Johdanto

Hanna Tervanotko ja Hanna Vanonen

Miten ensimmäiset Qumranin tekstit löytyivät?

Kuolleenmeren rannoilla liikkuneet paimentolaiset ovat aina silloin tällöin onnistuneet löytämään vanhoja ja arvokkaita esineitä. Näin kävi myös talvikaudella 1946-47, jolloin eräät heistä sattuivat Khirbet Qumranin alueelle ja huomasivat heille ennestään tuntemattoman luolan. Tällä kertaa tosin mitään arvokasta ei tuntunut löytyvän – luolan penkomisen tulokseksi jäi kymmenkunta saviruukkua, joista muutamat sisälsivät nahkakääröjä. Paimentolaiset ottivat joitakin kääröjä mukaansa ja saivat myytyä ne muinaisesineiden kauppiaille. Nämä huomasivat pian tahoillaan, että kääröt saattaisivat olla arvokkaampia, kuin niiden löytäjät olivat arvelleet. Kauppiaiden kautta kääröt päätyivät ennen pitkää tutkijoille, joilla oli asiantuntemusta arvioida tekstien ikää ja merkitystä. Kääröt käsiinsä saaneiden tutkijoiden innostus oli valtava: jotkut uskalsivat jo määritellä paimentolaisten käsikirjoituslöydön aikakauden merkittävimmäksi. Tässä vaiheessa heillä ei ollut vielä aavistusta löydön todellisesta laajuudesta ja merkityksestä.

Miten Qumran-tutkimus sai alkunsa?

Qumranin rauniot tunnettiin arkeologien keskuudessa jo 1800-luvulla. Ennen ensimmäisten kirjakääröjen löytymistä ne eivät kuitenkaan olleet herättäneet erityistä kiinnostusta. Käsikirjoituslöytöjen myötä myös alueen arkeologinen tutkimus sai uutta pontta. Heti ensimmäisten löytöjen jälkeen tutkijoiden mielenkiinto kohdistui luonnollisesti löytöluolaan. Kuitenkin jo 1950-luvun alussa alueelta löydettiin uusia luolia, jotka niin ikään kätkivät sisäänsä käsikirjoituksia. Qumranin luolat osoittautuivat varsinaiseksi aarreaitaksi, sillä kaikkiaan käsikirjoituksia löytyi yli 900 kappaletta. Löytöjä tekivät sekä tutkijat että paimentolaiset, joista viimeksi mainitut löysivät viisi Qumranin yhdestätoista luolasta. Löytöjä tehneet tutkijat eivät hekään kuuluneet kaikki samaan tutkimusryhmään, vaan etsintöjä suorittivat järjestelmällisesti useat eri tahot. Tästä ja sittemmin tekstien hitaasta julkaisutahdista johtuen kuluikin usea vuosikymmen, ennen kuin Qumranilta löydetyistä teksteistä saatiin hahmoteltua kokonaiskäsitys.

Miten Qumranin tekstit tulivat julki?

Qumranin tekstien löytyminen huomioitiin mediassa nopeasti, ja aiheesta kirjoitettiin runsaasti. Joistakin teksteistä ilmestyi alustavia tieteellisiä painoksia jo vuonna 1948. Pari vuotta myöhemmin ilmestyi ensimmäinen täydellinen tekstilaitos Jesaja-kääröstä ja Habakukin kirjan kommentaarista eli pešeristä. Samoihin aikoihin perustettiin julkaisutyötä varten työryhmä, jolla sittemmin oli pitkään yksinoikeus käsikirjoitusten tutkimiseen. Ryhmä ryhtyi toimittamaan virallista julkaisusarjaa, joka tunnetaan nimellä Discoveries in the Judaean Desert (DJD). Julkaisutyötä hidastivat monet hankaluudet, kuten rahoituksen puute, työn vaativuus ja löytöalueen epävakaat poliittiset olosuhteet. Hidas julkaisutahti kasvatti painetta avata käsikirjoitusarkistot, mutta vasta 1990-luvulla Qumranin tekstit saatiin lopulta kokonaisuudessaan kaikkien tutkijoiden käyttöön. Samaan aikaan DJD-sarjan julkaisuprojekti jatkui edelleen, ja se saatettiin viimein päätökseen vuonna 2009.

