Tänään aiheenani on kirjoittaa jotakin ensimmäistä oppimistehtävää koskien. Ihan ensiksi voisin paljastaa, että kylläpäs julkisesti kirjoittaminen jännittää. Itse en ole mikään sanataituri ja kielioppikin menee välillä vähän miten sattuu. Teoriat ja tutkimus eivät ole ensimmäisiä lähestymiskulmiani asioihin, joten tässäpä siis valitsin porkkanan purtavaksi.

Kuten jo aiemmista kirjoituksista on tullut esille, ryhmämme lähestyi lööppiämme yrittämällä ensin ymmärtää, mistä koko lööpissä on edes kyse. Lööppihän meni: ”Primitiiviset tunnereaktiot ovat kriittisen reflektion siemeniä”. Oppimistehtävän aloittaminen oli ensimmäisellä kerralla haastavaa, sillä ymmärryksemme aiheesta oli kirjavaa. Näen ryhmäytymisen kannalta hyvänä, että lähestyimme aihettamme avoimella keskustelulla ja ihmettelyllä ilman suuria ratkaisuja ensimmäiseen oppimistehtävään. Kurssi kestää melko pitkään ja ryhmän tärkeys korostuu selvästi ajatellen sitä, kuinka paljon aikaa vietämme oman pikkuryhmämme kanssa. Ryhmäytyminen, ryhmädynamiikan löytäminen sekä mikä tärkeintä toisten tietojen, taitojen ja vahvuuksien esille tuleminen ovat mielestäni hieno tapa aloittaa ryhmän kanssa työskentely. Koenkin, että pistämällä aikaa aluksi avoimeen keskusteluun toi hedelmää pitkällä tähtäimellä ryhmätyöhömme. Ja mainittakoon, että meillä on mahtava ryhmä! Meidän ryhmäämme tupsahti eri alan osaajia, elämänkokemuksen omaavia, avoimia ja todella fiksuja tyyppejä. Varmasti näin on käynyt myös muissa ryhmissä.

Näinpä siis ryhmämme primitiiviset tunteet aloitti tutustumalla hieman toistensa taustoihin ja tapoihin ajatella ja ymmärtää. Jollain tasolla keskustelu tuntui minulle milteipä kaoottiselta ajoittain, sillä emme mustavalkoisesti päätyneet yhteen ratkaisuun. Ryhmätyöskentelyssä yksi taito varmasti onkin, miten antaa kaaokselle ja iloisesti poukkoileville ideoille tilaa sekä samalla löytää punainen lanka, jota kaikki loppujen lopuksi seuraavat. Ymmärrän nyt hyvin, miksi ryhmiin ei haluttu kahdeksaa ihmistä enempää. Tavoitteenamme onkin löytää tämä punainen lanka seuraavan viikon aikana, jotta voimme päästä esittämään selkeän kuvan oppimistehtävästämme muille kurssilaisille.

Joten miten siis lähteä tutkimaan ”Primitiiviset tunnereaktiot ovat kriittisen reflektion siemeniä”? Lähdetäänkö tutkimaan syytä (primitiiviset tunnereaktiot) ja siitä seuraavia mahdollisia seurauksia, vai seurauksia (kriittinen reflektio) ja siihen johtavia syitä?

Itse koen, että seurausta tarkemmin tutkailemalla päästään kiinnostavien syiden pariin. Muita huomioon otettavia asioita ovat esimerkiksi: Onko tutkimus määrällinen vain laadullinen? Onko se pitkittäistutkimus vai otos lyhyeltä ajalta? Päädyimme ryhmämme kanssa, jos oikein ymmärsin, että tutkimuskohteena olisivat nuoret tai aikuiset. Otoskoosta emme vielä puhuneet mitään. Aiempien kirjoitusten kommenteissa tuli vastaan vinkki konkreettisen ilmiön valitsemisesta ja sitä kautta miettiä, miten sitä lähdettäisiin tutkimaan. Kiitos tästä vinkistä! 🙂

