Qumran ja Uusi testamentti

Hanna Vanonen

 

Uuden testamentin tekstien ymmärtämiseksi on tärkeää olla perillä ajanlaskun alun juutalaisuudesta ja juutalaisuuden historiasta ylipäätään. Ennen Qumranin löytöjä tutkijoilla ei kuitenkaan juuri ollut käytettävissään sellaisia kirjallisia lähteitä, jotka olisivat todella tuoneet lisävaloa siihen ensimmäisen vuosisadan juutalaiseen ajatteluun, jonka piirissä Jeesuksen seuraajat ja ensimmäiset kristityt elivät. Qumranin tekstien tultua julki on ollut mahdollista arvioida entistä luotettavammin Jeesus-liikettä ja varhaista kristillistä seurakuntaa osana aikansa juutalaisuutta. Perustavaa laatua oleva johtopäätös on, että Jeesus-liike oli monella tavalla tyypillinen juutalainen ilmiö omana aikanaan.

Johannes Kastaja ja Qumran

Kertomuksissa Johannes Kastajan toiminnasta on monia piirteitä, jotka näyttäisivät yhdistävän hänet Qumranin liikkeeseen. Voidaan puhua esimerkiksi maantieteellisestä yhteydestä: Johannes toimi Kuolleeseenmereen laskevan Jordan-joen rannoilla Juudean autiomaassa. On kuitenkin huomattava, että Johanneksen toiminta-aluetta koskevat viittaukset Uudessa testamentissa eivät ole täysin yksiselitteisiä. Samoin on todettava, että autiomaa oli ajanlaskun aikana alue, joka kiinnosti monia uskonnollisia ryhmiä. Tämä ei ole sikäli yllättävää, että autiomaa liittyi moneen tärkeään juutalaiseen traditioon (vrt. autiomaavaellus). Erämaassa oleskelun avulla pyrittiin myös yksinkertaisen elämäntavan etsintään ja ihmisen täydelliseen riippuvuuteen Jumalasta. Oleskelu autiomaassa ei siis leimaa vain Johanneksen ja Qumranin liikkeen toimintaa. Käytännössä kritiikki Jerusalemin juutalaisjohtoa vastaan lienee ajanut vaihtoehtoliikkeitä autiomaan suojiin.

Luukkaan evankeliumin mukaan Johannes Kastaja yhdisti hengelliseen kääntymykseen konkreettisen puhdistautumiskylvyn eli kasteen (ks. Luuk. 3:3). Myös Qumranin liikkeen ajattelussa nämä kaksi asiaa, kääntymys ja puhdistautuminen, näyttävät liittyneen toisiinsa (ks. 1QS III,4–12). Täysin samanlaisesta puhdistautumisesta ei kuitenkaan ollut kyse: Johanneksen kaste oli kertakaikkinen ja tapahtui luonnonvedessä, kun taas Qumranin liikkeen rituaaliset kylvyt olivat jokapäiväisiä ja niitä varten oli erityisiä altaita. Myös suhtautuminen rituaaliseen puhtauteen on Qumranin teksteissä erilaista kuin Johanneksesta kertovissa teksteissä. Qumranin liikkeessä rituaalinen puhtaus oli ehdoton vaatimus, ja sen seurauksena liike oli huomattavan rajattu. Johanneksen (samoin kuin Jeesuksen) toiminta oli avoimempaa ja keräsi ympärilleen myös syntisinä pidettyjä ihmisiä.

Sekä Johannes että Qumranin liike tuntuivat pitävän tärkeänä lopunajallista odotusta. Tästä tulevasta messiaanisesta ajasta puhuttaessa sekä Johanneksesta kertovat tekstit että Qumranin tekstit käyttävät Jesajan kirjan ennustusta tien raivaamisesta Herralle (Jes. 40:3).