Millaisia tekstejä Qumranin luolista löydettiin?

Khirbet Qumranin yhdestätoista luolasta löytyi yli 900 kirjoitusta. Joissain luolissa käsikirjoitukset oli säilötty ruukkuihin, jotkin taas oli aseteltu luolissa mahdollisesti olleille hyllyille. Suurin osa käsikirjoituksista oli kätketty luolaan numero 4. Käsikirjoitukset olivat hyvin erikokoisia ja erikuntoisia. Vain muutama niistä oli säilynyt kokonaisena. Monista teksteistä oli säilynyt useita kopioita (esimerkiksi Viidennestä Mooseksen kirjasta 28 kopiota sekä Yhdyskuntasäännöstä 14 kopiota). Joistakin käsikirjoituksista oli jäljellä vain pieni fragmentti, jolta erottui ainoastaan muutama sana. Erilaisia kirjallisia teoksia arvioidaan käsikirjoitusten joukossa olevan noin 300.

Qumranilta löydetyt käsikirjoitukset oli kirjoitettu hepreaksi ja arameaksi. Joukossa oli myös joitakin kreikankielisiä fragmentteja. Löydetyistä teksteistä noin 25 % oli käsikirjoituksia, jotka tunnettiin ennestään Heprealaisesta Raamatusta. Meidän tuntemamme Vanhan testamentin kirjoista ovat Qumranin tekstien joukossa edustettuina lähes kaikki. Heprealaisen Raamatun tekstien lisäksi käsikirjoitusten joukossa oli näistä laadittuja muunnelmia ja kommentaareja sekä muitakin ennestään tunnettuja juutalaisia kirjoituksia. Tutkijoiden mielenkiinnon herättivät tietysti myös heille täysin uudet tekstit, joista osan pääteltiin olleen ilmeisesti Qumranissa asuneen yhteisön laatimia rituaali- ja sääntötekstejä (esimerkiksi Yhdyskuntasääntö ja Sotakäärö).

Miten käsikirjoitukset on ajoitettu?

Kokoelmaan kuuluneiden kirjoitusten ikää on pystytty arvioimaan kirjoituskäsialan analyysin (paleografinen analyysi) sekä materiaalin kemiallisen testauksen (radiohiili-menetelmä) avulla. Myös jotkin sisällölliset seikat voivat olla tekstin ikää arvioitaessa avuksi. Esimerkiksi tekstit, joissa esiintyy historiallisia henkilöitä, voidaan ajoittaa kyseisen henkilön elinajan perusteella. Historiallisia henkilöitä mainitaan Qumranin teksteistä kuitenkin vain hyvin harvassa. Varhaisimmat tekstit on kopioitu noin 250-150 eaa. Myöhäisimmät tekstit ajoittuvat vuoden 68 jaa. tienoille, siis juuri Qumranin alueen hävittämistä edeltävään aikaan. Valtaosa teksteistä on kopioitu ensimmäisellä ajanlaskun alkua edeltäneellä vuosisadalla.

Kenelle käsikirjoitukset kuuluivat?

Pian Qumranin luolien löytymisen jälkeen käsikirjoitukset liitettiin alueelta aiemmin löytyneisiin, asutukseen viitanneisiin raunioihin. Tutkijoiden mielessä syntyi ajatus jonkinlaisesta yhteisöstä, joka oli asunut ja toiminut Qumranissa: yhteisö olisi elänyt sittemmin raunioituneissa rakennuksissa, ja ainakin osa luolista löydetyistä aiemmin tuntemattomista kirjoituksista olisi syntynyt sen piirissä. Varhaisen historiankirjoituksen perusteella syntyi pian näkemys, jonka mukaan essealaisten ryhmä olisi asuttanut Khirbet Qumranin aluetta.

