Naiset Qumranin teksteissä

Hanna Tervanotko

Pian Qumranin käsikirjoitusten löytymisen jälkeen muodostui teoria, jonka mukaan Khirbet Qumranissa elänyt yhteisö koostui yksinomaan miehistä. Yhteisön jäsenet vetäytyivät maailman houkutuksista ja viettivät erakkomaista elämää erämaassa (ks. Johdanto-luku). Näkemys oli vallalla pitkään. Ensimmäisinä julkaistuissa Qumranin tekstilöydöissä nähtiin viitteitä miesten selibaattiyhteisöön. Myös arkeologian katsottiin tukevan näkemystä miesyhteisöstä. Alueen hautausmaalla tehdyissä kaivauksissa, jotka käsittivät ainoastaan murto-osan haudoista, löydettiin ainoastaan muutama naisen tai lapsen luuranko.

Kaikkien käsikirjoitusten julkaiseminen, niiden yksityiskohtainen analysointi sekä tutkijayhteisön laajenemisesta seurannut näkemysten moninaisuus ovat haastaneet aiempia käsityksiä yhteisön luonteesta. Tutkijat ovat pohtineet uudelleen naisten osuutta yhteisössä, sillä materiaalin tarkempi tutkimus on paljastanut, että naisiin viitataan useissa teksteissä. Niinpä on jouduttu kysymään, tehtiinkö johtopäätös, jonka mukaan naiset eivät kuuluneet Qumranin liikkeeseen, ehkä liian nopeasti.

Naiset mainitaan laki- ja viisausteksteissä

Tarkasteltaessa naisten mahdollista asemaa Qumranin liikkeessä oleellisimpia tekstejä ovat ne, jotka käsittelevät konkreettisia elämäntilanteita. Tällaisia ovat erityisesti lakitekstit, jossa otetaan kantaa oikeaan ja väärään toimintaan. On merkittävää, että naiset esiintyvät yhteisön järjestystä käsittelevissä teksteissä. Seurakuntasäännössä mainitaan naiset ja lapset osana yhteisöä (1Q28a I,4). Damaskon kirja puolestaan viittaa naisiin useissa eri kohdissa: esimerkiksi pohdittaessa synnytyksen aiheuttamaa epäpuhtautta (4Q266 6 II,1-13), avioliittoa ja avioeroa (4Q266 9 III,1-10) tai sukupuolielämää (4Q270 7 I,12-13). Rangaistuksia käsittelevässä kohdassa (4Q270 7 I,13b-15a) ”äidit” rinnastetaan yhteisön johtajina toimineisiin ”isiin”. Avioliitto- ja sukupuolisuhteita käsitellään ainakin kolmessa muussa lakitekstissä, Temppelikäärössä (11Q19 LXIII,13; LXV,9-10) , ”Halakhassa” (4Q251 12,1-7) sekä Tooran määräyksissä (4Q396 IV,8-11). Lakitekstien ohella naiset ovat esillä myös viisausteksteissä. Esimerkiksi Ymmärtäväisyyden ohje (4Q416 2 III,15-16) kehottaa kunnioittamaan molempia vanhempia, sekä isää että äitiä.

Edellä mainittujen tekstien perusteella näyttää siltä, että viittaukset naisiin eivät olleet Qumranista löydetyissä teksteissä niin marginaalisia kuin alun perin ajateltiin, vaan naisia käsitellään useissa eri kirjoituksissa. Näistä kirjoituksista säilyneet lukuisat kopiot viittaavat niin ikään siihen, että kyse ei ollut teksteistä, jotka olisivat kulkeutuneet vahingossa Qumranin kokoelmaan, vaan joilla oli keskeinen asema yhteisön ajattelussa. Sekä naisia koskevien viitteiden runsaslukuisuus että naiset mainitsevien tekstien keskeinen asema kokoelmassa puhuvat sen puolesta, että ainakin osa kirjoituksista on syntynyt liikkeessä, johon on kuulunut sekä miehiä että naisia.

Kirjallisuus

Collins, John J.

2000	”Family Life”. Encyclopedia of the Dead Sea Scrolls 1. Ed. by Lawrence H. Schiffman & James C. VanderKam. New York, NY: Oxford University Press, 287-290.

Wassén, Cecilia

2005	Women in the Damascus Document. Academia Biblica 21. Atlanta: Society of Biblical Literature.
2009	”Perhe, avioliitto ja kasvatus”. Aarre saviastioissa: Qumranin tekstit avautuvat. Toim. Jutta Jokiranta. Suom. Jutta Jokiranta. Helsinki: Kirjapaja, 85-92.

White Crawford, Sidnie

2003	”Mothers, Sisters, and Elders: Titles for Women in Second Temple Jewish and Early Christian Communities”. The Dead Sea Scrolls as Backgound to Postbiblical Judaism and Early Christianity. Ed. by James R. Davila. Leiden: Brill, 177-191.