Kun lähdetään miettimään miten aihetta lähdetään tutkimaan, on olennaista asettaa tutkimuskysymys. Lööppi vastaa mielestäni kysymykseen: ”mitkä ovat yleisimpiä syitä, jotka johtavat kriittiseen reflektioon?” Tietysti tähän täytyisi vielä määrittää missä: työyhteisössä, opiskelijoilla, arjessa tms? Tulemme varmasti miettimään yhdessä ryhmämme kanssa tutkimuskysymystä, joten katsotaan mihin loppujen lopuksi päädymme. Teoriataustaa varten Otsolla olikin jo ehdotellut muutamia hyviä ideoita aiemmassa kirjoituksessaan. 1. oppimistehtävämme on siis vielä aiheen haastavuudesta johtuen alkutaipaleellaan, mutta muotoutummassa kuosiinsa kyllä.

Kun kerta lööppissämme on runnollista symboliikka, tulikin mieleeni vielä riikinkukon symboliikka. On tarinoita, että riikinkukot pystyvät syömään mitä tahansa myrkkyä ja muuntamaan tämän myrkyn pyrstönsä kauniiksi väreiksi. Jossain mielessä siis riikinkukko voidaan nähdä transformaation ja muuntamisen symbolina, joka mielestäni liippaa läheltä meidän aihettamme: primitiivisten tunnereaktioiden – miten tahansa epämiellyttävien – muuntaminen reflektion siemeniksi. Olikohan tämä hieman hölmö? No, itse ainakin tulin iloiseksi 😉

Toivottavasti kaikilla on lähtenyt ensimmäinen oppimistehtävä hyvin käyntiin! Mitä kokemuksia ja vinkkejä teillä on?

/Ruut

Näin kurssin alkuun olisi meidän ryhmän mielestä hyvä pohtia hieman siitä, mitä odotamme tältä kurssilta.

Jo kurssin nimi ”Kohti tutkivaa työtapaa” johdattaa ajattelemaan tutkimuksia, tutkimuksen tekoa ja ennenkaikkea tutkimusta osana työtä. Itselleni ajatus tieteellisen tutkimuksen tekemisestä saa jotenkin hieman ahdistavan olon. Tutkimuksia ja tutkimustuloksia on mielestäni mielenkiintoista lukea, mutta tutkimuksen tekeminen on tuntunut hieman kaukaiselta, ainakin ajatellen työuraa. Ehkä yksi syy on se, että tutkijan työ on ollut melko tuntematon kenttä minulle ja mielestäni oli hyvä, että saimme heti ensimmäisellä kerralla kuulla tutkijan suusta millaista tutkimuksen tekeminen ja tutkijan elämä on. Olen jotenkin aina kuvitellut tutkijantyö yksinäiseksi ja itsenäiseksi ja olikin kiva kuulla, että nykypäivänä suurin osa tutkimuksista tehdään ryhmissä.

Ensimmäinen luentokerta oli mielestäni innostava ja odotankin kurssilta mukaansatempaisevuutta. Odotan, että pääsemme oppimaan tutkimuksen tekemisestä sekä kuulemaan enemmän lööppimme tutkimuksesta ja siitä miten se on toteutettu. Pohdimme ryhmässämme pitkään miten kukakin oli aiheemme ymmärtänyt ja on mielenkiintoista päästä kuulemaan minkälainen tutkimus aiheemme taustalla todellisuudessa on.

Odotan paljon myös kurssin oppimistavoilta. Jo ensimmäisellä kerralla pääsimme tutustumaan Flingaan ja tähän blogiimme. On hienoa, että pääsemme hyödyntämään uudenlaisia oppimiskeinoja. On mielenkiintoista nähdä minkälainen blogistamme syntyy ja miten bloggausta voi hyödyntää opiskelussa. Mitä odotuksia teillä on tälle kurssille?

/Tiina

Heipä hei kaikille minunkin puolestani!:) Nyt kirjoitusvuorossa on Sade ja ajattelin kirjoittaa reflektoinnista. Lööppimme oli siis “Primitiiviset tunnereaktiot ovat kriittisen reflektion siemeniä”. 

