Työhyvinvointi lisää tuottavuutta

Työhyvinvointia kuvataan yksilön kokemuksena työnteon mielekkyydestä, työyhteisön ilmapiiristä, lähiesimiestyöstä ja johtamisesta. Yhtä tärkeää on työyhteisön yhteinen kokemus työn sujuvuudesta ja yhteisestä aikaansaamisesta. Työhyvinvointi ei hoidu vain erillisiä työpaikan piristyspäiviä järjestämällä.

Kokemusten ja tutkimusten mukaan työhyvinvointi paranee kestävimmin, kun kehitetään samaan aikaan inhimillisiä voimavaroja ja työorganisaation toimintatapoja.

Hyvän johtajuuden merkitys hyvinvoinnille ja tuottavuudelle on tutkimuksissa osoitettu monet kerrat. Dragsfjärdin kunnan Druvan-hankkeessa 2002–2005 tyhy-toiminta nivottiin laajaksi toimintakokonaisuudeksi. Työterveyslaitoksen selvityksen mukaan kunta sai kolmen vuoden aikana 46 prosentin taloudellisen hyödyn, kun sairauspoissaolot ja varhaiseläkkeet vähenivät. Vaikutukset perustuivat hyvään johtamiseen, yhteistyöhön, kehityshankkeisiin ja myös työntekijöiden elämäntapamuutoksiin.

Jan Schugk Kuva: Magi Viljanen

Jan Schugk Kuva: Magi Viljanen

Haastattelin EK:n ylilääkäri Jan Schugkia siitä, mitä tiedetään työhyvinvoinnin ja työn tuottavuuden yhteydestä.  Vaikka työhyvinvoinnin ja tuottavuuden yhteyttä on vaikea tutkia, Schugkin mukaan työhyvinvointiin panostettaessa on saatu näyttöä tuottavuuden parantumisesta. Tuottavuuden nousu työhyvinvointia parantamalla antaa yritykselle enemmän hyötyä kuin nousu vain kustannuksia vähentämällä.

– Juuri tiukkoina aikoina henkilöstöön pitää panostaa, se ei ole turhaa luksusta, Schugk sanoi.

Työnohjaus voi nostaa esiin organisaatiolle merkittäviä asioita. Schugkin mukaan organisaatio hyötyy työnohjauksesta, kun tuottavuus lisääntyy parantuneen työhyvinvoinnin myötä.

Jos on mahdollista pysähtyä työn tarkoitusta koskevien ydinkysymysten äärelle, tuetaan organisaation elinvoimaisuutta, työntekijöiden ammatillista kasvua ja työnteon mielekkyyttä. Jos työn tarkoitus ja työn mielekkyys pääsevät unohtumaan, organisaatio hukkaa olemassaolon oikeutuksensa.

– Työssä ei voi olla mieltä ilman selkeää tarkoitusta, Schugk painottaa.

Jussi Onnismaa
Kirjoittaja työskentelee työelämän asiantuntijana Palmeniassa

Druvan-malli Työterveyslääkärin sivuilla » 
Työnohjauksen vaikuttavuuden tutkimusta »

 

Blogi on kirjoittajansa näköinen

Miksi kannattaa pitää blogia? Millainen tyyli sopii blogiin? Miten blogi löytää lukijansa eli kuinka sitä kannattaa markkinoida?

Näitä kysymyksiä pohdittiin kielentutkija Lari Kotilaisen ohjauksella Palmenian kirjoittajakoulutuksen Blogi-illassa. Erikoissuunnittelija Esko Kuittinen esitteli erilaisia blogialustoja.

Lari Kotilainen Kuva: Sasa Tkalcan, WSOY

Lari Kotilainen Kuva: Sasa Tkalcan, WSOY

– Syitä bloggaamiseen voivat olla tarve tiedottaa, vuorovaikutus, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, oman asiantuntijuuden esittely, tavaroiden tai palveluiden markkinointi, halu kertoa omista harrastuksista  tai tarve yhdessä tekemiseen, Kotilainen sanoi.

Joissakin tapauksissa bloggaamisella voi hankkia lisätulojakin. Blogitekstin tyylistä Kotilainen antoi seuraavia vinkkejä:

–          valitse tyyli genren mukaan

–          kirjoita tavallista asiatekstiä

–          kolumnityyli on monesti sopiva

–          kirjoita lyhyesti

–          käytä tiuhaa kappalejakoa

–          sijoita loppuun koukku eli kysymys, provosoiva väite tai pyyntö

Blogiteksti ei elä, jos lukijat eivät löydä sitä verkkoavaruudesta. Blogi kannattaakin linkittää ja jakaa sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi Facebookissa ja Twitterissä. Vaikka blogeissa useimmiten on kommentointimahdollisuus, käydään suurin osa keskustelusta sosiaalisessa mediassa. Syynä on kommentoinnin nopeus ja helppous.

Kun lukijat ovat löytäneet blogin, on erittäin tärkeää päivittää sitä säännöllisesti. Muuten lukijat unohtavat sen nopeasti.

