iAloha! Paljon paperia, paljon informaatiota – paljon oppimista?

…joo Sari, luulen että Platon olisi ollut ihan liekeissä näistä kaikista nykyajan tiedon varastoinnin käytännöistä, jollaista paperikin meidän “tutkimusryhmässä” edustaa. Kai Platoninkin aikana oli jo käytäntönä viestien vieminen, eli infon tallentaminen paperille, ja sen välittäminen. Tuon “puhtaan terveen oppimisen” kannalta olen kyllä samaa mieltä…

Paperin käytölle opetuksessa voi kyllä helposti löytää perusteita. Se on kuin “lisämuisti”, jonne infoa voi tallentaa, se on pysyvä ja kestävä tietopankki, toisin kuin puhuttu tieto, ja kommunikointia vahvistava, joissain tapauksissa myös mahdollistava apuväline. Lisäksi paperi on helppo ja nopea käyttää, ja opetuksen saa ainakin näennäisesti vaikuttamaan kattavalta, kun on paljon informaatiota esillä.

 

Marianne Teräs kysyy artikkelissaan “Learning in Paperland: Cultural Tools and Learning Practises in Finland” millainen työkalu paperi on suomalaisessa opiskelussa, ja miten sitä käytettiin kulttuurilaboratoriossa. Tutkimuksen yhteydessä nousee esille maahanmuutajien reaktioita suomalaisia paperinkäytön tapoja kohtaan. Suomi nimetään paperimaaksi, “…when you study in Finland, you need to have a little office with you.” Artikkelin “oheistuotteena” herää kysymyksiä: Mitä vaihtoehtoja paperin käytölle opiskelussa voisi olla? Onko informaation jakaminen paperilla aina mielekäs työtapa? Siinä missä oppiminen on kokemista, miten paperin käyttö edesauttaa/jarruttaa oppimista?

 

Opettaja-lehdessä 33/2013 ja 41/2013 tutustutaan kahteen afrikkalaiseen kouluun opettajien näkökulmasta. Ukombozin koulussa Tansaniassa on 460 oppilasta, luokkakoko parhaillaan 60 oppilasta, Mdunje Local Education Authority -koulussa Malawissa 1179 oppilasta, ja luokalla saattaa olla jopa 174 oppilasta. Oppikirja on vain opettajalla, muita työvälineitä ovat liitutaulu, ja vihot muistiinpanoja varten.

Näissä kouluissa toivotaan lisää työvälineitä kaiketi keventämään raskasta opiskelua ja nopeuttamaan työskentelyä. Meillä tilanne on erilainen; informaatiota on tarjolla runsain mitoin, ja sen levittämisen ja tallentamisen mekanismit ovat kokoajan käytössämme.

 

Jotta saavutetaan oppiminen, ei riitä että tieto on lähellä tai näkyvillä, se pitää vielä tiedostaa, kokea, oppia..

Keskitytäänkö suomalaisissa opiskelun käytännöissä toisinaan liikaa “paperiin”?

Patrick/Paperiryhmä

 

 

641 thoughts on “iAloha! Paljon paperia, paljon informaatiota – paljon oppimista?

  1. Annina / teknologia

    Kuten Nennakin kommentissaan mainitsi, oppimistyylejä on erilaisia. Omaan kokemukseeni perustuen Suomessa keskitytään toki paljon visuaaliseen oppimiseen. Tein äsken pikagooglauksen, ja selvitin, että jonkinnäköisen tutkimuksen mukaan n. 65% maailman ihmisistä on visuaalisia oppijoita (http://visualteachingalliance.com/) .

    Itse kuulun tähän kategoriaan, ja minulla nimenomaan pitää aina olla paperilla kirjoitettuna jokin asia, jotta pystyn ymmärtämään ja muistamaan sen. Toisenlaisestakin opetuksesta minulla on kokemusta. Lukiossa ranskanopettajamme uskoi auditiiviseen oppimiseen, ja koko ranskan 1. peruskurssin ajan toistimme opettajan perässä ranskankielisiä lauseita, pidimme pieniä keskusteluja ja pelasimme helppoja sanapelejä. En oppinut koko kurssilla mitään. Minun on mahdotonta painaa mieleeni “Keskösee?” -tyyppisiä ilmaisuja, jos en nää paperilla, miten se kirjoitetaan. Tämä pätee myös ranskaan, jossa lausunnan ja kirjoitusasun välillä on suuri ero. Itse siis olen 100% paperin kannattaja!

  2. Nenna / Plagiointi-ryhmä

    Itse haluaisin ottaa hieman erilaisen näkökulman paperien käyttöön oppimisessa ja opetuksessa.
    Oppijoita on hyvin erilaisia; jotkut oppivat kuulemalla, toiset näkemällä tai tekemällä. Itse esimerkiksi olen melko visuaalinen oppija, eli parhaiten tieto menee perille kun näen asiat omin silmin. Lisäksi olen havainnut, että keskittymiseni esimerkiksi luennoilla paranee huomattavasti, kun saan samalla tehdä jotain. Tähän tarkoitukseen paperi on mitä mainioin työväline. Kuunnellessani opetusta saan käsilleni jotakin tekemistä kirjoittamalla muistiinpanoja. Lisäksi voin tehdä erilaisia ylimääräisiä huomioita ja omia merkintöjä. Tenttiin lukiessani nämä omat, persoonalliset muistiinpanoni auttavat minua oppimaan, sillä visuaalisena oppijana erilaiset kuviot, piirustukset ja muut “sotkut” painuvat mieleeni hyvin. Samalla itse tekstin sisällön muistaminen helpottuu.
    Erilaisten paperien määrä suomalaisissa oppilaitoksissa on kyllä melkoinen. Itselleni on kertynyt reilu parin vuoden yliopistolla vietetyn vuoden aika pari isoa mappia säilytettävää paperisälää. Onko kaikki ohjeet ja tiedotteetkin todella tarpeellista tulostaa ja jakaa opiskelijoille, vai voisimmeko selvitä vähemmälläkin paperimäärällä?

  3. Heidi E/ Isoveli valvoo

    Kaikille on varmaan tuttua e scenaario kun luennolla ei ehdikään kirjoittaa muistiinpanoja jokaisesta powerpoint-liuskasta. Tulee kuin paniikki siitä, että ei hallitse sitä “oikeaa” tietoa.
    Suomessa on sisäistetty Max Weberin ajatus tehokkaasta byrokratiasta. Kun tieto on paperilla, “oikeasta” tiedoasta ei tarvitse käydä samalla lailla taistelua, kuin jos tieto olisi sisäistetty ja siten subjektivoitunutta.
    Suomalainen oppilas ehkä passivisoituu, eikä kehitä kriittistä ajattelumuotoa. Eli vastaukseni Patrickin kysymykseen olisi kyllä, mutta toisaalta paperilla voi olla sekä negatiivinen että positiivinen vaikutus ja valta.

Comments are closed.