt ovat yleistymässä myös kuntien sosiaali- ja terveyspalveluissa. Esimerkkinä tästä on VIRTU-projekti (Virtual Elderly Care Services on the Baltic Islands), joka toteutettiin vuosina 2010-2013. VIRTU-projektin tavoitteena oli tukea saaristossa asuvien ikäihmisten kotona asumista, kehittää heidän sosiaalisia vuorovaikutussuhteita ja toimia osana, projektissa mukana olleiden kuntien, vanhuspalveluita.
Lisätietoa päättyneestä VIRTU-projektista löytyy osoitteesta http://www.virtuproject.fi/fi/?page_id=33.
VIRTU-projektiin osallistui mm. Sipoon kunta, joka projektin päättymisen jälkeen on päättänyt jatkaa teknologian hyödyntämistä vanhuspalveluissaan. Kunta testaa lokakuussa 2013 Pieni piiri Oy:n videopuhelupalvelua Tempaus-hankkeessa ja jakaa sipoolaisille ikäihmisille 50 tablettitietokonetta. Hankkeen tavoitteena on rakentaa käyttäjää tukeva verkosto, joka lisää ikäihmisten mahdollisuuksia osallistua kunnan järjestämään toimintaan, kotoa käsin.
Tempaus-hankkeeseen osallistuu myös Sipoonlahden koulu, mikä mahdollistaa koulun oppilaiden ja Sipoon ikäihmisten väliset vuorovaikutussuhteet. Koulun oppilaat ovat ideoineet yhteistä, tablettien avulla harjoitettavaa toimintaa. Yhdessä voidaan jumpata, harrastaa musiikkia tai vaikkapa opiskella ruotsia, äidinkieleltään ruotsinkielisen ikäihmisen kanssa.
Projektissa mukana olevat kertovat aiheesta täällä videolla http://www.youtube.com/watch?v=N4kdrO3dclA#t=178
Mitä mieltä olette teknologian käytöstä osana hyvinvointipalveluita?
Fanny/Yhteisöllinen kohde
Mielenkiintoinen idea! Tällaisille mahdollisuuksille on varmasti yhä enemmnä tarvetta lähivuosina suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle ja tarvitessa yhä enemmän hoitoa. Ihmiskädet eivät yksinkertaisesti riitä, joten teknologiaa tarvitaan. Mutta kuten muutkin kommentoijat ovat huomauttaneet, tämä teknologian määrän kasvu ei saisi vähentää ihmiskontaktia. Olen ehdottomasti samaa mieltä, mutta tämänhetkisen tilanteen ja resurssipulan tietäen koen kaiken mahdollisen avun ja lisääntyvän kontaktin positiivisena. Jos vaihtoehdot ovat, että vanhus ei koko päivänä saa kontaktia yhteenkään ihmiseen, on 5 minuutin Skype-keskustelu ehdottomasti parempi! Kaikkein ideaalein tilanne olisi toki, jos ns. pakolliset tarpeet, kuten fysioterapia, lääkitys yms., voitaisiin hoitaa näin etänä, ja itse hoitajan vierailun aikana voitaisiin keskittyä ulkoiluun, rupatteluun ja vanhuksen kuuntelemiseen.
Mielestäni tämä on loistava kokeilu siinäkin mielessä, että vaikka (kuten Kanerva sanoi), yhä useammat vanhukset osaavat käyttää teknisiä laitteita, niin silti on olemassa suuri osa vanhuksia, joille kännykkäkin on vieras esine. Tällaisessa projektissa on se hyvä “sivuvaikutus”, että videopuheluiden käyttämiseksi täytyy osata käyttää tablettitietokonetta. Tietokoneen käytön hallitsemisella on kauaskantoiset positiiviset vaikutukset, kun ottaa huomioon, että kasvava trendi on lähettää esimerkiksi laskut sähköpostitse paperiversion sijaan. Uskon, että monelle vanhukselle on tärkeää selvitä itsenäisesti tällaisista elämän välttämättömyyksistä, kuten laskujen maksamisesta.
Kiinnostava aihe!
Yhdyn edellisiin kommentteihin siinä, että teknologia ei saa viedä sijaa ihmiskontakteilta ja aidolta vuorovaikutukselta. Koko ajan suurempi osa vanhuksista on jo sellaisia, joiden arjessa tekniikka on ollut enemmän läsnä ja heille teknologia on luonteva osa viriketoimintaa sekä arkea. Toivottavasti hoitohenkilökunta perehdytetään välineisiin rajallisista resursseista huolimatta, ettei muutaman vuoden päässä olla tilanteessa, jossa tekniikantaitajia riittäisi vanhuksissa ja sopivia aparaattejakin olisi kehitelty, mutta tekniikkaa ei silti käytetä.
