Qumranin viisauskirjallisuus

Elisa Uusimäki

 

Mitä on juutalainen viisauskirjallisuus?

Perinteisesti viisausteksteiksi luetaan Heprealaiseen Raamattuun sisältyvät Jobin, Saarnaajan ja Sananlaskujen kirjat sekä Septuagintaan sisältyvät Sirakin ja Viisauden kirjat ja Barukin kirjan viisaushymni (3:9-4:4). Viisauskirjallisuudella tarkoitetaan yleensä käytännöllistä ja hyvän elämän saavuttamiseen ohjaavaa runoutta. Siinä korostetaan viisaan elämän viettämisen tärkeyttä, varoitetaan kuulijoita ja tarjotaan käytännöllisiä neuvoja. Opetuksen aiheet ovat yleisinhimillisiä: viisauskirjallisuus on kiinnostunut esimerkiksi ihmisten välisistä suhteista, hyvästä elämästä ja luodusta järjestyksestä. Tekstien alkuperän ja syntykontekstin määrittely on vaikeaa, sillä viisauskirjallisuus ei yleensä heijasta mitään tiettyä sosiaalista tai poliittista tilannetta. Voidaan kuitenkin olettaa, että viisaustekstien taustalla olivat viisauspiirit, kirjanoppineiden joukot tai yksittäiset oppineet henkilöt.

Varhainen Israelin viisauskirjallisuus

Varhainen hepreankielinen viisauskirjallisuus oli osa laajempaa ilmiötä: samantapaisia kirjoituksia tunnetaan Egyptistä, Mesopotamiasta ja muista muinaisen Lähi-idän kulttuuripiireistä, jotka vaikuttivat myös israelilaiseen viisausajatteluun. Heprealaisen Raamatun viisauskirjallisuus sai lopullisen muotonsa vasta Babylonian pakkosiirtolaisuuden (587/586-539 eaa.) jälkeen, mutta sen edustama perinne on paljon vanhempi. Useiden sukupolvien elämänkokemuksesta syntynyt varhainen viisauskirjallisuus oli käytännöllistä. Se syntyi vastauksena maailmasta kokemusten kautta tehdyille havainnoille ja keskittyi ensisijaisesti hyvän maanpäällisen elämän saavuttamiseen, eikä siinä pohdittu erityisesti ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta tai ihmisen kuolemanjälkeistä osaa.

Toisen temppelin ajan viisausajattelun virtaukset

Toisen temppelin ajalla juutalainen viisausajattelu sai uusia piirteitä. Viisausperinne muuttui teologisemmaksi, mikä näkyi siihen ilmestyneistä uusista painotuksista. Naiseksi henkilöity viisaus liitettiin luomiseen ja nähtiin viisauden välittäjänä. Eskatologisen liikehdinnän ja apokalyptiikan (Apokalyptiikka) kasvanut vaikutus ulottui viisausteologiaan, jossa alettiin sekoittaa viisaus- ja apokalyptisia piirteitä. Skeptisessä viisauskirjallisuudessa kyseenalaistettiin perinteiset käsitykset maailmasta. Muinaisitämaisesta, universaalista perinteestä poiketen viisaustekstit alkoivat yhdistää opetukseensa Israel-traditioita ja toora-hurskautta, mikä näkyi tiettyjen myöhäisten viisaustekstien toora-keskeisyydessä. Hellenistisen filosofian vaikutus puolestaan näkyi viisausopetuksissa paikoitellen esimerkiksi ajattelun käsitteellistämisenä ja uskossa kuolemanjälkeiseen elämään.

Toisen temppelin ajalla uudet ideat ammennettiin ympäröivistä perinteistä. Viisausajattelu muodosti elämänalueen, joka käsitteli niin arkielämän kysymyksiä kuin teologisia periaatteitakin. Kyseessä ei kuitenkaan ole yksi yhtenäinen ilmiö. Toisen temppelin ajan viisauskirjallisuuteen sisältyy keskenään erilaisia perinteitä, eikä kirjallisia lajeja voida nähdä erillisinä ilmiöinä, sillä myöhäisille teksteille on tyypillistä yhdistellä eri perinteitä ja lajipiirteitä. Tekstit eivät aina edusta mitään puhdasta traditiota: ne voivat olla hybridejä, eri lajien risteymiä ja sekamuotoja.