Jeesus ja Qumran

Qumranin luolista ei löydetty mitään Jeesuksesta kertovia tekstejä eikä myöskään yhtään Uuden testamentin käsikirjoitusta. Joitakin Uuden testamentin alkukielellä eli kreikaksi kirjoitettuja tekstejä kyllä löydettiin, mutta niistä on pystytty tunnistamaan lähinnä Heprealaisen Raamatun kreikankielisen käännöksen ja juutalaisiin pseudepigrafeihin kuuluvan Ensimmäisen Henokin kirjan fragmentteja. Yhden kreikkalaisia kirjaimia sisältävän papyruksen palan on toisinaan väitetty olevan katkelma Markuksen evankeliumista. Kyseinen palanen on kuitenkin niin pieni (noin 6 cm2) ja hankalasti luettava, ettei sitä voida tunnistaa. On todennäköistä, että myös tunnistamattomaksi jääneet kreikankieliset fragmentit edustavat joko Vanhan testamentin tai sen kanssa samoihin aikoihin syntyneiden tekstien kopioita. Niinpä voidaan yksiselitteisesti todeta, että Jeesus ei esiinny Qumranin teksteissä – eikä kukaan muukaan Uuden testamentin henkilö. Sen sijaan on mahdollista, että joillakin Jeesuksen seurassa liikkuneilla oli yhteyksiä Qumranin liikkeeseen tai että he itse olivat liikkeen jäseniä.

Jeesus-tutkimuksessa on kaksi tärkeää kysymystä, joihin Qumranin tekstit ovat omalta osaltaan tuoneet lisävaloa. Ensinnäkin tutkijat ovat olleet kiinnostuneita Jeesuksen suhteesta fariseuksiin ja muihin ajan uskonnollis-poliittisiin liikkeisiin. Voidaan esimerkiksi kysyä, miten Jeesus tulkitsi ja sovelsi tooraa ja mitä yhteyksiä hänen ja ajan muiden uskonnollisten liikkeiden esittämien tulkintojen välillä mahdollisesti oli. Kysymys ei ole helppo, sillä usein on hyvin vaikea tietää, mitkä tulkinnat ovat peräisin Jeesukselta itseltään ja mitkä taas evankelistoilta. Näyttää siltä, että Jeesus saattoi mahdollisesti olla jotakuinkin samaa mieltä Qumranin liikkeen suosimien ajatusten kanssa esimerkiksi valoja ja vakuutuksia koskevassa opetuksessaan, väkivallattomuuden periaatteessaan ja rikkautta koskevissa varoituksissaan.

Toinen kysymys, jota Jeesusta käsittelevässä tutkimuksessa on pitkään aprikoitu, koskee Jeesuksen roolia: oliko Jeesus ensisijaisesti jonkinlainen viisauden opettaja vai pikemminkin lopunajan profeetta? Monet tutkijat kannattavat jälkimmäistä vaihtoehtoa. Qumranin tekstien perusteella on voitu todeta, että nämä kaksi tulkintaa eivät välttämättä sulje toisiaan pois. Jotkin Qumranin selvästi viisausteksteiksi luokiteltavat kirjoitukset käsittelevät myös apokalyptisia teemoja. Ei siis ole mahdotonta, että viisauden opettajana toimiva henkilö olisi suosinut puheessaan myös apokalyptisia aiheita.

Messias Qumranin teksteissä

Jeesuksesta kiinnostuneet pohtivat usein myös Qumranin tekstien käsitystä messiaasta. Sana ”messias” tulee heprean kielestä ja merkitsee ”voideltua”. Heprealaisessa Raamatussa eli Vanhassa testamentissa voideltu voi olla yhtä hyvin pappi, kuningas kuin profeettakin. Myöhempi messiasodotus perustuu kuitenkin ajatukseen Daavidin kuninkuuden palauttamisesta tulevaisuudessa. Babylonian pakkosiirtolaisuus oli tuhonnut Daavidin kuningashuoneen, ja hasmonilaisajalla hallinneet kuninkaat kuuluivat makkabilaiseen sukuun. Toisen Samuelin kirjan seitsemännessä luvussa Daavidin valtaistuimen kuitenkin luvataan pysyvän ikuisesti, ja Jesajan ja Jeremian kirjoissa puhutaan tulevasta Daavidin jälkeläisestä. Niinpä uutta Daavidin sukuun kuuluvaa kuningasta odotettiin ensimmäisellä ajanlaskun alkua edeltävällä vuosisadalla innokkaasti. Messiaanisesta odotuksesta myös kirjoitettiin paljon, mikä liittyi todennäköisesti tyytymättömyyteen hasmonilaisajan kuninkaita kohtaan. Tähän aikaan sijoittuvat myös monet Qumranin messiasodotusta kuvaavat tekstit.

