”qumranilainen” teksti

Mitä tarkoitetaan kun kysytään, onko jokin teksti ”qumranilainen”?
Hanna Tervanotko & Hanne von Weissenberg

Qumranin tekstien tutkimus on viime vuosina muuttanut tutkijoiden käsityksiä tekstien alkuperästä. Tekstien tutkimuksen alkuvaiheessa, kun tutkijoilla oli käytössään vain osa Qumranin kirjaston laajasta tekstikokoelmasta, ajateltiin, että yksi Qumranille asettunut yhteisö olisi laatinut ja kopioinut kaikki luolista löytyneet tekstit. Suurimman osan Qumranin luolista löydetyistä teksteistä ajateltiin heijastelevan pääasiassa tämän omaleimaisen juutalaisen yhteisön ajatuksia. Poikkeuksena nähtiin lähinnä ns. ”raamatulliset” käsikirjoitukset (käsikirjoituskopiot niistä teksteistä, jotka päätyivät myöhemmin Vanhaan testamenttiin eli Heprealaiseen Raamattuun). Kuitenkin tutkimuksen alkuvaiheessa nekin usein liitettiin erityisesti Qumranilla asuneeseen yhteisöön, ja niiden ajateltiin olleen Qumranilla kopioituja ja mahdollisesti jopa erityisiä ”qumranilaisia” versioita raamatullisista kirjoista.

Nyt kun kaikki käsikirjoitukset on julkaistu, tutkijoiden käsitykset kokoelman luonteesta ovat muuttumassa. On entistä selvempää, että kokoelma sisältää useita tekstejä, jotka eivät sisällä mitään varsinaisia ”qumranilaisia” erityispiirteitä. Sen sijaan monet tekstit ovat hyvinkin voineet olla tarkoitettuja laajemmalle lukijakunnalle.

Toinen syy, joka on pakottanut tekstien alkuperän uudelleenarviointiin, on arkeologisen todistusaineiston uusi ajoitus. Mikäli Qumranin yhteisö on syntynyt vasta noin 100 eaa., on kaikki sitä vanhemmat tekstit täytynyt laatia ja kopioida jossain muualla. Kaiken kaikkiaan on perusteltua tarkastella tekstejä avoimin silmin ja lähteä siitä, että Qumranin kirjasto sisältää muitakin kuin erityisesti yhteisön omia ajatuksia heijastelevia tekstejä.

Tekstien ”qumranilaisuutta” pohdittaessa kysymystä voidaan tarkastella useammasta näkökulmasta. Onko teksti laadittu tai kopioitu Qumranilla? Ovatko sen kirjoittajat olleet Qumranin liikkeen jäseniä? Onko teksti ollut tärkeä, jopa auktoritatiivinen Qumranin liikkeelle? Sisältääkö se erityistä ”qumranilaista” terminologiaa? ”Qumranilaisuudella” voidaan siis tarkoittaa useita eri asioita.

Tekstien ja käsikirjoitusten ajoitus

Tekstien alkuperää pohtiessa yksi tärkeä kriteeri on ajoitus. Tällöin on erotettava itse tekstin syntyaika yksittäisen käsikirjoituksen kopiointihetkestä. Käsikirjoitusten materiaalin (esim. nahka tai papyrus) ikää voidaan tutkia kemiallisen radiohiili-menetelmän avulla. Käytetty materiaali voi kuitenkin olla laadittua kopiota vanhempi. Itse kopion ikää selvitettäessä voidaan käyttää apuna käsialatutkimusta eli paleografiaa. Paleografinen ajoitus perustuu siihen, että eri aikakausille on tyypillistä erilainen käsiala ja käsialat kehittyvät vaiheittain. Kuitenkin kirjoituksen ikää arvioitaessa tulee ottaa huomioon se, että itse teksti voi olla olemassa olevia käsikirjoituskopioita vanhempi. Varsinaista tekstin alkuperäistä syntyajankohtaa voidaan yrittää määrittää esimerkiksi sisällön, sanaston tai tekstissä mahdollisesti esiintyvien historiallisten viittausten avulla. Eri menetelmien avulla on selvinnyt, että osa käsikirjoituksista oli kopioitu jo ennen kuin asutus Qumranilla alkoi.