Eräässä espoolaisessa vanhainkodissa asukkailla olisi mahdollisuus soittaa esimerkiksi Skype-puheluita huoneistaan, mikä on minusta mahtava idea. Toivottavasti vastaavia otetaan rohkeasti arkikäyttöön!
Helsinkiläisessä Lyhty-kodeissa (vammaisten itsenäistä asumista tukevan järjestön tuetun asumisen kodit) kokeiltiin sosiaalitoimen kanssa vuorovaikutteista teknologiaa, joissa tavanomaisten yhteydenpitovälineiden (puhelin, hätänappi) lisäksi asukkailla oli käytössä ns. videopuhelupalvelu, joka toimi television kautta. Television reunassa oli nappi, jota painamalla syntyi videoyhteys joko päivystävälle hoitajalle tai päivärutiineihin liittyviin ohjaajiin. Videoyhteyden kautta saattoi asukas kysellä hoitajilta ohjeita tai neuvoja esim.lääkkeiden ottamisessa tai saada vuorovaikutteisen yhteyden fysioterapeuttiin, joka ohjasi jumppaliikkeitä monelle yhtä aikaa (siis myös asukkaasta lähti yhtä aikaa videoyhteys toiseen suuntaan).
Tämä teknologiakokeilu ei korvannut tai vähentänyt muun tuen määrää, esim. päivittäisiä toimia yhteistalolla (jossa toimintaterapiaa/puheterapiaa, ohjattua tekemistä, työtoimia), vaan kokeilulla haluttiin selvittää sitä, miten vuorovaikutteinen hoivayhteys voi lisätä itsenäisesti asuvien, mutta jatkuvaa tukea tarvitsevien asukkaiden turvallisuuden tunnetta ja aktiivisuutta.
Se oli kiinnostava kokeilu, jossa yllättävää oli se, kuinka nopeasti tekniikka omaksuttiin käyttöön. Kyseisessä tapauksessa teknologiaapu ei myöskään ollut pois varsinaisesta, konkreettisesta tuesta. Tämäntyyppisten kokeilujen kynnyskysymys on tietenkin hinta ja näiden toimien leviäminen yleisempään käyttöön vaatiikin varmasti melkoisia rahallisia ponnistuksia.
Kiinnitin huomiota postauksen lopussa olevan kysymyksen sanavalintaan eli teknologian käyttö osana hyvinvointipalveluita. Yhdyn edelliseen vastaukseen siitä, että vuorovaikutus teknologian välityksellä ei korvaa suoranaisesti ihmisten välillä tapahtuvaa vuorovaikutusta. Teknologian käyttö voi toimia yhtenä osana hyvinvointipalveluita tai lisänä muulle palvelulle. Sen hyödyntäminen ei toivottavasti kuitenkaan johda siihen, että esimerkiksi ikäihmisten luona käydään henkilökohtaisesti yhä vähemmän. Se, että joku tulee käymään luonasi ja mahdollisesti käytte yhdessä ulkona eroaa siitä, että vuorovaikutus tapahtuu tietokoneen tai padin välityksellä.
Mielestäni teknologian käyttö hyvinvointipalveluissa on osittain hyvä juttu. Tuossa jutussa kaikille kotona asuville vanhuksille oli jaettu padit, mutta mieleeni tuli, että jos vanhus itse on riippuvainen hankkimaan ja kustantamaan kyseiset laitteet, niin tämä kasvattaa eriarvoisuutta, kun kaikilla ei ole rahaa kyseisiin laitteisiin.
Mieleeni tuli myös, että esimerkiksi telkkarin ruudulta tuleva jumppa ei ole yhtä sosiaalinen ja piristävä kuin se, että esimerkiksi hoitaja tai omainen tulisi hakemaan ja saattamaan ikäihmisen jumppaan jossa voi tavata muita ikäihmisiä. Television ruudulta ohjattu jumppa on kuitenkin tottakai parempi kuin että liikunta jäisi kokonaan väliin. On myöskin kiva, että nuoret voivat esimerkiksi videopuheluiden avulla puhua ruotsia ikäihmisten kanssa ja oppia uutta, silti pitäisin parempana että nämä nuoret tulisivat esimerkiksi käymään ja hoitaisivat juttutuokion kahden kesken. Teknologian edistyminen ei saisi viedä sosiaalista näkökulmaa pois, koska tapaaminen henkiläkohtaisesti on kuitenkin aivan eri juttu kuin videopuhelun välityksellä.
Olen siis sitä mieltä, että teknologian käyttö on hyvästä silloin, kun esimerkiksi liikunta tai sosiaaliset kontaktit jäisivät muuten kokonaan pois. Teknologia ei kuitenkaan saisi korvata sosiaalisia kontakteja jotka tapahtuvat kasvotusten.