Messiasodotus ei ollut ajanlaskun taitteen juutalaisuudessa yhtenäistä, vaan eri ryhmillä oli erilaisia käsityksiä siitä, millaista messiasta olisi odotettava. Qumranin teksteissäkin messiaskäsitykset vaihtelevat. Joissakin teksteissä korostetaan kahden eri messiashahmon odotusta: toinen messiaista on papillinen, toinen taas kuninkaallinen. Kaksi messiashahmoa esiintyy esimerkiksi tekstissä Eskatologinen Midraš, jossa hahmoista käytetään nimityksiä ”Lain tulkitsija” ja ”Daavidin verso” (ks. 4Q174 III,10–13). Joissakin teksteissä odotetaan kahden messiaan lisäksi mahdollisesti vielä lopunajallista profeettaa (ks. 1QS IX,10–11). Kahden messiaan odotus ei ole vieras ajatus Heprealaisessa Raamatussakaan (Sak. 4:14).

Vaikka messiasodotusta käsitellään monissa Qumranilta löydetyissä teksteissä – esimerkiksi Yhdyskuntasäännössä (1QS), Seurakuntasäännössä (1QSa), Damaskon kirjassa (CD), ”Todistuksissa” (4Q175) ja Eskatologisessa Midrašissa (4Q174) – messias-hahmojen tehtävistä ja merkityksestä ei kuitenkaan sanota kovin paljoa. Qumranin liikkeen ajattelussa messiaan ei ilmeisesti ajateltu olevan ainakaan ensisijassa pelastava hahmo. Seurakuntasäännön mukaan näyttää siltä, että kahdesta messias-hahmosta papillinen messias asetettiin kuninkaallisen messiaan edelle (1QSa II, 11–22). On kuitenkin muistettava, että Qumranin tekstit ovat syntyneet eri aikoina ja eri tilanteissa, eikä niistä siten voida yksiselitteisesti johtaa ”qumranilaista” oppia messiaasta.

Paavali ja Qumran

Paavalin mahdolliset yhteydet Qumranin liikkeeseen eivät ole herättäneet yhtä paljon intohimoja kuin esimerkiksi Jeesuksen suhde Qumraniin. Kuitenkin myös Paavalin kirjeistä nousee esiin joitakin seikkoja, jotka tuovat mieleen Qumranin tekstit. Esimerkiksi Toisessa kirjeessä korinttilaisille on Paavalin tyylistä poikkeava katkelma (6:14–7:1), jonka ilmauksista monet muistuttavat Qumranin teksteistä tuttuja ilmaisuja. Tällaisia ovat esimerkiksi puheet rituaalisesta puhtaudesta, pyhyydestä ja erottautumisesta. Myös ehdoton valon ja pimeyden vastakohtaisuus tuo mieleen Qumranin tekstit. Herääkin kysymys, onko jokin Qumranin teksti innoittanut Paavalia tämän kohdan kirjoittamiseen. Ainakin toistaiseksi kysymys on kuitenkin jäänyt avoimeksi.

Qumran-tutkimuksen avulla on mahdollista arvioida entistä vakuuttavammin myös Paavalin suhdetta aikansa juutalaisuuteen. Qumranin tekstit voivat avata Paavalin tekstejä esimerkiksi silloin, kun on puhe laista ja vanhurskaudesta – kiinnostus näihin teemoihin nimittäin yhdistää Paavalia ja monia Qumranin tekstejä. Esimerkiksi termi ”lain teot” esiintyy sekä Paavalilla että Qumranista löydetyssä tekstissä Tooran määräyksiä (4QMMT), ja molemmissa se liittyy kysymykseen siitä, miten tooraa tulisi tulkita ja soveltaa. Qumranin tekstit myös osoittavat osaltaan, että Paavalin näkemykset ihmisen syntisyydestä ja Jumalan vanhurskaudesta eivät ajanlaskun alun tienoilla olleet mitenkään harvinaisia.