Minulle ‘reflektio’ erottui lööppimme sanoista eniten. Johtuen varmaankin siitä, että viimeksi pänttäämäni kirja sisälsi kyseisen sanan. Nimittäin VAKAVA-aineiston artikkelissa “Arvot nuorten aikuisten vapaaehtoistoiminnassa” (Henrietta Grönlund, Aikuiskasvatus-lehti 33 (1), 28-33) tarkasteltiin nuorten reflektoimia arvoja. VAKAVA:n sanastossa reflektointi on määritelty seuraavasti: reflektointi= itsearviointi, mietiskely, harkinta (Samalta viivalta 8, Tuuli Asunmaa ja Ismo Pellikka, s.191).

Vastaa ytimekkäästi seuraaviin kysymyksiin. Alussa on muutama ajatuksia herättävä ja ajatuksen kulkua nopeuttava tehtävä, jonka jälkeen alkaa reflektio osuus. Kysymykset 1A ja 1B toimivat niinsanotusti lämmittelynä. Reflektio tarkoittaa siis mm. omien toimiensa ja ajatustensa pohdintaa. Näillä kysymyksillä haluan saada meitä hieman harjoittelemaan reflektointia. Aiheemme liittyi myös primitiivisiin tunnereaktioihin, joten pääsette myös pohtimaan tunteitanne. Haastan teidät miettimään ja kaivamaan vastauksia mielenne syövereistä:)

Kiitos jo etukäteen vastauksistanne!:) Ohessa myös ruotsiksi kysymykset, niille jotka vastaavat ruotsiksi, pahoittelut virheistä!!

1.A Mikä tunne/ajatus herää mieleesi seuraavista sanoista:

a) tenttikirja b) karhunpentu c) klovni d) suklaa e) hämähäkki f) doobermanni?

1.B Vastaa nopeasti ja sen pidempää miettimättä, mitä sanat tuovat mieleesi paria sanaa käyttäen:

a) salatut elämät b) Disney c) mopoauto d) minä e) keski-ikä f) Suomi g) kebab

2. Mikä oli viimeisin onnistumisesi/epäonnistumisesi? Kerro syy onnistumiselle/epäonnistumiselle.

3. Mitä olet viimeksi oppinut?

4. Mikä on hyvä opiskelutyyli sinulle ja miksi?

5. Miten voisit parantaa opiskelutyyliäsi?

6. Minkä taidon/asian haluaisit oppia elämäsi aikana ja miksi?

7. Miksi luet kasvatustieteitä?

8. Mikä saa sinut iloiseksi?

9. Oletko koskaan reagoinut johonkin asiaan voimakkaasti ja harkitsemattomasti? Kerro mihin. Jos et ole, seuraavan kerran niin tapahtuessa, pysähdy miettimään miksi reagoit siten miten reagoit.

10. Oletko koskaan kokenut hämmentävää tunnereaktiota? Esimerkiksi suru-uutisen saadessasi olet alkanut nauramaan?

11. Mistä suutut paljon ja miksi?

12. Mitä pelkäät ja miksi?

Och samma på svenska:

1A. Vilken känsla/tanke får du då du hör följande ord:

a) tentbok b) björnunge c) klovn d) chocklad e) spindel f) dooberman?

1B. Förklara med ett eller två ord vad du tänker på när du läser följande ord:

a) salatut elämät b) Disney c)mopobil d)jag e)medelålder f)Finland g)kebab ?

2. När har du senast lyckats/olyckats?

3. Vad har du senast lärt dig?

4. Vad är en bra inlärnings metod för dig och varför?

5. Hur skulle du kunna förbättra dina inlärningsmetoder?

6. Vilken kunskap vill du lära dig under dit liv och varför?

7. Varför läser du pedagogik?

8. Vad gör dig glad?

9. Har du någon gång reagerat kraftigt och utan omtanke på någonting? Nästa gång som du gör det, stanna och fundera varför du reagerat som du reagerade.