Pelkästään Blogilista.fi-sivuston mukaan Suomessa on tällä hetkellä lähes 55 000 blogia. Uusia suomenkielisiä blogitekstejä ilmestyy päivittäin tuhansia. Aihe- ja tyylivalikoima on kirjava ja kattava. Onko blogi nykyajan viides valtiomahti, yhteiskunnallinen vaikutuskanava ja valvoja vai kaikille avoin julkinen pöytälaatikko? Se on varmaa, että jokainen blogi on kirjoittajansa näköinen. Siinä blogin viehätys.

Lari Kotilaisen Suomensuojelija-blogi

Blogialustoja, joilla pääset bloggaamisen alkuun:

Blogger.com
WordPress.com
Tumblr.com
Weebly.com
Vuodatus.net
Lily.fi

Mitä Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia duunaa Kainuussa?

Kajaanin pääkatu torstaiaamuna klo 8.

Olen myöhässä ohjausryhmän kokouksesta yli tunnin ja luistelen Kajaanin lumisia katuja kohti Kainuun Osuuspankin tiloja. Vastaan tulee kossupulloa heristelevä mies, joka huudahtaa: ”Perkele! Talavi tuli niin pittää ryypätä.” Mitä ihmettä Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia tekee täällä?

Hankkeella, jota koordinoin Kainuussa on osuva nimi ”Menesty”. Kainuu pitäisi nimittäin saada menestymään.

Paikalliset kunnat ja yritykset ovat muutosten keskellä suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Useilta työpaikoilta puuttuu kokonaisia ikäluokkia 90-luvun laman takia, jolloin ei palkattu uusia työntekijöitä.

Ongelma on sama kuin muuallakin Suomessa, miten saada työvoiman saatavuus ja kysyntä kohtaamaan.

Hankkeessa järjestettävissä työpajoissa ja esimiesten konsultaatioissa paikallisille työyhteisöille tarjotaan työkaluja uudistumiseen ja työhyvinvointiin mentoroinnin kautta. Yhtenä tavoitteena on myös viestiä nuorille paremmasta työelämästä.

Oulun yliopiston opettajankoulutuslaitos lakkautettiin Kajaanissa viime keväänä säästösyihin vedoten. Se oli paha isku alueelle.

Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia on toiminut Kainuussa parin vuoden ajan. Tänä vuonna startannut Ekorengas-hanke on pilotti alueen kestävän kehityksen ja ekomatkailun liiketoiminnan kehittämiseksi. Menesty-hanke sai juuri vuoden lisärahoituksen. Molemmat tarttuvat tärkeisiin asioihin Kainuun aluekehityksen kannalta.

Hankkeessa mukana oleva Paltamon kunta on ollut otsikoissa työllisyyskokeilun takia. Kaikki kunnan työttömät pyrittiin työllistämään muutamaksi vuodeksi. Lopputulos oli se, että kokeilu toimi, mutta maksoi liikaa.

Vierailin tässä alle 4000 asukkaan kylässä viikko sitten.

Paikallisilla on terveisiä. ”Kertokaa, että täällä on hyvä asua ja elää.”

Luovuusharkat

kuva: Ilkka Kuhanen, kuvassa Kirsi Heimonen

Ajattelun viikon kunniaksi (www.suomiajattelee.fi)

Työn arkirutiineista puhuttaessa on aina tilausta luovuudelle. Tässä blogituksessa muistutetaan luovuuden jokapäiväisestä harjoittamisesta. Jos siis seuraavassa mainitut, jollekulle likimain paniikinomaiset esimerkkitilanteet ovat itsellesi sitä paljon puhuttua helppoa kauraa, voit huoletta siirtyä lukupuuhista kynän varteen ja pistää tulemaan oman blogijuttusi ”Merkittävästi Etevästä Luovuudesta (MEL)”.

Tunnustele, testaa, kuulostele itseäsi – miten toimisit, tuntuuko tutulta, herättääkö kutinaa tai kihelmöintiä. Kuinka jouhevan lennokkaasti on hoidettu päivärytmityksesi, jotta sana hötkyily ei istu omaan sanavarastoosi? Entä luovitko mutkattomasti nurkan takaa keskelle käytävää pomppaavissa äkillistapauksissa? Silloin kun sähköinen kalenterisi on unohtanut synkronoitua paperisen version kanssa. Ovellasi seisoo kaksi tyystin eri aiheen tiimoilta tapaamiseen tullutta, enemmän tai vähemmän luovasti tilanteen vastaanottavaa hanketoimijaa – ja tietenkin eri hankkeista. Kekseliäät neronleimaukset kaivat hihastasi myös silloin, jos väliraportointi on vielä jonossa eräpäivän jo mentyä lujaa ja kauas. Sanaisen arkkusi kansi ei paina, mukaansatempaavien sähköpostien muotoilu luonnistuu ja luovailmaisu lehahtaa herkästi lentoon vieden myös kanssatoimijat oksalle istumaan. Tavoittelet luovuuden gurutasoa silloin, kun koulutuksen aloitustilaisuudessa tunnelma on seestynyt, vaikka kouluttaja on estynyt.