Varhaiset kristityt ja Qumran

Myös varhaisessa kristillisessä liikkeessä ja Qumranin liikkeessä on joitakin samankaltaisia piirteitä. Molempien liikkeiden piirissä esimerkiksi ateriayhteydellä vaikuttaa olleen tärkeä merkitys. Leivän ja viinin siunaamisesta puhutaan paitsi Uudessa testamentissa ehtoollisen asettamista kuvattaessa myös esimerkiksi Qumranin Yhdyskuntasäännössä (ks. 1QS VI,4–6). Samoin hengellinen puhdistautuminen liitetään konkreettiseen vedessä kastautumiseen sekä Uudessa testamentissa että Qumranin teksteissä (ks. esim. Luuk. 3:3 ja 1QS III,4–12).

Myös jonkinlainen yhteisomaisuus ilmeisesti liittyi molempiin liikkeisiin. Ennen Qumranin löytöjä tutkijat suhtautuivat usein hyvin epäilevästi Luukkaan esittämään ajatukseen varhaisten kristittyjen omaisuuden yhteydestä. Koska Qumranin liikkeeseen liittymiseen kuitenkin ilmeisesti kuului omaisuuden asteittainen luovuttaminen yhteiseen käyttöön, on alettu pitää mahdollisempana, että jotakin tällaista saattoi esiintyä myös Jeesukseen uskovien parissa.

Ensimmäiset kristityt teologit ja Qumran

On todennäköistä, että Qumranin liikkeen suosimat ajatukset vaikuttivat joihin Uuden testamentin kirjoittajiin. Esimerkiksi johanneslaisen kirjallisuuden (Johanneksen evankeliumin ja Johanneksen kirjeiden) on arveltu saaneen vaikutteita Qumranin tekstien välittämistä ajatuksista. Johanneslaista kirjallisuutta ja Qumranin tekstejä yhdistävät esimerkiksi dualismi (esim. 1. Joh. 3:7–10 ; 1QS III,17–21), valoon ja pimeyteen liittyvät vertauskuvat (esim. 1. Joh. 1:5–71QM I,9–11) sekä ajatus parhaillaan läsnä olevasta eskatologisesta ajasta (1. Joh. 2:181QSa I,1–2). On kuitenkin syytä muistaa, että yhtäläisyydet eivät ilmiselvästi tarkoita, että juuri Qumranin liikkeen ajatukset olisivat vaikuttaneet ratkaisevasti johanneslaiseen kirjallisuuteen. Qumranin teksteissä esiintyvät käsitykset eivät välttämättä olleet ainutlaatuisia, vaan vastaavia ajatuksia on voinut esiintyä muidenkin ryhmien piirissä.

Uudessa testamentissa viitataan usein Heprealaiseen Raamattuun eli Vanhaan testamenttiin ja tulkitaan sen tekstejä. Qumranin teksteissä on paljon vastaavanlaista tulkintaa ja soveltamista. Sekä Qumranin teksteissä että Uudessa testamentissa on nähtävissä pyrkimys vanhojen pyhien kirjoitusten ajankohtaistamiseen. Tekstejä haluttiin lukea ja tulkita kunkin ryhmän piirissä vallitsevaan tilanteeseen liittyen. Vaikka pyrkimys ajankohtaistamiseen on yhteinen, tästä periaatteesta nousevat tulkinnat saattavat olla hyvinkin erilaisia. Qumranin tekstien avulla on kuitenkin mahdollista yhä paremmin ymmärtää, miten ajanlaskun alun juutalaiset ja kristityt teologit esittivät ja perustelivat näkemyksiin.

Kirjallisuus

Huuhtanen, Pauli & Martola, Nils

1997 ”Jeesuksen ajan Palestiina”. Nasaretilaisen historia. Toim. Risto Uro ja Outi Lehtipuu. Helsinki: Kirjapaja, 52-105.

VanderKam, James C. & Flint, Peter

2002 ”Were New Testament Scrolls Found at Qumran?”. The Meaning of the Dead Sea Scrolls: Their Significance for Understanding the Bible, Judaism, Jesus and Christianity. San Francisco: HarperSanFrancisco, 311-320.

Winninge, Mikael

2009 ”Qumranin tekstit ja Uusi testamentti”. Aarre saviastioissa: Qumranin tekstit avautuvat. Toim. Jutta Jokiranta. Suom. Risto Nurmela. Helsinki: Kirjapaja, 335-351.