Itsestereotypisoinnin ja depersonalisaation käsitteistä

Sosiaalisen identiteetin lähestymistapaan ja erityisesti itsekategorisoinninteoriaan liittyvä käsite itsestereotypisointi kuvaa prosessia, jossa ihminen kokee itsensä enemmän tietyn sosiaalisen kategorian edustajaksi kuin omaksi yksilölliseksi itsekseen. Tällöin hän samaistuu enemmän tuon kategorian stereotyyppisiin piirteisiin kuin oman persoonallisuutensa ominaisuuksiin, jotka erottavat hänet muista. Itsekategorioinninteoriassa tämä liitetään vahvasti myös käsitteeseen depersonalisaatio, jolla tarkoitetaan juuri kokemusta siitä, että yksilölliset piirteet saavat vähemmän huomiota kuin sosiaalisen kategorian piirteet.

On kuitenkin huomattava, että itsekategorioinninteoriassa oman persoonallisuuden vähäisemmällä tiedostamisella eli depersonalisaatiolla ei tarkoiteta taantumista, itsestä vieraantumista tai yksilöllisen identiteetin menettämistä, vaan ihmisen käsitysmaailmassa tapahtuvaa muutosta tai jopa identiteetissä tapahtuvaa edistystä. Laajemmin tarkasteltuna käsitteet itsestereotypisointi ja depersonalisaatio liittyvät koko ryhmäkäyttäytymisen edellytykseen eli siihen, että kokemus persoonallisesta itsestä muuttuu sellaiseen suuntaan, jota määrittää enemmän kokemus ryhmäjäsenyydestä. (Turner 1987, 50–51) Muutoksella ei itsekategorioinninteoriassa tarkoiteta pysyvää identiteettiä muuttavaa tapahtumaa vaan depersonalisaatio ja myös kokemus itsestä ovat tilannesidonnaisia.

Itsekategorisoinninteorian hyödyntäminen raamatuntutkimuksessa

Omassa tutkimuksessani tarkastelen relationaalista toimijuutta Sananlaskujen kirjassa ja Qumranin teksteissä eli sitä, miten näissä teksteissä kuvataan ihmisen suhdetta itseen ja sosiaaliseen maailmaan. Esimerkiksi Sananlaskujen kirjassa on useita ohjeistuksia, joissa ihmistä kehotetaan välttämään eristäytymistä ja huomion keskittämistä vain omaan itseensä. Tällainen näkyy esimerkiksi luvun 18 jakeessa 1 ”Eristäytyvä ihminen katsoo vain itseensä – riita on valmis, jos häntä neuvot” ja luvun 15 metaforinen ilmaus jakeessa 31: ”Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä”. Tällaiset ilmaisut tarjoavat mahdollisuuden tutkia sitä, onko teksteissä nähtävissä viitteitä prosessista, jossa omien persoonallisten piirteiden huomioiminen vähenee. Itsekategorioinninteorian mukaan tämä voi saada aikaan edistystä identiteetissä edistämällä useita sosiaalisia prosesseja kuten yhteistyötä ja sosiaalisen ryhmän yhtenäisyyttä (Turner 1987, 50). Keskityn tutkimuksessani sisäisen konfliktin kuvauksiin ja yksi näkökulma on se, yhdistetäänkö teksteissä, esimerkiksi viisaudesta, valinnoista ja ajattelusta annetuista ohjeistuksissa, itsen vähäisempi huomioiminen identiteetissä tapahtuvaan edistykseen kuten sisäisen konfliktin lieventymiseen tai ylittämiseen.

Kirjallisuus

Turner, John C. (1987). Rediscovering the social group: a self-categorization theory. Oxford: Blackwell.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.