Paperiryhmän alku oli ensimmäisen luennon “lööpissä”:
Tuohtunut maahanmuuttotutkija: Suomessa paperit on ihmistä tärkeämpiä!
Se, millaisesta paperista tutkimuksessamme puhutaan ja miksi puhutaan, on sittemmin tarkentunut.
Paperiryhmän mukana blogissa pohditaan tämän viikon aikana ainakin opetusmenetelmien kulttuurisidonnaisuutta, erilaisia kulttuurisia artefakteja , tutkimusten vaikuttavuutta ja tietenkin (ryhmämme nimi oivasti huomioiden) itse paperia. Joku saattoi tänään bongata smart-boardilla vaeltelevan ja muita tutkimusaineistoja koollaan häiriköivän sanan “kulttuurilaboratorio”. Siitäkin voimme mieluusti keskustella viikon aikana lisää.
Eikö muuten ole hieno termi tuo kulttuurinen artefakti? (Sitä voi käyttää myös lauseessa: “Ojentaisitko astiakaapista minullekin yhden kulttuurisen artefaktin, kiitos” tai vaikka: “Olisko sulla lainata yhtä kulttuurista artefaktia, kun unohdin omani kotiin?”) Artefakti tarkoittaa siis keinoteikoista välinettä, joita ihmiset ovat keksineet voidakseen selviytyä muuten mahdottomista tehtävistä (esim. vipuvarsi, lamppu, polttomoottori, pyörä..). Roger Säljö toteaa (kirjassaan Oppimiskäytännöt. Sosiokulttuurinen näkökulma.), että niiden avulla ihminen kompensoi vajavuuttaan ja heikkouttaan. Paperi esimerkiksi toimii mm. muistin jatkeena. Näihin teemoihin palaamme blogiviikkomme aikana lähemmin.
Näin viikkomme alkuun voimme ottaa myös pikku vilkaisun taaksepäin: bloggaava kasvatustieteilijä Jari Sarja kirjoittaa mainion esimerkin siitä, miten paperiin ja kirjoihin saatettiin suhtautua silloin, kun se/ne oli teknologiana aivan uusinta uutta:
” Antiikissa henkilö, joka osasi tunnetuista kertomuksista tuhansia säkeitä ulkoa, oli kuuluisuus. Hänet kutsuttiin hienoihin juhliin esiintymään ja esittämään taitojaan. Antiikin Kreikassa parhaimmat oppilaat osasivat ulkoa tuhansia säkeitä Odysseuksesta ja Iliaasta. Mutta kirjakielen kehityttyä yhteiskunta ei enää kaivannut näitä muistitaitureita. Hyppäys uuteen teknologiaan ei ole koskaan helppo ja itsestään selvä. Esimerkiksi kirja oli Platonin mielestä este puhtaan terveelle oppimiselle. Platonin mielestä laiskat ja hemmotellut opiskelijat pinnasivat, kun lukivat Odysseusta ja Iliaasta sen sijaan, että olisivat opetelleet sen ulkoa.”
(Platonilla olisi voinut olla sananen sanottavana myös ipadeista, internetistä ja sosiaalisesta mediasta, luulen. – Eikö muuten “yleinen huoli” siitä, että Tärkeitä Asioita ei enää muisteta ulkoa vaan tarkistetaan netistä, ole vähän samalla lailla ajankohtainen? Mitä ajattelette?)
Sari/paperiryhmä
Kommenttina vielä, että onhan se mielenkiintoista kuunnella gradun tekijöitä ennen tietokoneita, kun artikkelit, jotka olivat saatavilla, olivat juuri ne, joita kirjastosta löytyi. Kun taas nyt tietoa on saatavilla pilvin pimein, jolloin keskeisintä gradua tehdessä taitaa olla aiheen tarkka rajaus. Varsinainen dilemma siis, on osattava kokonaisuuksia, mutta asiantuntijana voi toimia hyvin pienellä osa-alueella. Tietokone ja yhteydet siis mahdollistavat, mutta myös rajoittavat ainakin, jos asiantuntijuudesta puhutaan. Näin voi myös Platoninkin puheet ymmärtää 🙂
Totta! Lähteiden ja tiedon saatavuus on ollut jotain todella toista ennen internetiä. Eikä tästä ole edes kulunut ihan kovin paljon aikaakaan… 🙂
Tämä menee ehkä hieman ohi aiheen, mutta postauksesta tulivat mieleeni ns. uusavuttomat. He ovat niitä, joilla on vaikeuksia selviytyä pienistäkin arjen askareista, kuten esimerkiksi pastan keittämisestä tai pyykin pesusta. Itse viikko sitten todistin tilannetta, jossa kahvinkeittämiseenkin etsittiin ohjeet netistä. Netin kehittyminen onkin ehkä tehnyt helpommaksi uusavuttomaksi “ryhtymisen”, kun sieltä saa tietoa kaikenlaisiin pulmiin, eikä mitään tarvitse osata itse. Tällainen riippuvuus netistä ei kuitenkaan voi olla hyväksi.
