Heippa kaikille! Aloittelen täällä blogi kirjoitusta ensimmäistä kertaa elämässäni. Katsotaan kuinka tämä lähtee sujumaan. Aiheenani on tosiaan teknologian kehitys ja vaikutukset korkeamman asteen koulutuksissa, kuten ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa.
Teknologian kehitys on jatkuvaa ja nopeaa. Nykypäivän työelämässä tietotekniset taidot ovat vaatimus, lähes missä ammatissa tahansa. On siis tärkeää, että teknologia ja tietotekniikka sisällytetään opetukseen jo nuoremmilla ja mitä korkeammille asteille mennään, sitä luonnollisempi osa opetusta sen pitäisi olla.
Teknologian kehittyminen on tuonut monia positiivisia puolia korkeakoulu opiskeluun. Opetus- ja opiskelukeinot ovat monipuolistuneet. Opiskelijoille ovat esimerkiksi saaneet suuremman vapauden valita itselleen mieluisin koulutusreitti. Etäopiskelu itsenäisesti, mahdollisuus luentojen seuraamiseen internetistä ja verkko tehtävät ja –tentit ovat mahdollistaneen sen, että jokainen voi valita omaan elämäntilanteeseen sopivimman opiskelu tyylin.
On kuitenkin pohdittava, että missä määrin teknologista tietämystä voidaan opiskelijoiden ja opettajien omaavan. Koska teknologia on elämän osa-alue, jolta ei voi nykyään välttyä, voidaan olettaa jonkin asteista tietotasoa osana yleissivistystä. Kuitenkin kehitys on niin vahvaa ja nopeaa, että perässä pysyminen voi olla vaikeata, jos ei ole erityistä kiinnostusta alaa kohtaan.
Asiaa mietittäessä opettajien kannalta herää kysymys, kuinka paljon heiltä voidaan vaatia uuden teknologian sisällyttämistä opetukseensa, mutta myös kuinka suuri velvollisuus heillä on kehittää tietojaan. Varsinkin vanhemman sukupolven opettajilla voi olla taipumus pitäytyä tutuissa keinoissa, vaikka nämä eivät antaisikaan mahdollisesti parhaimpia valmiuksia opiskelijoille.
Korkeakouluissa on opiskelijoita monista eri lähtökohdista ja eri ikäluokista. Asettavatko nämä opiskelijat eriarvoiseen asemaan? Nuoremmilla voi olla enemmän käytännön kokemusta ja tietämystä uusista teknologisista laitteista ja sovelluksista. Vanhemmille opiskelijoille voi olla vaikeampaa pysyä jatkuvasti kehittyvän tekniikan perässä. Vai voidaanko vaatia, että jokaisen oppilaan tehtävä on huolehtia oma tietämyksensä riittävälle tasolle?
Teknologian jatkuva kehittyminen vaatii myös koululta resursseja. Laitteiston ja henkilöstön taitojen päivittäminen on jatkuvaa, jos haluaa pysyä ajan tasalla. Tämä aiheuttaa alueellista tasa-arvoa. Kaikkialla ei ole samoja resursseja. Tällä on vaikutusta myös kansainvälisesti. Ovatko koulujen väliset listaukset ja kilpailut luotettavia, koska resurssit evät ole samat kaikilla?
Tässä oli vähän minun ajatuksiani teknologiasta korkea-asteen kouluissa. Mitä mieltä te olette? Tai onko jotain omakohtaisia kokemuksia aiheeseen liittyen?
Hei Henna!
Henkilökohtaisesti koen teknologian kuulumisen yliopisto-opiskeluun hienona mahdollisuutena harjoittaa oma osaaminen päteväksi tvt-taidoissa. Ennen opintoja rajoitin tietoisesti aikaani tietokoneella lapsieni takia, mutta silloinen toimintani läppärin ääressä ei ollut niin tarkoituksenmukaistakaan. Nyt olen innoissani oppimassa uutta, mutta alan huomata teknologian “imun” , joten muistutan itseäni jälleen tasapainoilusta ajankäytön kanssa. Mitä kokemuksia muilla on?
Hei!
Tärkeitä ja ajankohtaisia pohdintoja.
Tämä aihe koskettaa itseäni ja omaa elämääni paljon, sillä koen itse olevani varsin peukalo keskellä kämmentä, kun kyseessä on tietotekniikka ja kaikenlaisten laitteiden käyttö. Siksi minua jännitti ja tuntui pää olevan aivan pyörällä, kun eri kursseilla esiteltiin erilaisia laitteita ja verkostoja, joita käytetään oleellisena osana kurssia.
Toisaalta uuden oppiminen ja nimenomaan uuden tekniikan ja käytäntöjen perässä pysyminen on äärimmäisen tärkeää ja kaikkia koskettavaa, sillä elämä, työ, opiskelu ja useat arjen toiminnot alkavat siirtyä yhä enemmän verkkoon ja tietotekniikan pariin. On yksinkertaisesti itsekin pysyttävä muutoksessa mukana, pysyäkseen mukana kilpailussa. Kun itse tiedostaa, miten tärkeää ja omaa elämää helpottavaa uuden tekniikan käytön opettelu on, tuntuu mahtavalta tutustua sen kaikkiin saloihin täälä yliopistolla.
