Grundskolans slutbedömning kräver utveckling

|

utbildning

Att avsluta grundskolan och börja utbildning på andra stadiet är en viktig milstolpe för de flesta ungdomar. Då läroplikten nalkar sitt slut ställs ungdomarna inför ett viktigt val.Blir det gymnasie- eller yrkesutbildning?

Konkurransen om studieplatserna är ställvis hård och ungdomarna rangordnas enligt medeltalet från avgångsbetyget. Då avgångsbetyget och vitsorden är rätt så avgörande, är en central fråga även hur tillförlitlig slutbedömningen i årskurs 9 är?

Juhani Rautopuro vid Nationella centret för utbildningsutvärdering har under en längre tid undersökt hur elevers prestation i nationella prov i årskurs 9 hänför sig till slutbedömningen. Studier har gjorts bl.a. i historia, samhällslära, hälsokunskap och matematik. Resultaten tyder på att variationen mellan vitsord och prestationsnivå är ställvis stora.

Då skolor delas in enligt prestationsnivå i fyra grupper, är skillnaden i elevernas prestationsnivå i det nationella provet t.ex. över 20 % för slutvitsordet 8 i matematik. Då elever i medeltal har kunnat lösa uppgifter till ca 56 % i provet för att få vitsordet 8, har elever i den högst presterande gruppen behövt lösa 66 % av uppgifterna rätt för samma vitsord. I den lägst presterande gruppen är motsvarade siffra i medeltal 45 %.

Eftersom lärare ska följa anvisningarna i läroplanen i slutbedömningen, är en central fråga vad variationen kan bero på? Forskare pekar ut två centrala orsaker. För det första är läroplanen i sig inte ett tillräckligt verktyg. I den finns det bara uttryckt vad eleverna ska kunna för vitsordet 8 och kompetensnivån för de övriga vitsorden saknas.

Därtill lever sannolikt ett normativt förhållningssätt hos lärarna. Lärarna förhåller sig till sitt eget elevunderlag och ger vitsord genom att jämföra elevprestationerna sinsemellan, som leder till variation skolor emellan. För att kunna tala om likvärdiga möjligheter till andra stadiets utbildning behöver variationen minska.

Är det då så småningom dags att få till en förändring? Eftersom den nya läroplanen utformas nu, behöver den göras till ett gångbart verktyg för lärarna. Kompetensnivån för de övriga vitsorden behöver uttryckas och göras nationella.

Därtill behöver lärarna fortbildning. Detta läsår arrangerar Palmenia utbildningar t.ex. för matematiklärare och lärare i de naturvetenskapliga läroämnena i dessa frågeställningar.

Kaija Junttila planerar utbildningar på Palmenia

 

Organisaatio muistaa ja unohtaa

|

Jussi OnnismaaJussi Onnismaa Kuva: Palmenia

Sokrateen mukaan oppiminen on muistamista ja esiin kutsumista. Näkemys ei ole välttämättä vanhentunut. Ihmis- ja yhteiskuntatieteiden merkitys tulee paitsi uuden faktatiedon keräämisestä, myös muistuttamisesta.   Uusien faktojen sijaan tuotetaan uusia näkökulmia, kun tutut asiat nostetaan näkyviin uudella tavalla.

Oppiva organisaatio oli takavuosien muotitermi, mutta vähemmän on puhuttu organisaation muistamisesta ja unohtamisesta. Uutta kohti rynnätessään organisaatiot hukkaavat arvokasta tietoa. Kun työntekijät vaihtuvat liian nopeasti, he katoavat kirjailija Milan Kunderan sanoin ”näkymättömiin kuin sumussa etenevä kulkue, ja heidät unohdetaan”. Organisaatiounohduksen suuria taloudellisia kustannuksia on useissa maissa jo pyritty laskemaan – ehkä joskus Suomessakin.

Organisaation muisti on upotettu johdon ja työntekijöiden toimintaan sekä tietoteknisiin järjestelmiin. Sosiaaliset verkostot ja sen tietäminen, kuka tietää mitä, avaa virallisen ja epävirallisen tai systemaattisen ja ei-systemaattisen tiedon lähteet. Kun organisaatiota pyrkii katsomaan ja kuuntelemaan yhtä moninaisesti ja moniulotteisesti kuin vaikkapa elokuvaa tai teatteriesitystä, voi havaita uusia organisaation muistamisen ja unohtamisen tapoja.

