Raskaan sarjan leirikoulu

|

Samuli Siltanen raportoi Cambridgen kuumimmat matemaatikkojuorut

Talon nimi on lainattu suurmammutti Isaac Newtonilta, tuolta matematiikan Steve Jobsilta, joka tunnettiin äksystä luonteestaan ja jonka tuotokset ovat nykypäivän lukiolaisellekin välttämättömiä. (Siis derivaatta, ei iPad!) Alan Turingin, Paul Diracin ja James Clerk Maxwellin haamut kurkkivat nurkissa, ja naapuritalon käytävällä ajelee sähköpyörätuolillaan Stephen Hawking. Saappaanheiton kantaman sisällä on ansaittu kaikkiaan 89 Nobel-palkintoa. Continue reading →

Pompejin viimeiset päivät (vuosimallia 2011)

|

Eeva-Maria Viitanen kaivaa Pompejia pala palalta

Olemme Pompejissa vain neljä viikkoa kerrallaan. Se on lyhyt aika arkeologiseen kenttätyöhön, mutta on uskomatonta miten paljon 20 työpäivässä ehtii tehdä. Tänä vuonna kahdeksan hengen ryhmäni teki rakennusarkeologiset analyysit ja lattioiden puhdistukset 34 huoneesta eli yhteensä viidestä talosta. Tämä oli enemmän kuin mitä olin suunnitellut! Continue reading →

Vesijohtoja, vesisäiliöitä, viemäreitä ja vessoja

|

Eeva-Maria Viitanen kaivaa Pompejia pala palalta

Vesi on Keski-Italiassa syyskuussakin tärkeä asia. Nykymaailmassa, jossa puhdas vesi alkaa olla harvinainen asia, onkin syytä pysähtyä miettimään, miten pompejilaiset hoitivat vesihuoltonsa. Turisti voi huuhdella kuivaa kurkkuaan esimerkiksi antiikinaikaisiin julkisiin lähteisiin johdetulla vesijohtovedellä. Tilanne vastaa jossain määrin muinaisuutta, sillä Pompejissa oli ainakin viimeisen sadan vuoden aikana vesijohtovesi, josta suurin osa käytettiin kaupunkilaisten hyväksi. Kaupungin kattava lähdeverkko oli tiivis ja vesi niissä kaikille ilmaista. Continue reading →

Muinaiset tapetit aikajärjestykseen

|

Eeva-Maria Viitanen kaivaa Pompejia pala palalta

Suurin osa työstä kentällä on rakennusarkeologiaa. Yritämme siis tunnistaa seinistä ja lattioista erilaisia rakennusvaiheita ja laittaa ne aikajärjestykseen. Tämä johtaa siihen, että useasti kahdeksan ihmistä istuu kukin omassa huoneessaan ja tuijottaa seiniä. Ei kovin indianajonesmaista hommaa, eihän? Korttelin eri taloissa on kussakin tullut esiin erilaisia asioita, ja tämän kenttäkauden juttu näyttää olevan päällekkäiset seinälaastit. Continue reading →

Myllynkivi lattian alla?

|

Eeva-Maria Viitanen kaivaa Pompejia pala palalta

Nyt kun alun byrokratiasta on jotakuinkin selvitty, on aika keskittyä siihen mitä olemme tulleet tänne tekemään. Tavoitteena on tänä vuonna saada dokumentoitua korttelin yhteensä kahdeksastatoista talosta viisi. Ne kaikki sijaitsevat alueen eteläosassa ja avautuvat vilkkaalle kauppakadulle – vain yhden talon julkisivussa ei ollut kivijalkakauppaa.

Tällä hetkellä työskentelemme kahdessa talossa: toinen on viiden huoneen ja yläkerran kattanut kaupan, työpajan ja asunnon yhdistelmä, toinen taas yli kymmenen huoneen yksityisasunto. Kumpikin talo on kaivettu 1870-luvulla, ja huomattava määrä talojen rakenteista on jäänyt dokumentoimatta ja raportoimatta jälkipolville. Continue reading →

Byrokraattista dramatiikkaa Pompejissa

|

Eeva-Maria Viitanen kaivaa Pompejia pala palalta

Yksi maailman kuuluisimmista muinaisista kaupungeista lienee Pompeji Italian niemimaan keskivaiheilla. Se tuhoutui tulivuorenpurkauksessa elokuussa 79 jKr. ja ikään kuin elää uudestaan ja uudestaan tuota samaa päivää.

Viimeisten parin vuosikymmenen ajan Pompejissa on kuitenkin kuhissut ennennäkemättömällä tavalla: kymmenet tutkimusryhmät ovat käyneet läpi kaupungin 1700- ja 1800-luvuilla kaivettuja kortteleita, ja Pompejia koskevan tiedon ja tutkimuksen määrät ovat kasvaneet hämmästyttäviin määriin. Myös suomalaiset ovat olleet mukana vuodesta 2002 lähtien, jolloin Helsingin yliopiston Pompeji-projekti aloitti tutkimuksensa kaupungin keskustassa sijaitsevassa korttelissa. Tavoitteena on tehdä koko korttelista nykyaikainen dokumentaatio uuden tutkimuksen käyttöön. Continue reading →

Konferenssi käynnistää syksyn

|

Kansainvälinen konferenssi on hyvä tapa saada itsensä irti loppukesän puuhista, kuten kriikunoiden perkaamisesta tai yhä pesemättömien ikkunoiden kauhistelusta. Kirjallisuuden, taidehistorian ja sukupuolentutkimuksen valtakunnalliset tohtoriohjelmat järjestivät 24.–26.8.2011 konferenssin, jossa pohdittiin todellisia, kuviteltuja ja representoituja tiloja ja paikkoja. Continue reading →

Afrikkalaisia rytmejä

|

Kävellessäni Wundanyissa jalkapallokentän ohi, pysähdyin katselemaan koulun poikien joukkueen treenejä – tai oikeammin treenit pysäyttivät minut katsomaan niitä. Tekniikkavalmennuksen tai strategian läpikäymisen sijaan koko joukkue nimittäin juoksi tanssien täsmälleen samassa tahdissa rivissä kentän ympäri, kuin parhaatkin cheerleaderit – sillä erotuksella, että osalla joukkueen jäsenistä ei näyttänyt olevan edes pelikenkiä. Joka tapauksessa, selvittyäni hämmennyksestä ja tarkistettuani, että siinä todellakin oli jalkapallojoukkue harjoittelemassa, en voinut kuin hymähtää taas yhtä tapausta tottuneempana afrikkalaiseen rytmiin. Se ei ollut nimittäin ensimmäinen kerta, kun afrikkalainen tapa yhdistää rytmi mihin tahansa muuhun toimeen saa suomalaisen, perämetsien hiljaisuudessa varttuneen tönkkölantion hämmentymään. Continue reading →

”Grillihiilet” Kenian kaupunkien energianlähde ja maaseudun elinkeino

|

Harva tulee ajatelleeksi puistopiknikpakettien ja kesämökkien grillien energianlähteenä käyttämiemme grillihiilten alkuperää. En minäkään tiedä ovatko Suomessa myydyt grillihiilet kotimaista alkuperää. Keniassa vastaavat hiilet ovat kuitenkin yksi kotitalouksien tärkeimmistä energianlähteistä. Kun yli 80 prosenttia koko maan maaseudun kotitalouksista saa kotitalousenergiansa polttopuista, kaupungeissa noin kolmasosa valmistaa ruokansa ja lämmittää vetensä puuhiilen avulla Kenian tilastokeskuksen mukaan. Continue reading →