Tuohon muistamiseen liittyen yksi asia mikä on jäänyt täysin unholaan ovat puhelinnumerot. Muistan, että lapsena osasin varmaan 10 puhelinnumeroa ulkoa, kun näpyttelin aina kavereideni numeroita lankapuhelimella. Tällä hetkellä muistan omani lisäksi ainoastaan kahden tuttavani puhelinnumerot. No ei se nyt ehkä niin oleellista tänä päivänä olekaan, hätätilanteessa numeropalvelut auttavat ja saat puuttuvan numeron samantien. Täten yhdyn siis edelliseen kommenttiin, että tänä päivänä oleellista on tietää mistä tietoa löytyy pärjätäkseen elämässä. Onhan se todettava, että elämästä saa paljon enemmän irti kun ei tarvitse keskittyä muistamaan yhdestä aihekokonaisuudesta paljon muiden aiheiden kustannuksella. Nykyään voi kehittää laajempaa tietämystä monenlaisista aiheista, esimerkiksi papereiden avulla.
Hah, tosiaan.. muistan vielä parhaan kaverini kotinumeron.. 🙂
Tässäkin asiassa varmaan jonkinlainen keskitie lienee paras: joitain asioita on tuiki tärkeää osata ulkoa ja ymmärtää, jotta on jotkin perustukset, jonka päälle uutta tietoa kasata. Pelkkä tiedonhankinta ilman ymmärrystä aihemaailman perustuksista, kokonaisuudesta tai historiasta jää laihaksi.
Tämä paperiryhmä herättää meidän teknologia ryhmässämme suurta mielenkiintoa, onhan paperikin joidenkin mielestä tietynlaista teknologiaa!
Se, että emme nykyään muista “tärkeitä asioita”, vaan tarkastamme kaiken internetistä ei mielestäni ole niinkään suuri huoli. Nykyaikana tärkein koulun tehtävä on opettaa oppilaat löytämään ne “tärkeät asiat” internetistä nopeasti ja luotettavista paikoista. Itse teknologian käyttö ei kouluissa kuuluisi niinkään olla esim. eri tietokoneohjelmien käytön harjoittelua, vaan enimmäkseen juuri tiedonhankkinan harjoittelua. Sitä tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa. Koulun pitäisi valmentaa meidät työelämään, ja työelämässä on varsin tärkeää osata käyttää teknologiaa tiedonhankkimiseen.
Platon tosin olisi varmasti hyvinkin ihmeissään kun hänet heitettäisiin jonain keskiviikko aamuna kello kymmenen minerva torille katsomaan miten me nykyään opimme 😉
Tiedonhankinnan harjoittelu on tärkeä asia. Tietoa ja informaatiota pursuava nykyaailma ei ole enää hahmottavissa pelkästään ulkoa opittavilla asioilla. Siihen muistikapasiteettimme olisi aivan liian vajaavainen..
Bongasitteko eilen julkaistun tutkimuksen 9-luokkalaisten osaamisesta? Tämä menee vähän aiheemme ohi, mutta linkitän tutkimuksen tähän Arnellan kommentin innoittamana:
http://www.hs.fi/kotimaa/Yhdeks%C3%A4sluokkalaisten+osaaminen+romahti/a1384396881192
Tutkimuksessa tuli ilmi, että yhdeksäsluokkalaisten oppimis- ja avaintaidot ovat heikentyneet huomattavasti kymmenessä vuodessa. Syyksi haettiin muun muassa sitä, että koulun merkitys nuorten elämässä oli vähentynyt ja sosiaalinen media, viihde ja harrastukset nousseet koulua tärkeämmiksi. (ja kotitaustan vaikutuksetkin näkyivät). TUtkijat kiinnittivät huomiota myös opetuksessa käytettävään teknologiaan:
“Tutkijoiden mukaan uudessa koulussa kaikkia oppilaita – etenkin niitä, jotka eivät saa tukea kotoa – pitäisi tukea pitkäjännitteiseen perehtymiseen. Toisaalta oppimisvälineiden pitäisi olla nuorten tärkeinä pitämiä.
Myös opetusministeri Krista Kiurun mukaan nyt on korkea aika tarttua rohkeammin uusiin tapoihin järjestää opetusta esimerkiksi hyödyntämällä tieto- ja viestintätekniikkaa ja tarjoamalla positiivisia oppimiskokemuksia.”
Eli askeleita paperista padeihin (yms.) ja ulkoa oppimisesta tutkivaan oppimiseen?