Kirjoittaminen Qumranilla

Käsikirjoitusten ajoitusten perusteella on havaittu, että kirjoitus- ja kopiointityö aktivoitui ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Myöhäisimmät tekstit oli kopioitu vain vähän ennen yhteisön tuhoutumista. Koska tämä aikakausi osuu yksiin yhteisön elinvoimaisten vuosien kanssa, osa teksteistä on todennäköisesti kopioitu Qumranilla. Jotkut teksteistä on saatettu myös laatia siellä. Alueelta löytyneet kirjurien tarvikkeet ovat todisteita Qumranissa tapahtuneesta kirjallisesta toiminnasta. Tämän lisäksi tunnettu israelilainen professori Emanuel Tov on esittänyt, että tietyt käsikirjoitukset sisältäisivät erityisiä tuntomerkkejä tai kirjurien käytäntöjä ja edustaisivat siten omaa ”qumranilaista” kirjurikoulukuntaansa. Tämä kirjurikoulukunta ei kuitenkaan ole välttämättä toiminut ainoastaan Qumranissa, vaan sen edustajia saattoi työskennellä myös muualla Palestiinassa. On siis lähes mahdotonta tietää varmasti, että jokin tietty käsikirjoitus olisi laadittu tai kopioitu juuri Qumranissa.

Kieli

Suurin osa Qumranin luolista löydetyistä teksteistä on kirjoitettu hepreaksi, mutta osa on laadittu arameaksi. Aramea oli antiikin aikana laajasti käytössä Palestiinan alueella. Siitä huolimatta useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että arameankieliset kirjoitukset eivät edusta Qumranin liikkeen omia tekstejä. Sen sijaan yhteisö laati omaa ajatteluaan edustavat kirjoitukset pyhänä pitämällään heprean kielellä. Kuitenkin useat kopiot arameankielisistä teksteistä viittaavat siihen, että aramean kieli oli käytössä Qumranin liikkeessä. Sen jäsenet saattoivat käyttää arameankielisiä kirjoituksia ja myös kopioida näitä tekstejä.

Sisällölliset kriteerit

Tekstien tarkempi tutkimus on paljastanut niistä sellaisia eroja, jotka tekevät vaikeaksi nähdä niiden syntyneen yhden yhteisön parissa. Teksteissä on mm. viittauksia eri kalenterien seuraamiseen tai eroaviin laintulkintoihin. Tekstien ristiriitaisuudet on mahdollista selittää kahdella tavalla: joko kokoelma sisältää muitakin kuin yhden tiiviin yhteisön tekstejä tai Qumranin liike kehittyi ja muuttui olemassaolonsa aikana, ja nämä muutokset heijastuvat myös teksteissä (esim. Damaskon kirja, Yhdyskuntasääntö). Todennäköisesti molemmat näkökulmat selittävät osaltaan tekstien sisällöllistä monimuotoisuutta.

Esimerkkinä voidaan mainita muun muassa teksti ”Amramin näyt” (4Q543-549), josta on säilynyt seitsemän kopiota. Tässä tekstissä hyväksytään avioliitot läheisten sukulaisten kesken. Sitä vastoin Pentateukissa (1.-5. Mooseksen kirjat) läheisten sukulaisten keskenään naimisiin meneminen oli ankarasti kielletty. Kaikilla Qumranin kirjaston teksteillä on ollut omanlaisensa syntyhistoria huolimatta siitä, että ne myöhemmin löytyivät samasta kokoelmasta. Vaikka useiden tekstien alkuperää on vaikea määrittää, vaikuttaa yhä selvemmältä, ettei yksi yhteisö ole voinut laatia kaikkia Qumranin luolista löytyneitä kirjoituksia, jotka ovat hyvinkin monimuotoisia sisällöltään.

