Päätimme tarkentaa ryhmämme nimeä, muutuimme Yhteisöllisyys-ryhmästä Yhteisöllinen kohde-ryhmäksi. Nimi vastaa paremmin alkukurssista annettua lööppiämme “Yhteisöllisyys tarvitsee kohteen!” sekä tarkentaa artikkelimme ideaa trialogisesta tiedonluomisen mallista. Trialogisessa tiedonluomisen mallissa osapuolet oppivat, työskentelevät ja luovat yhdessä, ja yhteistyötä välittää joku konkreettinen KOHDE. Toiminnan kohteena voi olla esimerkiksi kurssillamme ryhmässä työstämämme Prezi-esitys, joka on luotu yhdessä ja välittää tietoa.
Artikkelimme käsittelee tietokoneavusteisen yhteisöllisen oppimisen mallin kehittämistä. Näin P2 Kasvatus, yhteiskunta ja kulttuuri-kurssin tentin jälkeen kasvatussosiologiset kysymykset pyörivät edelleen päässä. Ajattelin siis kätevästi yhdistää tasa-arvokysymyksiä aiheeseemme.
Neljäsluokkalainen pikkuveljeni kertoi tällä viikolla pelanneensa matikan tunnilla koneella kansainvälistä matikkapeliä, jossa ulkomaalaisetkin oppilaat osallistuivat laskukisaan. Jo peruskoulun alimmilla luokilla opetuksessa ja oppimisessa ovat mukana erilaiset verkko-oppimisympäristöt. Tietokoneiden ja teknologian käytön osaaminen luokitellaan yleiseksi kansalaistaidoksi, ja tulevissa PISA-testeissä tullaan mittaamaan tieto-ja informaatiotaitoja yhtenä osa-alueena. Teknologian käytön osuus lisääntyy jatkuvasti opetuksessa. Ongelmaksi tässä muodostuu se, että oppilaita tulee hyvin erilaisista sosioekonomisista taustoista, ja kaikilla oppilailla ei mahdollisuutta tietokoneiden käyttöön kotonaan. Verkossa suoritettavat kotitehtävät ovat tästä näkökulmasta haaste.
Tietokoneiden käyttö peruskoulussa useilla oppitunneilla on lisääntynyt, eikä tietokonetaitoja tarvita vain erillisillä ATK-tunneilla. Eri taustaiset oppilaat ovat eri asemassa tunneilla, sekä myös arvioinneissa, kun arviointi perustuu myös enemmän kompetenssien sekä teknologian hallinnan osaamiseen. Jos tietokoneen käyttö on tuttua, myös oppiaineen tehtävät voivat sujua koneella paremmin, kun energia ei mene itse tietokoneen käytön opettelemiseen.
Verkossa suoritettavat tehtävät voivat olla myös yhteisöllisiä ryhmätehtäviä, ja ne vaativat sosiaalisia taitoja. Erilaisista taustoista tulevilla oppilailla voi olla erilaiset vuorovaikutustaidot perheen sisäisestä vuorovaikutuksesta riippuen. Toisilla oppilailla on enemmän kulttuurista ja sosiaalista pääomaa, Bourdieun termejä käyttääkseni, ja tällöin he ovat etuoikeutetussa asemassa. Pääomien määrä vaikuttaa oppimiseen, suoriutumiseen, arviointeihin, arvioinnit taas tulevaisuuteen ja yhteiskunnalliseen sijoittumiseen.
Erilaiset persoonallisuudet voivat kokea verkko-oppimisympäristöt eri tavoin. Esimerkiksi ujommat henkilöt voivat osata antaa itsestään ja tietämyksestään paljon enemmän verkossa kuin kasvokkain. Toinen taas voi kokea itseilmaisun verkossa ilman eleitä ja äänenpainoja haastavaksi tai vähemmän rikkaaksi.
Teknologian käyttöön opiskelussa liittyy aina sekä hyviä puolia että haasteita. Kirjoitin tämän blogitekstin valmiiksi jo viime torstaina, mutta minulla ei ollutkaan kirjoittajan oikeuksia tässä blogissa, joten julkaisu lykkääntyi. Ilmeni siis käytännöllisiä, teknisiä ongelmia. Toisaalta artikkelimme aiheeseen samaistaen, tämä kurssiblogi on yhteisöllinen oppimisympäristö, jossa ryhmänä luodaan uutta, jotain suurempaa mitä opiskelijat yksilöinä yksin loisivat. Blogissa kirjoittaminen ja kommentointi on merkittävää opiskelijoiden oman pohdinnan, keskustelun ja uusien näkökulmien syntymisen sekä oppimisen kannalta.
Minkälaisia hyviä ja huonoja kokemuksia teillä on teknologian käytöstä opetuksessa ja oppimisessa?
Hilla/Yhteisöllinen kohde
Itselläni on lähinnä hyviä kokemuksia teknologian käytöstä opetuksen ja oppimisen yhteydessä. Siinä säästyy aikaa kun tekee oppimistehtävät teknologiaa hyödyntäen, eikä perinteisesti käsin kirjoitettuna ja vain kirjoista tietoa hakemalla. Lisäksi kun luennoilla käytetään teknologiaa apuna esimerkiksi näyttämällä opittavaan asiaan liittyviä videopätkiä netistä, niin se voi auttaa muistamaan paremmin, kuin että jos vain kirjoittaisi asioita paperille. Teknologia myös luo tavallaan tietynlaisen vapauden oppimiseen ja esimerkkinä siitä on juurikin tämä blogi. Tätä voi tulla lukemaan ja kommentoimaan ihan milloin tahansa haluaa. Ei tarvitse olla koko ajan fyysisesti läsnä Minerva-torilla, jotta voisi keskustella kurssiin liittyvistä aiheista ja oppia uutta.
Itselläni on samoja kokemuksia kuin Mimmillä. Meidänkin lukiossamme teknologian käyttö oli hyvin vähäistä ja nyt yliopistossa se tuntuu hyvin vieraalta ja välillä hankalaltakin. Onko muissa lukioissa teknologian käyttö yleisempää vai onko se vasta astumassa kuvaan? Onko mahdollista, että tässäkin suhteessa opiskelijoita tulee hyvin erilaisita taustoista ATK-taitojen opiskelussa hyödyntämisen suhteen, sosioekonomisesta taustasta riippumatta. En tiedä, onko vähäinen kokemus teknologian hyödyntämisestä opiskelussa syy sille, että vielä nytkään se ei erityisemmin kiinnosta tai innosta minua. Tietenkin se helpottaa monissa asioissa, erityisesti tällä P 5. kurssilla jossa tehdään paljon esityksiä ryhmissä ja esitetään niitä muiden ryhmien kesken olen kokenut sen ihan postiviisenakin juttuna.. Sen sijaan esimerkiksi tilastotieteen kurssilla kaiken maailman SPSS-ohjelmat yms vain turhauttavat ja tuntuvat vähentävän motivaatiotani entisestään.
Olin yllättynyt luettuani, että tulevissa PISA-testeissä tullaan mittaamaan tieto-ja informaatiotaitoja yhtenä osa-alueena. Mielestäni tämä on hyvä asia, sillä elämme nykypäivänä tietoyhteiskunnassa, jossa erilaista tietoa on osattava hakea, valikoida ja kritisoida. Minulle henkilökohtaisesti tuntui suurelta harppaukselta tulla näinkin teknologiakeskeiseen opetukseen yliopistoon, sillä lukiossa teknologia ei meillä juurikaan ollut opetuksessa läsnä. Täällä kuitenkin edellytetään kaikilta jo kouluun tullessa perus atk-osaamista, ja hyvä esimerkki tietotekniikan osuudesta opetuksessa on pakollinen suoritettava TVT-ajokortti. Välillä itseäni turhauttaa teknologian kanssa vääntämiseen käytetty aika, mutta olen huomannut että sen käyttö opetuksessa lisää paljon yhteisöllisyyttä, ja esimerkiksi tällä kurssilla ei ryhmien aikaansaannosten esittely perinteisesti käsinkirjoitettuna ja esitettynä olisi edes mahdollista.