Kolmen uskonnon Abraham

Juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin viitataan usein yhteisellä termillä abrahamilaiset uskonnot. Abrahamia pidetään kantaisänä ja esikuvana kaikissa kolmessa uskonnossa. Uskontodialogissa Abrahamiin vedotaan usein yhdistävänä tekijänä: juutalaiset, kristityt ja muslimit mielletään yhdessä Abrahamin lapsiksi. Historiallisesti kysymys Abrahamin jälkeläisyydestä on kuitenkin herättänyt myös kilpailua ja riitaa uskontojen välillä. Eri uskontojen edustajat eivät ole aina hyväksyneet toistensa väitteitä Abrahamista.

Juutalaisten kantaisä

Kaikkien Abraham-perinteiden taustalla on 1. Mooseksen kirjan kertomus Abrahamista, jonka Jumala kutsuu jättämään kotiseutunsa ja lähtemään luvattuun maahan. Jumala tekee Abrahamin kanssa erityisen liiton ja lupaa hänelle paljon jälkeläisiä: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos kykenet ne laskemaan. Yhtä suuri on oleva sinun jälkeläistesi määrä.” (1. Moos. 15:5). Samassa yhteydessä Jumalan kerrotaan pitäneen Abrahamia vanhurskaana, koska tämä uskoi Jumalan lupaukseen. Hieman myöhemmin Jumala asettaa miespuolisten jälkeläisten ympärileikkauksen liiton välttämättömäksi merkiksi (1. Moos. 17:9–14).

Kristus Abrahamin jälkeläisenä

Juutalaisuuden näkökulmasta Jumalan Abrahamille antama liitto ja lupaus koskevat luonnollisesti juutalaista kansaa. Varhaisiin Jeesuksen seuraajiin kuulunut apostoli Paavali pyrki kuitenkin yhdistämään Abrahamin jälkeläisyyden Kristuksen hahmoon. Kreikankielisessä Heprealaisen Raamatun käännöksessä Abrahamin jälkeläisistä käytetään yksikkömuotoista, kollektiivista termiä sperma (siemen). Paavali tarttuu tähän yksikkömuotoon esittäen, että termi viittaa Kristukseen. Tällöin liitto olisikin tehty Kristukseen uskovien kanssa (Gal. 3:16). Paavali korostaa myös, että Abraham katsotaan 1. Mooseksen kirjan tekstissä vanhurskaaksi ennen ympärileikkausta sillä perusteella, että uskoi Jumalan lupaukseen, joten ympärileikkaus on Kristuksen seuraajille tarpeeton (Gal. 3:6–9). Roomalaiskirjeessä Paavali on sovinnollisempi ja pyrkii osoittamaan, että Abrahamin jälkeläisyys yhdistää juutalais- ja pakanataustaisia Kristuksen seuraajia (Room. 4:9–12).

Muhammadin varhainen edeltäjä

Myös Koraanissa Abraham (arabiaksi Ibrāhīm) saa runsaasti huomiota. Suuri osa siitä, mitä 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan Abrahamista, toistetaan ja tulkitaan Koraanissa. Jotkut kertomukset toistuvat jopa useampaan kertaan, kuten Jumalan lähettiläiden vierailu Abrahamin luona ja heidän ilmoituksensa syntyvästä lapsesta (1. Moos. 18, Kor. 11:69–76; 15:51–59; 29:31; 51:24–30). Raamatun ulkopuolisesta juutalaisesta perinteestä sen sijaan on tuttu Koraanissa useasti toistettu kertomus siitä, kuinka Abraham tuhoaa epäjumalien kuvat (Kor. 6:74–84; 19:41–50; 21:51–73; 26:69–86; 29:16–27; 37:83–98; 43:26–27; 60:4). Abrahamille annetaan erityinen rooli Muhammadin edeltäjänä, Mekkaan ja Kaabaan suuntautuvan pyhiinvaelluskäytännön alulle panijana ja uskovien esi-isänä ja esikuvana. Abrahamia kutsutaan Koraanissa termillä ḥanīf, joka merkitsee pakanataustaista oikein uskovaa. Koraani tähdentää, että Abraham ei ollut juutalainen eikä kristitty (Kor. 3:67–68). Oikea usko siis edeltää näitä, mikä sitoo Koraanissa kuvatun sisäryhmän kauemmas historiaan kuin juutalaiset ja kristityt.

Abraham erottaa ja yhdistää

Juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin itseymmärrykseen kuuluu siis merkittävästi Abrahamin jälkeläisyys. Kukin perinne on pyrkinyt osoittamaan, että Abraham edustaa erityisellä tavalla juuri sitä. Näkemykset eivät ole helposti sovitettavissa yhteen, ja Abraham on usein ollut nimenomaan kiistakapula. Uskontodialogin ajatusta kolmea monoteististä uskontoa yhdistävästä abrahamilaisuudesta onkin pidetty anakronistisena. Tästä huolimatta tietoisuus abrahamilaisista juurista on tutkitusti myös edesauttanut sopua eri uskontojen edustajien välillä. Esi-isä Abraham voi siis näkökulmasta riippuen erottaa tai yhdistää juutalaisia, kristittyjä ja muslimeja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *