Moskeijan ulkoseinä. Kuva: Anna-Liisa Tolonen
Córdoban kaupunkikuvaa hallitsee monumentaalinen rakennus, jolla on kaksi nimeä: Mezquita ja katedraali. Turistioppaiden mukaan kyseessä on entinen moskeija, johon suurimmillaan mahtui jopa 40 000 rukoilijaa. Samalla rakennus on Córdoban pääpyhättö, johon katoliset kristityt kokoontuvat messuun.
Kaupungin ja koko Andalusian historiaa luonnehtii uskontojen ja oppineisuuden monimuotoisuus. 1100-luvulla sekä juutalainen oppinut Maimonides että islamilainen filosofi Ibn Rushd (länsimaisittain Averroes) vaikuttivat Córdobassa, jossa aikanaan sijaitsi myös yksi maailman suurimmista kirjastoista.
Moskeijan minareetti muutettiin katedraalin kirkontorniksi Cordoban valloituksen v. 1236 jälkeen. Kuva: Anna-Liisa Tolonen
Moskeija-katedraalin kauneus ja siitä välittyvä harmonia rauhoittaa vierailijan. Samalla tila herättää levottomuutta. Ovatko uskonnolliset perinteet tässä rauhanomaisesti rinnakkain, luontevassa historiallisessa jatkumossa vai räikeästi vastakkain? Tulevatko sekä islam että kristinusko nähdyksi ja kuulluksi vai onko toinen toiselle alisteinen? Minne moneen kertaan valloitettu monumentti kätkee alueelle ominaisen juutalaisen historian?
Moskeija-katedraalin arkkitehtuurissa islamilainen ja kristillinen symboliikka kohtailevat ja törmäilevät. Kuva: Anna-Liisa Tolonen
Uskonnollinen suvaitsevaisuus ja hyväksyntä olivat esillä Córdobassa heinäkuussa järjestetyssä European Association of Biblical Studies (EABS) -järjestön vuosittaisessa kokouksessa. Varhaiskristillisyyttä käsittelevässä seminaarissa kuultiin yhtätoista tutkijaa, joiden joukossa huippuyksikköämme edustaneet Outi Lehtipuu, Anna-Liisa Tolonen ja Ismo Dunderberg. Lehtipuu arvioi kirkkoisien tunnustuksia siitä, missä mielessä Kristuksessa ”ei ole miestä eikä naista” (Gal. 3:28). Tolonen pohti varhaiskristillistä identiteettipolitiikkaa: voidaanko samoja hahmoja kunnioittaa sekä juutalaisina että kristillisinä marttyyreina? Dunderberg esitteli Origeneen suhdetta kilpailijaansa Heraklioniin, jonka ajatuksia tämä toistaa niin kriittisessä kuin hyväksyvässä hengessä.
Seminaarin päätöskeskustelussa suvaitsevaisuuden ja hyväksynnän rinnalle nousivat myös ideologiset kysymykset vallankäytöstä ja väkivallasta. Pohdimme ilmiöiden nimeämiseen ja niihin liittyviin käsitteisiin sisältyviä asenteita ja ongelmia. Uskontojen rinnakkainelon tutkimus ei johda yksinkertaisiin joko-tai -päätelmiin vaan haastaa ymmärtämään historiaa sen monimuotoisuudessa. Konfliktien kieltäminen on vastuutonta, mutta historian peilaaminen ainoastaan ilmeisten ristiriitojen kautta ei riitä erilaisuuden kohtaamisen kriittiseen analyysiin.
Teksti: Outi Lehtipuu & Anna-Liisa Tolonen