Toisinaan saa kunnian seurata – ja tehdä sitä suurella rispektillä, pontevan spontaaniuksen omaavia henkilöitä. He ovat tilanteen herroja ja rouvia, oli tilanteessa patti taikka kaksi. Hermostuneisuus peittyy hillittyyn käytökseen ja hallittuihin sanankäänteisiin. Tai ei ole mitä peittää. Jotkut ottavat epävakaan tilan haltuun rempseän remakasti tai hakevat ratkaisun pöydälle kuin se olisi siinä aina ollut, ehtoisampana kuin alkuperäissuunnitelma konsanaan. Yhtä kaikki, vaikutelma on sama tyylilajista riippumatta. Tunne siitä, että tämä se osaa!

Mikä on moisen merkittävästi etevän luovuuden takana lymyävä salaisuus? ”Kokemuksen tuomaa viisautta”, vastataan suoriltaan, mutta pidemmälle jututtaessa voi osaajien toimintatavoista löytää yhteneväisyyksiä. He ovat harjoitelleet luovuutta. Silkkaa hartiavoimin tehtyä lapiotyötä. Harjoitukset ovat olleet aivomyllytyksen tyyppisiä nokkeluushetkiä työpöydän ääressä, ennalta päätettyjä teen-tänään-toisin -harjoitteita tai rohkeita ex tempore-kokeiluja työyhteisön parissa, joista treeniä on usein tullut kipeän kantapään kautta. He ovat saattaneet olla kirjavasti värikkäässä tiimissä tai sukkelan esimiehen alaisuudessa ja oppineet yhdessä tehden tai mallista. Mallioppimisesta voidaan puhua myös silloin, kun luovuus on tarttunut vuosien saatossa äidinäidiltä tai siltä erikoiselta naapurin propellipäältä. Toisille osaaminen on karttunut luovien harrastusten, kirjallisuuden tai opiskelun myötä.

Siis harkat pystyyn! Päätetään tehdä toisin. Lyöttäydytään persoonien seuraan. Ensi kerralla viritetään rohkea tempaus tiimipalaverissa ja kirjoitetaan säväyttävä sähköposti. Tehdään kotimatkalla ehkä muutamia mielikuvaharjoitteita, jotka sovelletaan kokeellisen perheillallisen merkeissä. Sohvannurkassa makustellaan luovien toisinajattelijoiden omaelämänkertoja ja muistetaan, että tämä ajattelija voi olla lähelläkin. Onko hän samassa kahvipöydässä ääneen ajatteleva tai verkostoissasi kirjoittava MELli, Merkittävän Etevästi Luova?

 

Kulttuurialoilla ei hissutella

matkalaiset
Leena Hannula ja Soili Poikonen valmistuivat helmikuussa. Poikonen muistuttaa, että museossa on käytävä.

Kirjastoissa, museoissa ja arkistoissa tehtävä kulttuurityö on muuttunut paljon. Nyt kulttuurilaitokset tarjoavat paljon tekemistä ja opetusta. Osana Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian vuoden mittaista koulutusta hankittiin muun muassa museokavereita vanhuksille ja maistatettiin perinneruokia alakoululaisille.

Helmikuussa päättynyt MATKa-koulutus oli 30 opintopisteen museo-, arkisto-, tiedekeskus- ja kirjastoalojen pedagogiikan valtakunnallinen oppisopimustyyppinen erikoistumisohjelma. Kulttuurilaitokset ovat muuttuneet yhä enemmän aktiiviseksi toimijoiksi. Ne tarjoavat monipuolista ja monimediallista toimintaa eri-ikäisille ja kilpailevat tiukasti uusista kävijöistä.

Alan koulutuksessa ei kuitenkaan ole aiemmin juurikaan huomioitu työssä tarvittavaa uudenlaista osaamista. Koulutuksen punainen lanka olikin huomioida perinteisten instituutioiden uusi rooli aktiivisena, pedagogisena toimijana.

Mirva Alakoskela

Mirva Alakoskela

– Koulutukseen osallistujat ovat esimerkiksi pohtineet, millaiset pedagogiset toimintatavat ja välineet tukisivat parhaiten erilaisia asiakasryhmiä sekä kuinka kirjastoa, museota ja arkistoa voisi yhä enemmän kehittää aidosti avoimeksi oppimisympäristöksi, sanoo erikoissuunnittelija Mirva Alakoskela.

Kulttuurilaitosten elinehto on, että ne pystyvät muuttumaan maailman mukana, kuului viesti MATKa-koulutuksen päättäjäispuheissa. Viesti on otettu vakavissaan, sillä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa MATKa-koulutusta järjestetään Helsingin yliopiston lisäksi myös Oulussa ja Turussa.

Kaikkiaan koulutuksessa on mukana lähes 40 kulttuurialan ammattilaista eri puolilta maata. Opinnot ovat ensimmäinen pedagoginen erikoistumisohjelma alan työntekijöille Suomessa.

Koulutuksesta valmistuneet kertovat lopputöistään Helsingin yliopiston Tiedekulmassa keskiviikkona 9. huhtikuuta klo 12-13.30.