10. Har du erfarenhet av förvirrande känslereaktioner. Till exempel, du får dåliga nyheter men du börjar skratta.

11. Vad gör dig arg och varför?

12. Vad är du rädd för och varför?

Tack för dina svar:)

Vastauksia:

2. Viimeisin onnistumineni herättää mieleeni viime luennon (Yrjö Engeström, P1). Opin niin paljon uusia asioita,näkökulmia ja ajatuksia, että mielestäni ajatteluni on parantunut niin paljon, että koen onnistuvani tässä mitä olen ryhtynyt opiskelemaan. Ymmärrykseni on laajentunut ja avartunut niin paljon myös muiden uusien ihmisten kommunikaation ja yhteistyön takia. Koen itseni tällä hetkellä niin onnelliseksi, ja täten koen onnistumisen tunteen. Epäonnistumisen tunne tuli viimeksi juuri äsken, kun olin taas aikataulutustani jäljessä. Olen huono arvioimaan asioiden kulkua, ja yleensä varaan tuleviin tapahtumiin liian vähän aikaa. Se turhauttaa, ja synnyttää epäonnistumisen tunteen. Stressatessani koen epäonnistuvani. (Sandra)

3. Opin tarkemmin mitä kasvatustieteet on, ja mitä/miten sitä voidaan tutkia. (Nainen B)

4. Skriva ner mina tankar, har lättare att komma ihåg dem då (Kira)

5. Muistiinpanotekniikoita opettelemalla. Olen huono tekemään muistiinpanoja, koska ajattelen sen vievän enemmän aikaa, ja sitä kautta syövän ns. “lukuaikaa”. Minun täytyisi osata myöskin tiivistää kokonaisuuksia paremmin, ja hahmottaa asian ydin selkeämmin. PALJON on vielä opittavaa. Ihmisenä emme ole ikinä valmiita. (Sandra)

9. En ole. (Nainen B)

10. Vrickade foten för andra gången under samma halvår, gjorde ont och var frustrerande men jag bara låg och skrattade med en ispåse på foten (Kira)

11. Hmmmmm.. Viime aikoina, en ole kokenut mistään että “suuttuisin paljon”. Enemmänkin ärsyynnyn, ja ne johtuvat yleensä mitä pienimmistä asioista:D Esim. netti ei toimi, on sotkuista, aikataulut pettävät, viivästyneet päätöksenteot tai kun jokin ei mee suunnitelmien mukaan. Todellinen suuttuminen tapahtuu, jos koen asioiden menevän epäoikeudenmukaisesti joko itselläni tai jollakin toisella. Epäoikeudenmukaisuus on valitettavan yleistä varsinkin puhuttaessa koko maailmasta. Yksittäistä suuttumisrreaktiota, on kuitenkin vaikea tällä hetkellä kuvailla. (Sandra)

12. En osaa sanoa miksi, mutta pelkään menettää läheiseni. (Nainen B)

Koen itse reflektoinnin hyödylliseksi. Olen hirveän huono pukemaan ajatuksiani sanoiksi, sen ryhmänikin on varmaan jo pannut merkille. Sanottavaa riittäisi mutta järkevää muotoilua en onnistu saamaan aikaiseksi. Mietiskelyn ylöskirjoittaminen tai ääneen sanominen helpottunee ajan myötä.

René Descartesin sanoi: “Ajattelen, siis olen”.  Se mitä hän lauseella tarkoitti ei täysin sovi kontekstiimme, mutta mielestäni siinä kiteytyy sanallisesti reflektoinnin kaksi tärkeintä osaa: ajattelu ja siitä pääteltynä kuka olet. Ajatelkaa ja oppikaa tuntemaan itsenne!:) Kivaa kurssinjatkoa kaikille!

Niinpä. Eri syistä ryhmämme jäsenet tarttuivat tunnereaktiorikkaaseen lööppiaiheeseen “Primitiiviset tunnereaktiot ovat kriittisen reflektion siemeniä“. Polveileva lööppi herätti huomion vielä muodostumattomassa ryhmässämme arvoituksellisuudellaan: mitä teksti oikeastaan edes tarkoittaa? Ryhmä tuntui muodostuvan tämän kimmokkeen ympärille ja ryhmämme keskustelu pyöri pitkälle edellä mainittua kysymystä peilaten. Siispä tässä blogi-kirjoituksessa avataan ryhmämme näkökulmaa lööpin “Primitiiviset tunnereaktiot ovat kriittisen reflektion siemeniä” merkityksestä.