Uudistuva tekniikka tehostaa oppimista ja etenkin tiedon jakamista ja löytämistä. Puhuin juuri tästä aiheesta eilen isäni kanssa. Kerroin hänelle millaista tekniikkaa käytämme osana kurssejamme ja keskustelu jatkui suuntaan, jossa pohdimme, kuinka nopeasti tekniikka on kehittynyt. Hän kaivoi esiin vanhan tietokirjakokoelmamme ja kertoi, kuinka ennen, kun ei ollut tietokoneita, kännyköitä ja muuta tekniikkaa, kaikki tarvittava tieto etsittiin tietokirjoista. Nykyaikana tuntuu vaikealta ajatella elämää ilman internetiä ja kännyköitä. Ne mahdollistavat meidän pääsyn nopeasti tiedonlähteiden luokse, jolloin vanhan tiedon löytäminen ja uuden tiedon muodostaminen käyvät yhä helpommin. Lisäksi mm. yhteydenpito ja ryhmätöiden tekeminen onnistuvat mutkattomasti uuden teknologian avulla.
Vaikka uusi teknologia luo loistavat puitteet itsensä kehittämiselle, oppimiselle, opettamiselle, verkostoitumiselle, tiedon löytämiselle, muokkaamiselle ja jakamiselle, on siinä aina varjopuolensa. Se väkisinkin asettaa ihmiset epätasa-arvoiseen asemaan. Kaikilla ei ole varaa hankkia uusimpia tietokoneita, padeja yms. Yliopisto onneksi tarjoaa kaikille mahdollisuuden käyttää yliopiston tietokoneita ja jopa padeja luennon aikana, mutta tietenkin ne ovat etuasemassa, jotka ovat jo tottuneita moisten laitteiden käyttäjiä.
Nämä kysymykset ovat hankalia ja erittäin tärkeitä nopeaan tahtiin muuttuvassa maailmassa. Onko kaikkien osattava käyttää teknologiaa? Miten voisi välttää sen jaottelemasta meitä eriarvoiseen asemaan suhteessa toisiimme? Tsemppiä ryhmällenne pohdintoihin! 🙂
-Seikku
Moikka! Kiitos erittäin ajankohtaisesta ja mielenkiintoisesta kirjoutuksesta 🙂
Tämä herättää itselläni ainakin paljon ajatuksia. Olen Seikun kanssa vähän samoilla linjoilla siitä, että teknologian kehittyminen ja yleistyminen tuntuu aina välillä haastavalta, jopa stressaavaltakin. Jo tän syksyn aikana olen oppinut paljon uutta liittyen pelkästään exelin käyttöön tai tekstinkäsittelyyn 😀
Mielestäni teknologian kehittymisen perässä pysyminen on loppujen lopuksi eniten itsestä kiinni. Vaikka korkeakouluissa ohjeistettaisiinkin erilaisista laitteista ja sivustoista, oletetaan samalla kuitenkin, että tietotekniikan alkeet on jo hallussa. Entä jos kaikilla ei olekaan? Mielestäni teknologian käyttö opetuksessa voi parhaimmillaan yhdistää opiskelijoita, mutta pahimmillaan myös eristää.
Tuohon aiheeseen, kuinka paljon voidaan opiskelijoiden olettaa tietotekniikkaa hallitsevan, haluaisin sanoa, että pidän esimerkiksi Helsingin yliopiston TVT-ajokorttisysteemiä hyvänä! Näin siis teoriassa, sillä en ole ajokorttia vielä suorittanut… Ainakin idean tasolla kuulostaa hyvältä, että ajokortin voi käydä tenttimässä itseopiskeltavien materiaalien avulla, tai sitten voi osallistua harjoitusryhmämuotoiseen opetukseen, jossa asiat käydään hitaimman ehdoilla läpi.
Itseäni huimaava kysymys sen sijaan ovat myös mainitut laitepäivitykset, teknologian nopea vanheneminen ja kustannusten mahdollisesti aiheuttama alueellinen eriarvoistuminen. Näihin voitaneen vielä lisätä laitehankintojen ympäristökuormitus sekä tuotanto- että loppusijoituspäässä. Vaikka teknologan hyödyntäminen todettaisiinkin yksiselitteisesti hyväksi, käytännön laitesyklin kustannusten ratkaiseminen kuulostaa melkoiselta haasteelta.
Mun mielestä teknologian hyödyntäminen on nykyaikaa, ja teknologian kehittyminen on mielestäni hyvä asia. Tietysti tämän kehittymisen myötä tulisi myös kehittää esimerkiksi opetussuunnitelmia niin, että jokaiselle taattaisiin nämä perustaidot tietoteknisillä osa-alueilla ilman, että se edellyttäisi yksilön itsenäistä opiskelua. Onhan tätä teknologian mukaanottoa alettu jo hyödyntämäänkin koulumaailmassa, mutta mielestäni se ei välttämättä ole ihan sitä, mitä kaikkea tehtävienannoissa välillä odotetaan.