Qumranin tekstilöydöt sisältävät viisauskirjallisuutta

Myös Qumranin luolista vuosina 1947-1956 tehtyjen käsikirjoituslöytöjen joukossa on useita tekstejä, jotka voidaan luokitella viisauskirjallisuudeksi. Viisausopetukset voidaan jakaa aiemmin tunnettuihin ja aiemmin tuntemattomiin juutalaisiin viisauskirjoituksiin, joita on voitu tutkia vasta Qumranin tekstilöytöjen myötä. Varsinaisten viisaustekstien lisäksi monet muut Qumranista löydetyt tekstit ovat saaneet vaikutteita viisausajattelusta. Esimerkiksi Qumranin liikkeeseen yhdistetyt Yhdyskuntasääntö, Damaskon kirja ja Hymnien kirja sisältävät runsaasti viisauskieltä ja -motiiveja.

Qumranista on löydetty käsikirjoituskopioita useista aiemmin tunnetuista viisausteksteistä. Luolista löydettiin hepreankielisiä käsikirjoituksia tai katkelmia Jobin, Saarnaajan, Sananlaskujen ja Sirakin kirjoista. Lisäksi löydettiin arameankielisiä Jobin kirjan käännöksiä. Psalmikäärö sisälsi myös apokryfiset, hepreankieliset psalmit 151, 154 ja 155, jotka ovat saaneet vaikutteita viisausajattelusta ja jotka tunnettiin aikaisemmin vain syyriankielisinä versioina.

Qumranista löydetyt, aiemmin tuntemattomat viisaustekstit

Joidenkin aiemmin tuntemattomien viisauskirjoitusten arvellaan mahdollisesti syntyneen Qumranin yhteisössä tai laajemman Qumranin liikkeen vaikutuspiirissä, mutta useimmat edustavat laajempaa juutalaista viisausperinnettä. Tekstien oletetaan olleen Qumranin yhteisön käyttötarkoituksiin sopivia ja siten osa sen kirjastoa, mutta niiden sisältö ei osoita tekstien olleen yksinomaan yhteisön itsensä käyttämiä tai sen tuottamia (Qumranilaisuus).

Siitä, mitkä Qumranista löydetyistä käsikirjoituksista kuuluvat viisauskirjallisuuteen, on esitetty toisistaan hieman poikkeavia näkemyksiä. Viisaustekstejä ovat kiistämättä laajimmat Qumranista löydetyt, aiemmin tuntemattomat viisauskirjoitukset, joita ovat Ymmärtäväisyyden ohje (1Q26; 4Q415-418, 418a; 418c; 423) ja Salaisuuksien kirja (1Q27; 4Q299-301). Lyhyempiä tai ainakin lyhyempinä säilyneitä viisaustekstejä puolestaan ovat Tyhmyys: häpeämätön nainen (4Q184), Viisauden lahja (4Q185), Autuaaksijulistukset (4Q525) sekä toistaiseksi virallista suomenkielistä nimeä vailla olevat tekstit ”Viisauden opettajan sanat aamuruskon lapsille” (4Q298), ”Oikeamielisyyden tiet” (4Q420-421) ja ”Ymmärtäväisyyden ohjeen kaltainen teos B” (4Q424).

Qumranista löydettin myös useita viisaushymnejä, joita ovat edelleen virallista suomenkielistä nimeä vailla olevat tekstit ”Viisaus-hymni” (4Q411), ”Runollinen viisausteos A” (4Q426), ”Hymni tai viisausteos B” (4Q528) ja psalmikääröön sisältyvä ”Hymni Luojalle” (11QPs-a 26:9-15). Viisausteksteiksi voitaneen luokitella sisältönsä perusteella myös tekstit ”Kehottava vertaus” (4Q302), ”Luomisen mietiskely A-C” (4Q303-305), ”Opetus- ja viisausteos A” (4Q412), ”Kompositio, jossa käsitellään jumalallista suunnitelmaa” (4Q413), ”Ymmärtäväisyyden ohjeen kaltainen teos A” (4Q419) ja ”Opetus- ja viisausteos B” (4Q425).

Qumranista löydetyn viisausmateriaalin lopullinen määrä on epävarma, koska useat tekstit ovat säilyneet niin heikosti, että niiden kirjallista lajia on vaikea tai jopa mahdoton määritellä. Fragmentaarisuuden takia ei ole myöskään aina varmuutta siitä, millaista viisausperinnettä tekstit edustavat.