Ryhmämme näkemykset, tuntemukset ja intuitiiviset ymmärrykset lööpin aiheesta vaihtelivat suuresti ja herättivät hedelmällistä keskustelua. Henkilökohtaisesti minua veti aiheessa puoleensa ajatus emootioiden vaikutuksesta oppimisprosessiin. Muita ensisijaisia kiinnostuksenherättäjiä olivat muun muassa mielenkiintoinen metafora siemenestä, ajatus primitiivisistä ja hallitsemattomista tunteista, kriittinen reflektio ajattelutapana sekä ylipäätänsä otsakkeen sisäänsä kätkemä arvoituksellisuus. Enteenomaisesti vaikutti siltä, että kimmoke aiheeseen löytyi nimenomaan ensisijaisesti intuitiivisesta ajatuksesta tai tunteesta, johon lööpin teksti johdatti.

Määrittelyssämme otsake jakautui kolmeen osaan: 1) Primitiiviset tunteet, 2) kriittinen reflektio ja 3)siemen-metafora.

1) Primitiiviset tunteet määrittyivät keskustelussamme intuitiivisiksi, äkillisiksi ja tiedostamattomiksi tunteiksi, kuten pelko, innostus, ahdistus tai vaikkapa kiireen tuntu.

2) Reflektion wikipedia-määrittely taas kuuluu “Reflektio on yleiskäsite niille kognitiivisille ja affektiivisille toiminnoille, joilla yksilö pyrkii selvittämään kokemuksiaan tavoitteenaan uuden tiedon konstruointi tai uusien näkökulmien löytäminen.” (http://fi.wikipedia.org/wiki/Reflektio, alkuperäinen lähde Mezirow, J. et al.: Uudistava oppiminen. Helsinki: Painotalo Miktor, 1996). Kriittinen reflektio olisi siis henkilön tai organisaation tietoista oman toiminnan tai toimintojen tarkastelua kriittisessä valossa.

3) Otsakkeen siemenmetafora herätti pohtimaan tutkijan esittämää suhdetta primitiivisten tunnereaktioiden ja kriittisen reflektion välille: onko primitiivinen tunnereaktio kriittisen reflektion ehto tai seuraako primitiivisestä tunnereaktiosta aina kriittistä reflektiota. Siemen-metaforaa seuraten, tulkitsimme ettei tutkija suoraan esitä väittämää siitä, että tunnereaktiota seuraa aina reflektio tai ettei mikään muu kuin primitiivinen tunnereaktio voisi olla kriittisen reflektion kimmoke.

Lööppiotsakkeen tavaamisen jälkeen olimme vielä hieman ymmällämme siitä, mitä tutkija yrittää käytännön tasolla viestiä. Onko esimerkiksi turhautumisen tunne rakentava alusta toiminnan kriittiselle reflektoinnille? Olisiko primitiivisten tunnereaktioiden tuottaminen kätevä työkalu kasvattajalle? Primitiivinen tunnereaktio vaikuttaa hallitsemattomalta tilalta ja intuitiivisesti kokisin tyynen ja rationaalisesti hallitun tunnetilan olevan hyvä lähtökohta objektiiviseen otteeseen esimerkiksi oppimisprosessissa. Voisiko olla että tutkija ottaa kriittistä kantaa edellä kuvattuun järjen hallitsemaan maailmaan, missä tunteet on sysättävä syrjään, ja painottaa emootioiden merkitystä yksilön suhtautumisessa ympäristöönsä?

