Nyt on ensimmäinen viikko varsinaisella tutkimusalueella Dakatchan alueella takana. Alku on sujunut lähinnä tarkastellessa erilaisia maanpeitteitä autosta ja autonkatolta käsin, mutta olemme myös kävelleet metsässä ja pusikoissa. Työskentelen GPS:n ja tulostettujen satelliittikuvien sekä topografisten karttojen avulla. Continue reading
Matkasin Keniaan syyskuun 15.päivä yhdessä Johanna Hohenthalin ja geoinformatiikan prof. Petri Pellikan kanssa. Seuraava päivä olikin jo ensimmäinen ”kenttäpäivä”, tosin kenttänä oli Kenian pääkaupunki Nairobi. Pitkän lennon ja hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava lähteä kaupungille. Pellikan ennalta luomat yhteydet sekä luotettavan vakiokuski Kenin apu auttoivat valtavasti pääsemään alkuun. Continue reading
Hiirimaki (Microcebus spp., minun tutkimuksissani rufus) on jännä eläin. Sen oletetaan muistuttavan melko tavalla alkeellisia kädellisiä: pieniä, yöelämään tottuneita kaikkiruokaisia puuelukoita. Tämä tekee hiirimakeista lupaavan mallieläimen ihmislääketiedettä varten. Sillä on kuitenkin monia muitakin jänniä ominaisuuksia.
Pienestä koostaan huolimatta hiirimakit elävät vuosia. Vankeudessa ne elävät jopa kymmenen vuotta – vanhimmat yksilöt ovat jopa 15-vuotiaita. Luonnossakin ne vaikuttavat elävän useampia vuosia. Continue reading
Mankbyn kylätontin ylärinne eli länsiosa on alusta alkaen ollut haastava kaivettava. Pyrkimyksenä on ollut paljastaa kokonaisia rakennuksia kerralla kaivettavaksi. Alarinteessä tämä on onnistunut, sen sijaan, kun ylärinteessä toukokuussa 2008 Anskun johdolla avattiin ensimmäistä uunia ympäristöineen tutkittavaksi, osoittautui rakennus niin suureksi, ettei meillä ollut mahdollisuuksia toteuttaa suunnitelmaamme. Jouduimme tyytymään ajatukseen yhden huonetilan paljastamisesta. Sekään ei onnistunut ensimmäisenä vuonna. Continue reading
Viime kesän kaivauksilla myöhäiskeskiaikaisen rakennuksen vierestä löytyi vajaan metrin levyinen ja runsaat puolitoista pitkä huolellisesti kaivettu kuoppa. Sen täytteenä oli muutamia isoja kiviä. Kokonaisuutena tämä lounas-koillis-suuntainen kaivanto muistutti Espoon Suomenojan kylätontin laidalta syksyllä 2006 löytyneitä keskiaikaisia hautoja. Tämän kesän päätavoitteita oli selvittää onko Mankbyn rakennuksenperustuksen vieressä lisää mahdollisia hautoja. Continue reading
Niinhän siinä sitten kävi: arkistopäivät nitoutuivat toisiinsa ja muodostivat viikkoja, jotka puolestaan muodostivat kuukausia. Yhtäkkiä matka oli takana, ja oli kotiinpaluun aika. Continue reading
Tutkimus New York Public Libraryssä on jatkunut mukavasti: arkistolaatikoita on läpikäyty ja keltaisia kopiointilipuskoja täytelty. Materiaalia on löytynyt runsaasti, vaikka se onkin edelleen myöhemmältä ajankohdalta kuin mitä varsinaisesti olen etsimässä. Mutta kontekstia, kontekstia. Continue reading
Miia Halme-Tuomisaari on Erik Castrén –instituutissa ihmisoikeuksia tutkiva kirjoittaja ja tällä hetkellä arkistomatkalla New Yorkissa.
Arkemme täällä New Yorkissa alkaa asettua aloilleen, ja on aika päästä ensimmäisten arkistokohteiden kimppuun. Nämä sijaitsevat New York Public Libraryssa, ja ovat tarkemmin sanottuna tutkimani järjestön International League for the Rights of Manin paperit. Tosin arkistot alkavat vasta vuodesta 1948, joten hieman asian vieressä mennään. Kuitenkin alustavien löydösteni perusteella materiaali on todella kiintoisaa ja tarjoaa loistavan kosketuksen ihmisoikeusilmiön ensiaskeliin ihmisoikeuksien julistuksen jälkeen. Continue reading
Lumi peittää Raaseporin linnan ympäristöineen. Kaivausalueet on täytetty jo viikkoja sitten. Syyskesän kiivas kuhina on takana. Linnanmalmin kaivaus täytti odotukset. Nyt tiedämme paljon enemmän linnan keskiaikaisesta yhteydestä mantereelle. Malmi ei kuitenkaan ollut ainoa paikka, jota Raaseporin ympäristössä viime kesänä kaivettiin. Ei suinkaan – onhan kyseessä projekti, jossa selvitetään kokonaisvaltaisesti keskiaikaan liittyviä jäänteitä linnan lähialueella. Continue reading
Viimeinen virallinen monialaiseen harjoitteluun liittyvä opetustunti päättyi noin 1,5 tuntia sitten. Tajuntaan asti ei ole vielä iskostunut, että seitsemän viikon hektinen työrupeama on ihan oikeasti päättymässä. 60 opetettua tuntia, 30 seurattu tuntia, yli 30 luentoa/ryhmänohjausta ja lukematon määrä suunnittelua sekä tuntien valmistelua. Huomenna vietämme vielä läksiäistunnin luokkamme kanssa. Continue reading