Vaikka tällä ns. ”essealaishypoteesilla” on edelleen vahva asema Qumran-tutkimuksessa, näkemykset Qumranin liikkeen luonteesta ovat kuitenkin tutkimuksen edetessä muuttuneet. Qumranin liikettä ei enää pidetä kovin tiukkarajaisena ja eristäytyneenä ryhmänä. Liikkeeseen saattoi kuulua niin Qumranilla kuin muuallakin asuneita ja vaikuttaneita jäseniä. On myös selvää, ettei kaikkien kirjoitusten alkuperä suinkaan ole Qumranilla (ks. linkki: Qumranilaisuus).

Miksi löytö aiheutti sensaation?

Qumranin löydöt ovat saaneet paljon huomiota tiedotusvälineissä, ja niitä on luonnehdittu jopa sensaatioksi. Alusta asti oli selvää, että kyseessä oli kenties 1900-luvun merkittävin arkeologinen löytö, ja jo tämä maine sai aikaan villejäkin arvailuja kirjoitusten sisällöstä ja taustasta. Kirjoitusten takana oletettiin olleen yhteisö, jonka historiaa pyrittiin aluksi kartoittamaan monenlaisten ”kokeilevien” teorioiden avulla. Tällainen erilaisten selitysmallien kokeilu ei sinänsä ole mitenkään poikkeavaa, vaan liittyy uusien tieteenalojen kehittymiseen.

Myös ensimmäiset julkaisut siivittivät mielikuvituksellisia teorioita tekstien taustasta. Johtopäätöksiä haluttiin tehdä nopeasti, vaikka samaan aikaan tekstien julkaisu eteni hitaasti. Tekstien julkaisujärjestys vaikutti väistämättä siihen, millaisia teorioita kokoelman sisällöstä ja synnystä esitettiin. Nyt kun kaikki käsikirjoitukset on julkaistu ja tekstit ovat kaikkien saatavilla ja arvioitavissa, voidaan esittää paremmin perusteltuja johtopäätöksiä sekä kokoelman sisällöstä että siitä yhteisöstä tai liikkeestä, jolle kokoelma on mahdollisesti kuulunut.

Myös itse julkaisuprosessiin on liitetty skandaaleja. Se että tekstejä ei saatu nopeasti julkaistua, eikä niitä siten tuotu suuren yleisön arvioitavaksi, herätti epäluuloja. Hidas julkaisuprosessi ruokki samoin huhuja, joiden mukaan kirkot vastustivat tekstien julkaisua ja että kirjoitusten sisältö heikentäisi kirkkojen arvovaltaa. Arvailtiin myös, että Qumranin tekstit saattaisivat sisältää uutta tietoa Jeesuksesta tai Johannes Kastajasta (ks. linkki: Qumran ja Uusi testamentti). Tosiasiassa julkaisuprosessin venymiseen vaikuttivat kuitenkin paljon vähemmän sensaatiomaiset syyt.

Kirjallisuus

Bengtsson, Håkan

2009	”Vuosisadan sensaatio: Qumranin tekstien löytyminen”. Aarre saviastioissa: Qumranin tekstit avautuvat. Toim. Jutta Jokiranta. Suom. Risto Nurmela. Helsinki: Kirjapaja, 17-25.

Elgvin, Torleif

2009	”Qumranin tekstien julkaiseminen ja tutkimuksen historiaa”. Aarre saviastioissa: Qumranin tekstit avautuvat. Toim. Jutta Jokiranta. Suom. Risto Nurmela. Helsinki: Kirjapaja, 27-39.

Elving, Torleif

2009	”Katsaus Qumranin tekstikokoelmaan”. Aarre saviastioissa: Qumranin tekstit avautuvat. Toim. Jutta Jokiranta. Suom. Risto Nurmela. Helsinki: Kirjapaja, 41-48.

Jokiranta, Jutta & Sollamo, Raija

s.a.	Johdanto Qumranin teksteihin ja niiden tutkimukseen. Verkko-oppimateriaali.

Vanonen, Hanna & Tervanotko, Hanna’

2009	Qumranin käsikirjoitukset – uusi ikkuna antiikin maailmaan. Verkkoartikkeli.

Wassén, Cecilia

2009	”Qumranin liikkeen alkuperä ja identifiointi”. Aarre saviastioissa: Qumranin tekstit avautuvat. Toim. Jutta Jokiranta. Suom. Jutta Jokiranta. Helsinki: Kirjapaja, 119-135.