Tetragrammin käyttö

Yksi kriteeri tekstien alkuperän tunnistamiseen on tetragrammin, Jumalan nelikirjaimisen nimen (heprean YHWH) esiintyminen ja kirjoitustapa teksteissä. Nimeä ei kaikissa teksteissä kirjoitettu samoin heprealaisin aakkosin, joita muussa tekstissä käytettiin, vaan sen sijaan pyhä nimi saatettiin merkitä muulla tavoin. Joskus sen merkkinä on käsikirjoituksissa ainoastaan neljä pistettä. Tetragrammin välttämisen ajatellaan yleisesti olevan erityisesti ”qumranilainen” piirre teksteissä.

Kenelle tekstit on laadittu?

Kaikkia Qumranin luolista löydettyjä tekstejä ei laadittu pitäen silmällä yhtä ainoaa rajattua yhteisöä. Esimerkiksi vain osa laintulkintaa käsittelevistä teksteistä on osoitettu rajatulle joukolle, osa sen sijaan koko Israelille. Sekä tekstien sisäiset että ulkoiset piirteet viittaavat moninaisuuteen.

Osa teksteistä sisälsi kuitenkin terminologiaa, joka näyttäisi heijastelevan tietyn yhteisön ajatuksia. Tämä viittaa siihen, että nämä tekstit olisi laadittu erityisesti ”qumranilaisen” yhteisön käyttöön ja ne sisältäisivät tälle joukolle tyypillistä sanastoa ja ajattelua.

Tekstien mahdolliset erityispiirteet

Qumranin liikkeen omiksi teksteiksi on nimitetty sellaisia kirjoituksia, jotka näyttävät sisältävän tälle yhteisölle omaleimaisia ajatuksia tai sen käytännön elämää sääteleviä ohjeita. Joissakin teksteissä, kuten Yhdyskuntasäännössä, viitataan yhteisöön (jahad). Toiset tekstit sisältävät Vanhan testamentin laeista poikkeavaa tai sitä pidemmälle vievää laintulkintaa. Lisäksi osa teksteistä sisältää termejä, joita pidetään Qumranin liikkeen omalaatuisena terminologiana: Vanhurskauden opettaja, Paha pappi, jahad eli yhteisö, Valon lapset jne. Nämä termit on liitetty yhteisöön sillä perusteella, että ne toistuvat tietyissä keskeisissä kirjoituksissa. Samaan aikaan tämä termistö ei esiinny samalla tavalla tai samassa merkityksessä muussa ajan juutalaisessa kirjallisuudessa.

Qumranin liikkeen omiksi teksteiksi nimetään tavallisimmin ainakin seuraavat tekstit (huom! lista ei noudata mitään erityistä järjestystä):

• Yhdyskuntasääntö
• Seurakuntasääntö
• Damaskon kirja
• Sotakäärö
• Hymnien kirja
• pešer-tekstit (mm. Habakukin ja Nahumin pešerit)
• Eskatologinen midraš
• Melkisedek-teksti

Vaikka nämä tekstit täyttäisivät osan edellä mainituista kriteereistä, luokitteluun tulisi silti suhtautua varauksella. Tekstien ajoitus perustuu pitkälti niiden paleografiseen arviointiin. On kuitenkin teoriassa mahdollista, että tekstit tai osia niistä oli laadittu jo aiemmin, ennen Qumranin yhteisön muodostumista. Vaikka varmuutta siitä, että ne olisivat syntyneet nimenomaan Khirbet Qumranin raunioiden luona eläneen yhteisön parissa, ei ole, näiden tekstien taustalla on nähtävissä rajattu yhteisö ja/tai sille ominainen ideologia. Kuitenkin ainakin Damaskon kirjan lait sisältävät myös Qumranin yhteisöä varhaisempaa aineistoa. Muissakin teksteissä on saatettu käyttää vanhempia lähteitä.

On myös todennäköistä, että Qumranin liike oli Khirbet Qumranissa asunutta paikallisyhteisöä laajempi. Näin ollen tekstejä on syntynyt ja käytetty muuallakin. Yksi mahdollisuus on erotella tekstit kahteen ryhmään. Toiseen lukeutuvat tekstit, joiden kohderyhmä näyttää olleen rajattu yhteisö ja jotka käsittelevät tämän yhteisön sääntöjä (esim. Yhdyskuntasääntö). Toiseen ryhmään kuuluvat puolestaan sellaiset kirjoitukset, jotka on selkeämmin kohdistettu ”koko Israelille” (esim. 4QMMT eli Tooran määräyksiä). Joissakin teksteissä on myöhemmän toimitustyön tuloksena yhdistetty molempia näkökulmia (esim. Damaskon kirja).