Qumranista löydetyn viisauskirjallisuuden ominaispiirteet

Useimmat Qumranista löydetyt viisaustekstit ovat muinaisitämaiselle viisauskirjallisuudelle tyypilliseen tapaan luonteeltaan opettavia. Ne ohjaavat viisauden saavuttamiseen opettaen sitä joko yksilölle (esim. ymmärtäväinen) tai ihmisjoukolle (esim. lapset tai kansani). Opettamiseen tarkoitettuun kirjalliseen traditioon liittyvät etenkin Ymmärtäväisyyden ohje, Salaisuuksien kirja, Viisauden lahja, ”Oikeamielisyyden tiet” (4Q420-421), ”Ymmärtäväisyyden ohjeen kaltainen teos B” (4Q424) ja Autuaaksijulistukset.

Toisen temppelin ajalla viisaus liitettiin luomiseen, ja yleisinhimillisestä, havaintoihin ja kokemuksiin perustuvasta viisausajattelusta siirryttiin kohti eräänlaista luomis- tai luonnollista teologiaa. Naiseksi henkilöity viisaus on melko yleinen aihe myös Qumranin viisauskirjoituksissa. Tekstit kehottavat etsimään, tavoittelemaan ja hankkimaan viisautta, jota pidetään siunauksen lähteenä. Henkilöity viisaus esiintyy teksteissä Viisauden lahja, Autuaaksijulistukset, ”Oikeamielisyyden tiet” (4Q420-421) ja ”Hymni Luojalle” (11QPs-a 26:9-15). Henkilöitymän aste vaihtelee kuitenkin eri teksteissä, ja vaihtelua saattaa olla myös yksittäisen tekstin sisällä. Etenkin toora-keskeisissä viisausopetuksissa viisauden erillinen identiteetti kärsi, kun viisaus ja toora rinnastettiin toisiinsa. Viisauden lisäksi tekstissä Tyhmyys: häpeämätön nainen kuvaillaan Sananlaskujen kirjassakin esiintyvää viisauden vastakohtaa, naiseksi henkilöityä tyhmyyden hahmoa.

Qumranista löydettyjen viisaustekstien painotukset ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta parhaiten säilyneet viisaustekstit voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Tekstejä yhdistää teologinen luonne, eli ne ovat jollakin tavalla ja ainakin jossakin määrin kiinnostuneita jumalallisesta viisaudesta. Niitä kuitenkin erottaa se, miten ne suhtautuvat jumalalliseen viisauteen ja määrittelevät sen. On myös huomattava se, että vaikka useimpia Qumranista tunnettuja viisaustekstejä yhdistää kiinnostus yliluonnollista ilmoitusta kohtaan, näin ei ole kaikkien tekstien kohdalla. Toisaalta useista teksteistö on säilynyt niin vähän tekstiä, että niiden alkuperäinen kokonaissisältö jää tuntemattomaksi.

Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat apokalyptiset viisauskirjoitukset, joissa vedotaan vain rajatulle joukolle paljastettavaan yliluonnolliseen viisauteen. Selvimpiä Qumranista löydettyjä esimerkkejä viisausajattelun ja apokalyptiikan sekoittavasta perinteestä ovat Ymmärtäväisyyden ohje ja Salaisuuksien kirja, joiden keskeinen aihe on valituille viisaille paljastettava ”elämän salaisuus” (raz nihyeh). Viisaus ei siten ole kenen tahansa havaittavissa ja koettavissa oleva asia, kuten sen käsitettiin olevan perinteisessä muinaisitämaisessa viisausajattelussa, vaan se perustuu rajatulle joukolle osoitettuun ilmoitukseen. Perinteen keskeisyydestä Qumranin yhteisössä kertoo se, että Ymmärtäväisyyden ohjeesta on löydetty yhteensä kahdeksan ja Salaisuuksien kirjasta neljä käsikirjoitusta. Se on huomattavan paljon verrattuna Qumranista löydettyihin raamatullisiin viisausteksteihin.