Kysymysten pohtiminen tuotti hyvää keskustelua ja viritti ajatuksia. Ensimmäisenä oppimistehtävänämme on pohtia mahdollisia tutkimuskysymyksiä ja -metodeita, joita aiheeseemme voisi soveltaa. Äkkiseltään mieleeni tulee muutamia viitekehyksiä, jotka liittyvät aiheeseemme. Esimerkiksi konstruktivistinen sekä tutkivan oppimisen oppimiskäsitys korostavat yksilön oman kontekstin merkitystä oppimisprosessissa. June Price Tangneyn tutkimus häpeästä ja syyllisyydestä sekä emootioiden vaikutuksesta sosiaaliseen käyttäytymiseen luotaa emootioiden ja toiminnan suhdetta. Kolmantena esimerkkinä voisi olla Daniel Kahnemanin ajatukset ihmisen nopeasta ja hitaasta ajattelusta sekä näiden suhteesta ihmisen kognitiivisiin vääristymiin.

Mitä tuntemuksia lööppiotsake herätti sinussa ja miten tulkitset sitä itse?

– Otso / primitiiviset tunteet

Oma ryhmämme painii erityisnuorten ohjaukseen liittyvän tutkimuksen parissa. Yksi osa meidän (kuten varmaan muidenkin) ryhmien työssä on pohtia kuinka saada nuorilta tietoa. Ajattelin siis ottaa tämän teeman esille blogissa, jotta sitä voisi pähkäillä porukalla enemmänkin.

Tutkimusta varten siis voimme haastatella nuoria tai teetättää heillä kyselylomakkeita. Moni nuori ei varsinkaan kouluympäristössä ole varmastikkaan kovin innostunut ja motivoitunut osallistumaan kyselyihin.

Kuinka siis nuoret saisi innostettua ja rohkaistua osallistuman tiedonkeruu prosessiin niin, että tulokset olisivat mahdollisimman hedelmällisiä?

Omassa työssämme mietimme jätskillä palkitsemista tai roolipelimäistä näytelmää, jolla tutkimusta voisia lähestyä erilaisesta kulmasta, joka voisi innostaa ja rentouttaa nuoria pelkää kynää ja paperia enemmän.

Mitäs muita työkaluja olisi tarjolla?

Moikka vaan kaikille P5/G6:n opiskelijoille ja muille mahdollisille lukijoille!

Ihan aluksi täytyy sanoa, että ensimmäinen kerta Minerva-torilla tuntui jo erittäin hyvältä! Toivottavasti kaikki ovat yhtä innokkaita tästä syksyn 2014 kurssistamme.

Saimme kunnian ryhmäni kanssa aloittaa blogikeskustelumme. Myönnän, etten ole koskaan kirjoitellut blogia enkä lukenut juurikaan niitä, mutta tässähän on nyt oiva tilaisuus kavuta muiden tasolle tähän nykyajan villitykseen 😀

Tästä tulee varmasti hieno kurssi. Meille kerrottiin, että me olemme tärkeä osa Kohti tutkivaa työtapaa –kurssiamme, joten eiköhän rakenneta siitä ikimuistoinen. Mieluiten hyvällä tavalla, mutta virheet ovat tietenkin aina sallittuja 😉 On meidän kannaltamme todella hyvä, että meillä on tällaiseen blogioppimiseen mahdollisuus. Voimme jakaa näkökulmiamme ja oppia toisiltamme.

Saanen esitellä ensimmäisen viikon ryhmän, jonka kanssa oli jo tänään ajatuksia herättäviä keskusteluja. Olemme Primitiiviset tunteet, niin kuin otsikosta varmasti jo päättelitte. Tulemme viikon aikana haastamaan teitä mielenkiintoisiin keskusteluihin, joissa voimme taistella mielipiteidemme, tunteidemme sekä tulevan ja nykyisen asiantuntijuudemme välillä. Jotta ette vaan unohtaisi meitä tai erehdy sekoittamaan toisiin, on meistä hieno valokuva teille:

Iloisia ja opettavaisia keskusteluhetkiä! Täällä ja torilla tavataan…

Laura

Tässä se on, kurssimme julkinen ikkuna. Ei muuta kuin kirjoittamaan!

Här är den, kursbloggen. Logga in och skriv!