Kuvamatka Qumranille

Koonnut Elisa Uusimäki

Kuollutmeri on maan pinnan matalin paikka. Se sijaitsee noin 420 metriä merenpinnan alapuolella ja tunnetaan erittäin suolaisesta vedestään. Se on nimestään huolimatta järvi, joka oli antiikin aikana hieman nykyistä suurempi, sillä veden pinta on laskenut noin 25-30 metriä. Vastarannalla näkyy Jordania. Kuva Juuso Vanonen.

Näkymä lounaasta Masadan vuorilinnoituksesta Juudean autiomaahan ja Kuolleelle merelle, jonka luoteiskulmassa Khirbet Qumran sijaitsee. Kuva Juuso Vanonen.

Kuolleenmeren seutua Khirbet Qumranin lähistöllä. Alueen ilmasto on kuiva ja vähäsateinen. Kuva Christian Seppänen.

Qumranin asutusraunioiden lähistöllä sijaitsee kuvassa keskellä näkyvä luola 4, josta löydettiin noin 70% kaikista Qumranin käsikirjoituksista. Luolat 4, 5, 6, 7, 8, 9 ja 10 sijaitsevat asutusraunioiden vieressä, kun taas luolat 1, 2, 3 ja 11 sijaitsevat jonkin matkan päässä autiomaassa. Kuvassa olevan luolan 4 vasemmalla puolella (asutusraunioiden eteläpuolella) kulkee joenuoma, wadi, joka on kesäisin kuiva. Raunioiden länsipuolella eli kuvassa luolan 4 takana nousee kallioseinämä, jonka takana avautuu Juudean autiomaa. Kuva Juuso Vanonen.

Yleisnäkymä Qumranin asutusrakennuksen raunioihin. Rauniot sijaitsevat tekstilöydöt sisältäneiden luolien välittömässä läheisyydessä, 338 metriä merenpinnan alapuolella sijaitsevalla tasanteella. Länsipuolelle jää Juudean autiomaa, itäpuolella maa puolestaan laskeutuu jyrkästi Kuolleenmeren rannalle (kuvassa taustalla), jonne on matkaa noin 2,5 kilometriä. Raunioiden pääosan muodostaa rakennus, johon kuuluvat sisäpiha, sitä ympäröivät huoneet ja torni, joka näkyy kuvassa muita raunioita korkeampana rakennelmana. Kuva Christian Seppänen.

Yleisnäkymä Qumranin asutusraunioilta etelään päin, vasemmalla Kuollutmeri ja oikealla Juudean autiomaa. Kuva Christian Seppänen.

Keramiikan valmistukseen käytetty savenvalajan polttouuni. Qumranissa harjoitettiin vähintäänkin pienimuotoista keramiikantuotantoa. Kuva Christian Seppänen.

Rituaalinen puhtaus oli keskeinen osa Qumranin liikkeen elämää, ja siihen kuului olennaisesti puhdistautuminen miqve-altaissa, joiden yhtenä tunnuspiirteenä pidetään portaita. Altaat näyttävät yleistyneen ajanlaskun taitteen molemmin puolin. Toorassa ei ole yksityiskohtaisia säädöksiä koskien peseytymistä, mutta Damaskon kirjan (CD XX,10-13) mukaan veden tuli peittää peseytyjä. Kuva Christian Seppänen.

Miqve-allas. Kuva Elisa Uusimäki.

Asutusraunioiden vedenkuljetusjärjestelmä. Qumranin mittavaan vesijärjestelmään kuuluu paitsi vesialtaita myös kanavia, ja niiden kokonaisvetoisuus on arviolta ainakin 1100 kuutiometriä. Kuva Christian Seppänen.

Vesisisterni. Sadevettä koottiin talvella ylös rinteeseen rakennettuun altaaseen, josta se johdettiin kanavaa pitkin rakennuksen lukuisiin altaisiin ja sisterneihin eli veden varastoimiseen käytettyihin säiliöihin. Kuva Elisa Uusimäki.

Qumranin hautausmaa. Qumranin hautausmaa jaetaan usein kolmeen osaan, joita ovat päähautausmaa, pohjoinen hautausmaa ja eteläinen hautausmaa. Yhteensä hautoja on noin 1200, joista on avattu 50-60 hautaa. Kuvassa on päähautausmaa, joka sijaitsee rakennusten itäpuolella eli raunioiden ja Kuolleeseen mereen laskevan jyrkänteen välissä. Raunioita ja hautoja erottaa kivimuuri. Useimmat haudat ovat pohjois-eteläsuunnassa. Haudat ovat siisteissä riveissä, ja kunkin päällä on kiviröykkiö. Kuva Elisa Uusimäki.

Qumranilta löydettyjä saviruukkuja. Kuvassa näkyvät ”kääröruukut” ovat noin 40-60 senttimetriä korkeita, kapeita varastoruukkuja, joiden suuaukko on melko laaja ja joihin kuuluu usein keraaminen, kulhomainen kansi. Ruukkuja on löytynyt sekä luolista että raunioista, ja beduiinien mukaan osa luolan 1 kirjakääröistä oli varastoitu tällaisiin ruukkuihin. Kuva Christian Seppänen.

Qumranin raunioista löydettyä keramiikkaa. Suurin osa Qumranista löytyneestä keramiikasta on yksinkertaista ja vaatimatonta, samantyyppistä kuin muukin Kuolleenmeren alueen talvihuviloista löytynyt keramiikka. Saven kemiallinen analyysi on osoittanut, että osa keramiikasta oli paikallista tuotantoa, kun taas osa oli tuotu esimerkiksi Jerusalemista ja Jerikosta. Kuva Elisa Uusimäki.

The Shrine of the Book eli ”Kirjan pyhäkkö”, joka kuuluu Jerusalemissa sijaitsevaan Israel-museoon. Vuonna 1965 rakennetun museon katto kuvaa kääröruukun kantta, ja siellä on esillä Qumranista löydetyistä teksteistä ja muusta materiaalisesta jäämistöstä koottu näyttely. Museo sijaitsee samassa pihapiirissä kuin IAA:n (Israel Antiquities Authority) arkisto, jossa säilytetään useimpia Qumranista löydettyjä alkuperäisiä käsikirjoituksia. Kuva Elisa Uusimäki.

Qumranin tekstejä säilytetään nykyisin Jerusalemissa sijaitsevissa IAA:n (Israel Antiquities Authority) arkistoissa. Kuvassa keskellä Pnina Shor, joka on päävastuussa Qumranista löydettyjen nahkafragmenttien konservoinnista, sekä suomalaiset Qumran-tutkijat Hanne von Weissenberg ja Juhana Saukkonen. Kuva Christian Seppänen.