Tooran merkitys juutalaisuudessa kasvoi toisen temppelin ajalla, ja toora nivoutui myös viisausopetukseen. Toiseen ryhmään kuuluvatkin viisaustekstit, jotka ovat kiinnostuneita jumalallisesta ilmoituksesta Jumalan Israelin kansalle ilmoittaman tooran muodossa. Kirjoitukset tosin osoittavat kiinnostuksensa tooraa kohtaan keskenään hyvin eri tavoin. Ne sisältävät suoria viittauksia Heprealaisen Raamatun teksteihin, tooraa ja halakhaa koskevia epäsuoria viittauksia sekä laajempia kielellisiä vaikutteita. Teksteille on tyypillistä yhdistää ja jopa samastaa viisaus ja toora toisiinsa. Hyvin toora-keskeisiä tekstejä ovat Autuaaksijulistukset, Viisauden lahja ja viisauspsalmi 154.

Qumranista löydetyn viisauskirjallisuuden merkitys

Qumranin tekstilöydöt laajentavat tuntemaamme juutalaista viisaustekstiaineistoa, sillä ne sisältävät sekä aiemmin tuntemattomia viisaustekstejä että tiettyjä hepreankielisiä tekstejä, jotka tunnettiin aikaisemmin vain kreikan- ja syyriankielisten käännösten kautta. Qumranin tekstit tarjoavat lisäaineistoa viisausajattelun keskeisten aiheiden tutkimiseen. Niiden kautta avautuvat niin viisauskirjallisuuden perinteiset aiheet (mm. sosiaaliset suhteet ja talouteen liittyvät kysymykset) kuin Toisen temppelin ajan viisausajattelun myöhäisemmät virtaukset (mm. viisauden ja lain suhde, jumalallisen ilmoituksen korostaminen sekä henkilöidyt viisauden ja tyhmyyden hahmot).

Qumranista löydetyt viisaustekstit ovat tärkeää vertailumateriaalia Uuden testamentin tutkimukselle, erityisesti tarkasteltaessa Uuden testamentin kirjoitusten viisauspiirteitä. Ne tarjoavat rinnakkaiskohtia ainakin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeihin sisältyville autuaaksijulistusten sarjoille sekä Jaakobin kirjeen kehottaville osioille, jotka käsittelevät puheen ja kielen syntejä. Useiden Qumranin viisaustekstien taustalla on eskatologinen maailmankuva, mikä oli vallitseva teologinen suuntautuminen myös Jeesuksen ja varhaisten kristittyjen opetuksessa. Lisäksi ”elämän salaisuuden” ja evankeliumien kuvaaman Jumalan valtakunnan välillä voidaan nähdä tiettyjä analogioita, vaikka niitä ei voida pitää identtisinä.

Qumranin viisaustekstilöydöt ovat erityisen tärkeitä, koska useimmat myöhäiset viisaustekstit eivät päätyneet juutalaisten ja kristittyjen kaanoneihin. Aiemmin tuntemattomat viisauskirjoitukset ovat syntyneet myöhäisellä Toisen temppelin ajalla, joten niissä näkyvät useat kyseiselle aikakaudelle ominaiset, varhaisesta viisausperinteestä poikkeavat painotukset. Qumranin sisällöllisesti rikas viisauskirjallisuus kuvaa siten osaltaan Toisen temppelin ajan juutalaisuuden ja juutalaisen viisausajattelun moninaisuutta.

Kirjallisuus

Collins, John J.

1997	”Wisdom reconsidered, in Light of the Scrolls”. Dead Sea Discoveries 3-4, 265-281.
1998	Jewish Wisdom in the Hellenistic Age. Edinburgh: T&T Clark

Goff, Matthew

2007	Discerning Wisdom. The Sapiential Literature of the Dead Sea Scrolls. Supplements to Vetus Testamentum 116. Leiden/Boston: Brill.

Harrington, Daniel J.

1996	Wisdom Texts from Qumran. Literature of the Dead Sea Scrolls. London/New York: Routledge.
1997	”Ten Reasons Why the Qumran Wisdom Texts Are Important”. Dead Sea Discoveries 3-4, 245-254.
2000	”Wisdom Texts”. Encyclopedia of the Dead Sea Scrolls 2. Ed. by Lawrence H. Schiffman & James C. VanderKam. New York: Oxford University Press, 976-980.

Høgenhaven, Jesper

2009	”Qumranin viisautta”. Aarre saviastioissa: Qumranin tekstit avautuvat. Toim. Jutta Jokiranta. Suom. Risto Nurmela. Helsinki: Kirjapaja, 241-251.

Uusimäki, Elisa

2009	”Qumranin tekstilöydöt haastavat perinteisen käsityksen viisauskirjallisuudesta”. Verkkoartikkeli.