Käväisin viikonloppuna Kuopiossa, jossa 104-vuotias Karjalan Sivistysseura vietti vuotuisia Heimopäiviään. Aikoinaan Vienan Karjalasta Suomeen muuttaneiden karjalaisten perustaman järjestön tarkoitus on tukea ja edistää karjalan kieltä ja karjalaista kulttuuria molemmin puolin rajaa. Olen männävuosina, Uhtua kielipesähankkeen aikoina ollut melko paljon tekemisissä sivistysseuralaisten kanssa. Nyt minut oli kutsuttu Heimojuhlaan puhumaan aiheesta “Kielipesät – eilen, tänään ja huomenna”. Continue reading
Author Archives: Deleted User
Kielenvalinnan dominoefekti
Uhanalaisen vähemmistökielen elinvoimaisuus ja tulevaisuus on kiinni pitkälti sen puhujien henkilökohtaisista valinnoista. Millään elvytystoimilla, projekteilla ja lainsäädännöllä ja budjeteilla ei ole oikeasti merkitystä, jos kieliyhteisön jäsenet eivät puhu keskenään ja lapsilleen vähemmistökieltä. Continue reading
Kielipesälapsi – lintu vai kala?
Mietin usein sekä tutkimukseni ja työni kautta että äitinä, millainen kielellinen identiteetti kielipesässä vähemmistökieltä oppivalle lapselle kehittyy. Inarinsaamen kielipesässä yhä suurempi osa lapsista tulee hoitoon jo alle vuoden ikäisinä. Tällöin inarinsaamen kielestä tulee lapselle periaatteessa toinen äidinkieli, jota hän oppii rinnakkain suomen kielen (ja mahdollisesti vielä kolmannen kielen) kanssa. Yleensä katsotaan, että noin kolmen vuoden iässä lapsi on omaksunut ensimmäisen kielensä, ja jos lapsi alkaa oppia toista kieltä tämän jälkeen, tuloksena on perättäinen kaksikielisyys. Continue reading
Kadotettu sukupolvi, osa II
Annika Pasanen liikuttuu inarinsaamen opiskelijan onnesta.
Viime elokuun 17. päivänä Inarin Saamelaisalueen koulutuskeskuksen, entisen Kansanopiston tiloissa käynnistyi inarinsaamen kielen täydennyskoulutus. Se oli puolentoista vuoden intensiivisen suunnittelutyön tulos ja jälleen yksi merkkipaalu inarinsaamen revitalisaatiohistoriassa.
17 aikuisopiskelijaa oli jättänyt vuodeksi työpaikkansa opiskellakseen inarinsaamen kieltä. Tai pitäisikö sanoa kielen – siinä mielessä, että koulutuksen tavoitteena oli niin hyvä kielitaito, että kieltä voisi sen jälkeen käyttää työelämässä. Koulutuksen järjestää Oulun yliopiston Giellagas-instituutti yhteistyössä Anarâškielâ servin eli Inarinsaamen kielen yhdistyksen ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa.
Tässä vaiheessa kuulijassa herää yleensä kaksi kysymystä: 1) Miten ihmeessä koko lysti on rahoitettu? 2) Miten kielen voi oppia vuodessa? Continue reading
Kadotettu sukupolvi, osa I
Annika Pasanen luennoi kielipesistä ja kävi luulajansaamen kieli- ja kulttuurikeskuksessa.
Bodøssa loppuu näinä päivinä saamen kielten dokumentointiin ja revitalisaatioon keskittyvän tutkijaverkoston SLDR:n kaksiviikkoinen talvikoulu. Olin itse mukana muutaman päivän viime viikonvaihteen molemmin puolin (ja pääsin kotiin monien rasittavien vaiheiden jälkeen vuorokauden myöhässä Pohjois-Norjassa riehuneen myrskyn takia, mutta ei siitä sen enempää). Luennoin inarinsaamen kielen elpymisestä ja kielipesän roolista kielen siirtäjänä sekä osallistuin ekskursiolle luulajansaamen kieli- ja kulttuurikeskukseen Árraniin (http://www.arran.no), joka sijaitsee Divttasvuotnan (Tysfjord) kunnassa Áiluoktan (Drag) kylässä. Continue reading
Čičiliušku ja meččypočči
Annika Pasasen lapset oppivat myös aunuksenkarjalaa.
Lapseni ovat oppineet viikon aikana vähän lisää karjalaa ja venäjää. Eniten iloa aiheuttavat karjalankieliset eläintennimet. Čičiliušku on helppo – sisilisko tietenkin – mutta mikä on meččypočči? Metsäpossu eli villisika! Continue reading
Mikä on kaukalopikaluistelu inarinsaameksi?
Annika Pasanen kertoo inarinsaamen kielipesätoiminnasta.
Vancouverin olympiakisojen avajaisten tv-uusinnan aikaan sain puhelun. Luurin päässä oli juuri 6 vuotta täyttäneen poikani Sammelin vuotta vanhempi kaveri – kutsun häntä tässä Teemuksi. Pojat ovat olleet samassa hoitopaikassa, inarinsaamenkielisessä kielipesässä siitä saakka, kun Sammeli meni hoitoon 1,5-vuotiaana. Nykyään he viettävät osan päivää inarinsaamenkielisessä esiopetuksessa. Continue reading
Kielipesä antaa uhanalaiselle kielelle mahdollisuuden
Annika Pasanen kertoo kielipesätoiminnasta Inarissa ja suomalais-ugrilaisen kielipesähankkeen etenemisestä Venäjällä.
33-vuotisesta elämästäni olen viimeiset 11 vuotta ollut tiiviisti tekemisissä kielipesien kanssa. Continue reading
Viimeiseen vaihtoon praktikantit..
Viimeinen virallinen monialaiseen harjoitteluun liittyvä opetustunti päättyi noin 1,5 tuntia sitten. Tajuntaan asti ei ole vielä iskostunut, että seitsemän viikon hektinen työrupeama on ihan oikeasti päättymässä. 60 opetettua tuntia, 30 seurattu tuntia, yli 30 luentoa/ryhmänohjausta ja lukematon määrä suunnittelua sekä tuntien valmistelua. Huomenna vietämme vielä läksiäistunnin luokkamme kanssa. Continue reading
Hyvää iltaa uutisista..
”Terve herra peikko, missä te peikot asustelette? Entäs sinä neiti keiju, voisitko kertoa mitä te keijut syötte? Tontut, tontut odottakaa vielä hetki, teidän vuoronne tulee kohta! ”Mitä ihmettä, mistä on kyse? Onko luokka muuttunut maahisten taistelutantereeksi? No ei, vaan kyse on tietysti Viikin normaalikoulun 4A:n äidinkielen tunnista! Continue reading