Jotkut tutkimukset kertovat tärkeän uuden tiedon hukkaamisesta ennen sen dokumentointia ja saatavuuden varmistusta. Tutkimukset kertovat myös organisaation muistin vähittäisestä rapautumisesta, ellei tietämystä pidetä riittävästi yllä. Jos henkilöstö on sitoutunutta, mutta sen muistia ei kuunnella eikä se voi osallistua päätöksentekoon, joudutaan pitkittäistutkimuksen mukaan tavoitteiden eriytymiseen. Eri henkilöstöryhmät ajavat omia intressejään. Henkilöstö sitoutuu yhä, mutta sitoutuminen ei enää liity organisaation perustehtävään.

Organisaation muistin ’puhdistaminen’ merkitsee jyrkän rajan asettamista menneisyyden ja nykyhetken välille. Tästä on paljon esimerkkejä historiassa. Perusteellisesta muistin puhdistusoperaatiosta kertoi noin vuonna 100 eaa. kiinalainen historioitsija Sima Qin. Keisari määräsi vuonna 213 eaa. maassaan kirjarovioiden pystyttämisen ja muun muistitiedon hävittämisen ”tehdäkseen ihmiset tyhmiksi ja varmistaakseen, ettei kukaan taivaan alla hylkäisi nykyhetkeä menneisyyden avulla.”

Kun rynnätään kohti uutta, muistamista pidetään organisaatioissa ehkä takaperoisena ja epäinnovatiivisena toimintana. Tällöin unohdetaan, että muistaminen suuntautuu paitsi menneeseen myös tulevaan. Muistamista on kuvattu sekä menneisyyden että tulevaisuuden kutsumisena tähän hetkeen. Muistaminen orientoi tulevaan toimintaan, ja samalla nykyhetken uudet tilanteet kutsuvat esiin uusia puolia ja tulkintoja menneestä. Muistaminen ja unohtaminen ovat sosiaalisia tapahtumia. Viime kädessä muistamista ja unohtamista ei ole korvien välissä, vaan suhteissa.

Kun muistamme, kerromme kertomuksia. Tarinoita muovatessamme tarinat myös muovaavat meitä. Vasta kun tiedämme, minkälaisten kertomusten osia olemme ja millaista jatkuvuutta kannamme, voimme tietää, mitä meidän tulisi kulloinkin tehdä.

Lisää aiheesta artikkelissa:
Hiljainen tieto kulttuurien rakenteissa: Kollektiivinen muistaminen ja muistamattomuus »

Jussi Onnismaa

Helsinki – Peking – Helsinki

|

Ympäristöekonomian koulutusta Pekingissä Kuva: Kirsi Kettula

Maailman suurin investointipankki. Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori. Helteinen Peking. Mitä minä teen tässä seurassa?

Suomalainen koulutusvienti on aluillaan. Sen parissa työtä tekevät oppilaitokset ja yritykset mieltävät toimintakenttänsä monin eri tavoin. Helsingin yliopistossa koulutusvienti toteuttaa omalta osaltaan yliopiston strategisia tavoitteita huipulle ja yhteiskuntaan.

Minulle hienointa Helsingin yliopiston koulutusviennissä on, että siinä yliopisto käyttää osaamistaan globaalin sosiaalisen vastuun alueella ja ottaa aikaisempaa suuremman roolin globaalien ongelmien ratkaisemisessa.

Suomalaista koulutusosaamista tarvitsevat maat eivät aina vastaa käsitystämme demokraattisista yhteiskunnista. Kun valitsemme asiakkaitamme, pitäisikö siis pysytellä pois maista, joiden tapakulttuuria tai yhteiskuntajärjestelmää emme hyväksy?

Minä miellän toiminnan lähtökohdaksi ihmisen, ihmiskunnan ja luonnon hyvinvoinnin edistämisen. Jos voimme auttaa tyttöjä saamaan koulutusta tai tuoda ympäristökysymykset osaksi investointipäätöksiä, suomalaista koulutusta voi mielestäni viedä myös maihin, jotka eivät muuten vastaa länsimaisen demokratian ihanteita. Asiasta on tervettä käydä keskustelua ja tapaukset harkittava, jotta tiedostamme eettisen vastuumme.

Mutta miten siis olen päätynyt kuuntelemaan ympäristöekonomian professori Markku Ollikaisen luentoa China Development Bankin eli CDB:n pääkonttoriin Pekingiin? Vuosi sitten Ollikainen koulutti Viikissä CDB:n asiantuntijoita ympäristöpolitiikan peruskäsitteistä ja ympäristöinvestointeihin liittyvistä taloudellisista riskeistä. Nyt hänet on kutsuttu Pekingiin pitämään luentoa alan uusimmista trendeistä. Pääsin seuraamaan luentoa, joka välitettiin pankin kaikkiin konttoreihin Kiinassa.

Pekingiin oli saapunut useita viime kevään kurssin osallistujia tapaamaan opettajaansa: vaihtamaan kuulumisia ja keskustelemaan ympäristöekonomiasta. Tämä on Helsingin yliopiston koulutusvientiä, josta voin yliopistolaisena olla ylpeä!

Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia vastaa Helsingin yliopiston koulutusviennin koordinoinnista ja tukipalveluista. Kirsi Kettula on vuoden alusta ollut aitiopaikalla kokemassa suomalaisen koulutusviennin arkea ja juhlaa Palmenian koulutusviennin kehittämispäällikkönä.

Päteväksi opettajaksi Palmeniasta

|

Valmistuneita opettajia Kuva: Sabine Vilponen

Kuva: Sabine Vilponen

Eilen 12.6. Palmeniassa vietettiin iloista valmistujaisjuhlaa, jossa 23 opiskelijaa sai opettajan pätevyyden. Palmenia toteutti opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman kaksivuotisen SPECIMA-koulutushankkeen yhdessä Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen kanssa.

Hankkeen tavoitteena oli paitsi pätevöittää maahanmuuttajataustaisia korkeakoulutettuja aineenopettajiksi peruskouluun, lukioon ja aikuiskoulutukseen, myös ehkäistä mielikuvaa tyypillisistä maahanmuuttaja-ammateista.

Juhlan pääpuhuja, opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen muistutti, että suomalainen koulutusjärjestelmä läpikäy lähivuosina kaikilla asteillaan muutoksia, ja että maahanmuuttajataustaisilla opettajilla on prosessissa tärkeä tehtävä suomalaisen koululaitoksen kehittämiseksi todelliseksi läpileikkaukseksi suomalaisesta yhteiskunnasta – yhteiskunnasta, jossa monikulttuurisuus nähdään rikastuttavana voimavarana.

Maahanmuuttajataustaiset opettajat toimivat myös tärkeinä esikuvina maahanmuuttajataustaisille oppilaille osoittaen, että Suomessa on mahdollista opiskella ja pärjätä, ja että suomen kieltäkin voi oppia. Lämpimät onnittelut kaikille uusille opettajille!

Nordiskt samarbete angående pedagogik ger mervärde

|

Pieniä koululaisia Kuva: Paula Sundell
Kuva: Paula Sundell

Inom universitetet har det redan länge talats om mervärdet med nordiskt samarbete, både gällande forskning och undervisning, men även beträffande fortbildning.

Bland annat är intresset för finländsk pedagogik stort i de nordiska länderna. Som ett exempel kan nämnas att det i Hufvudstadsbladet den 31.5 skrivs i en artikel om Gripholmsskolan i Mariefred i Sverige som importerat rektorn, största delen av lärarna och samtidigt även pedagogiken från Finland. Skolan ville uppnå goda resultat med hjälp av finländsk pedagogik och detta har de lyckats bra med. Gripholmsskolan har enligt artikeln klarat sig galant i de nationella proven i Sverige och de har elever som köar för att kunna gå i den finländska skolan. En av orsakerna till att skolan klarat sig så bra är att de satsat på den finländska modellen för tidiga stödåtgärder.

Det intresse för finländsk pedagogik som finns i Norden är något som vi i större grad kunde ta vara på. Den utbildning som Palmenia arrangerar på svenska för undervisningspersonal skulle säkert i högre grad intressera lärare i övriga Norden.

Exempel på detta intresse finns redan. Vi har mycket goda erfarenheter av utbildningar som görs i samarbete med Sverige och där en del av deltagarna kommer från Sverige. En av dessa utbildningar är Benchlearning för rektorer i Finland och Sverige, där båda grupperna har möjlighet att bekanta sig med varandras arbete. I en av utbildningarna i metoden i ”Att ta upp oro” skapad av THL, som Palmenia redan länge arrangerat utbildningar inom tillsammans med Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet, kom en fjärde del av deltagarna från Sverige. Utbildningen fick ypperlig respons och det skapades mycket givande diskussioner och erfarenhetsutbyte mellan deltagarna. De många grupper från bl.a. Norge och Danmark som Palmenia arrangerat EduVisit- besök för är ett annat exempel på intresset för finländsk pedagogik i Norden.

Palmenia har goda förutsättningar för en större satsning på Nordiskt samarbete och det är en möjlighet vi absolut bör satsa på!