Tekstien redaktio

Samalla tavoin kuin Qumranin liike muuttui ja kehittyi, myös tekstit muuttuivat ja kehittyivät, kun niitä kopioivat kirjurit tekivät niihin muutoksia. Tätä kutsutaan redaktioksi. Uusissa historiallisissa tilanteissa kirjurit ”päivittivät” tärkeinä pitämiään teoksia ja joskus lisäsivät niihin omaa teologiaansa sisältäviä jaksoja. Myös Qumranin kirjaston tekstit sisältävät eri-ikäistä aineistoa, ja yksi teos saattaa meille säilyneessä muodossaan samanaikaisesti sisältää materiaalia, joka edustaa Qumranin liikkeen varhaisia vaiheita sekä myöhempää redaktiota eli toimitustyötä (esim. Damaskon kirja).

Kuka tekstejä käytti?

Qumranin luolista löytyneitä tekstejä on laadittu sekä Qumranilla että sen ulkopuolella. On siten mielekästä ajatella, että niitä on laadittu eri aikoina erilaisille yhteisöille, ja että alun perin niitä käyttivät eri yhteisöt. Tekstit saatettiin tuoda Qumraniin ehkä eri puolilta Palestiinaa kotoisin olevien jäsenten mukana.

Kuitenkin Qumranilta löytyneet kirjoitukset ja Qumranin kirjastoon päätyneet tekstit kertonevat myös jotain tästä yhteisöstä. Huolimatta kirjoitusten alkuperästä suurin osa Qumranin kirjaston teksteistä on ”qumranilaisia” siinä mielessä, että ne olivat käytössä Qumranissa. Säilyneiden käsikirjoituskopioiden määrä saattaa viitata siihen, kuinka tärkeä kyseinen teksti oli qumranilaisille. Useita kopioita on säilynyt mm. tärkeimmistä Vanhan testamentin teoksista (Pentateukki, Jesajan kirja, Psalmit, Danielin kirja, 12 pientä profeettaa) sekä esim. Riemuvuosien kirjasta, 1. Henokin kirjasta, Yhdyskuntasäännöstä, Damaskon kirjasta, Tooran määräyksistä (4QMMT) ja arameankielisestä Leevin testamentista.

Määrittelystä

Tällä hetkellä näyttää siltä, että kirjoitusten tiukasta jaottelusta ”qumranilaisiin” ja ”ei-qumranilaisiin” ollaan vähitellen luopumassa. On selvää, että teksteillä, jotka löydettiin Qumranin luolista, oli laajempi lukijakunta kuin ainoastaan alueella elänyt yhteisö. Näin ollen tekstejä tulisikin tutkia laajemmasta näkökulmasta, eikä ainoastaan ”Qumran-keskeisesti”. Tekstit edustavat yhdessä muiden varhaisten tekstien kanssa laajaa antiikin juutalaisen kirjallisuuden kirjoa. Niitä – tai ainakaan kaikkia niistä – ei laadittu ainoastaan yhdelle yhteisölle, eikä niitä siten tulisi tutkiakaan ainoastaan tästä suppeasta näkökulmasta.

Kirjallisuus

García Martínez, Florentino

2008	”¿Sectario, no-sectario, o qué? Problemas de una taxonomía correcta de los textos qumránicos.” Revue de Qumran 23/3, 383-394.

Jokiranta, Jutta

2009	”Qumranin kirjasto: Omaa vai yhteistä?” Aarre saviastioissa: Qumranin tekstit avautuvat. Toim. Jutta Jokiranta. Helsinki: Kirjapaja, 107-118.

Tov, Emanuel

2003	Scribal Practices and Approaches Reflected in the Texts Found in the Judean Desert. Studies on the Texts of the Desert of Judah 54. Leiden: Brill.