Hyvää joulua!

Heinrich von Günterode päiväsi käsin kirjoitetun kirjansa mikkelinpäivänä 1579, mutta painettu versio, De veris principiis artis dimicatoriae tractatus brevis, on päivätty seuraavasti:

Datae Witeberg[a]e ex Musaeo, eo ipso die, quo ante annos 1579. Filius Dei natus est, et assumtione naturae humanae restituit nos Deo patri, et perpetua gestatione ac sustentatione eiusdem confirmat, nos sibi perpetuae curae esse.

(Korostus minun.)

Näin suoralta kädeltä ei tule mieleen muuta historiallisesta kamppailukirjallisuudesta löytyvää suoraa viittausta jouluun. Jouluiseksi tietovisakysymykseksi jätän mietittäväksi, mistä ennen vuotta 1700 tuotetusta miekkailuopuksesta löytyisi yhtä eksplisiittinen viittaus Suomeen. Vastaus paljastuu viimeistään seuraavassa kirjoituksessa. Sitä odotellessa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Kuukauden kirja: Talhofer (1817)

Varsinainen joulukuun kirja on juristi Nathanael Schlichtegrollin Münchenissä vuonna 1817 julkaisema Talhofer: Ein Beytrag zur Literatur der gerichtlichen Zweykæmpfe im Mittelalter.

Kuva 2. Kaksintaistelijat avustajiensa ja valmiiksi esille otettujen ruumisarkkujensa kanssa.

Teos koostuu seitsemästä lyhyehköstä luvusta, liitteestä (yhteensä 36 sivua) ja kuudesta Münchenin ammattikoulussa teetetystä kivipainokuvasta, jotka ovat jäljennöksiä Talhofferin silloisesta Gothan-koodeksista Cod. memb. I 114, joka sijaitsee nykyään Baijerin valtionkirjastossa hyllynumerolla Cod. icon. 394a. Kirjan vaakafoliosivut ovat kookkaita (43 cm x 29 cm), mikä johtuu alkuperäisestä käsikirjoituksesta läpipiirrettyjen kivipainatteiden luonnollisesta koosta.

Esipuheessaan Schlichtegroll tuo esille otsikostakin ilmenevän oikeushistoriallisen kiinnostuksensa aiheeseen. Hän viittaa käsillä olevaan lähteeseen yhtenä tuntemattomammista oikeudellista kaksintaistelua koskevista lähteistä ja perustelee julkaisunsa näennäisesti vähäistä arvoa sillä, että se on nähtävä täydellisen Talhoffer-laitoksen esityönä.

Luvuista kolme ensimmäistä käsittelevät oikeudellisia kaksintaisteluita, ja neljäs luku on luettelo aihetta käsittelevästä kirjallisuudesta. Tässä yhteydessä tekijä mainitsee myös Paulus Hector Mairin Münchenin-koodeksit (s. 16). Viides ja kuudes luku muodostavan kuvauksen Talhofferin pergamenttikoodeksista ja siitä tehdyistä kuudesta jäljennesivusta. Seitsemännessä luvussa tekijä selostaa suunnitelmansa kerätä kaksisataa ennakkotilausta (neljän louisd’orin hintaan) koko käsikirjoituksen julkaisemiseksi.

Liitteenä on Johan Karl Heinrich Dreyerin vuonna 1754 ilmestynyt artikkeli oikeudellisesta kaksintaistelusta. Dreyer siteeraa toista, tuolloin prinssi Eugenin kokoelmassa ollutta Talhofferin käsikirjoitusta, jonka Schlichtegroll epäilee omana aikanaan olleen Wienissä (s. 15). Todellisuudessa käsikirjoitus oli tuolloin tanskalaisen Otto Thottin kokoelmassa, josta se sittemmin päätyi testamentin kautta Kongelige Bibliotekin kokoelmiin.

Kuva 4. Miehen ja naisen välinen kaksintaistelu.

Vaikka Schlichtegroll toteaa Talhofferin teoksen sisältävän aseenkäytön asentoja ja tunnustaa sen merkityksen myös kielentutkimukselle (s. 6), kuvavalikoima heijastelee hänen omaa mielenkiintoaan, joka on ensisijaisesti oikeus- tai tapa- eikä miekkailu- tai kirjallisuushistoriallinen: kuvissa 1 ja 2 nähdään kaksintaistelun valmisteluja kehässä (fol. 35v ja fol. 36r), ja kuvissa 3, 4 ja 5 on käynnissä kaksintaisteluita erikoisilla välineillä (fol. 53v65v, ja 122v). Näistä lienee mainittava jatkuvaa mielenkiintoa herättävä miehen ja naisten kaksintaistelua esittävä kuva, jonka jäljennöksen olivat julkaisseet Schlichtegrollia aiemmin puupiirroksena Ephraim Gerhard vuonna 1732 ja Karl Ferdinand Hommel vuonna 1763 sekä kuparikaiverruksena Christian August Vulpius vuonna 1812.

Schlichtegroll mainitsee pappien ja naistenkin voineen osallistua oikeudellisiin kaksintaisteluihin paitsi kemppien eli esitaistelijoiden kautta, naisten tapauksessa myös itse (s. 4). (Pappien osallistumisesta oikeudellisiin kaksintaisteluihin kirjoitin joskus aiemmin.)

Ainoastaan kuvassa 6 nähdään varsinainen kamppailutekniikan kuvaus, käsikirjoituksessa edellisen sivun varsijousi vastaan peitsi -asetelmasta suoritettu kappale (Stuck), joka on kuristusote ratsain (‘Hie ist das vorgeschriben Stuck mit dem Armbrost vnd Spieß volbracht vnd hatt In ergryffen by dem Halß’). Tämä kuva vaikuttaa otetun mukaan siksi, että sen yhteyteen on mahdutettu mukaan myös Talhofferin itsensä muotokuva, jonka kuvatekstin mukaan hän seisoi itse toimeksiantamansa kirjan mallina (alla olevassa kuvassa vasemmalla).

Kuva VI. Talhoffer ja kuristusote ratsain.

(Kuvien 4, 5 ja 6 kulmassa annetut sivunumerot 127, 240 ja 268 poikkeavat koodeksin sittemmin tarkistetusta sivunumeroinnista 128, 242 ja 270, jossa tyhjät sivut eli 65r ja 112v on laskettu mukaan. Schlichtegroll mainitsee tyhjien sivujen numeroimattomuuden sivulla 17.)

Teosta voidaan pitää suutariksi jääneenä lähtölaukauksena keskiaikaisen kamppailukirjallisuuden lähteiden julkaisutoiminnalle. Varsinaista painettua julkaisua Talhoffer sai odottaa vielä seitsemänkymmentä vuotta, mutta siitä lisää ensi kerralla.

Call for Papers: Exploring medieval manuscript I.33

Royal Armouries järjestää 10.5.2019 konferenssin otsikolla “The heart of the art of combat: Exploring medieval manuscript I.33”, jonka jälkeen (11.-12.5.2019) on tarjolla myös käytännön työpajoja historiallisiin lähteisiin perustuvassa miekkailussa:

Keynote-puhuja on Jeffrey Forgeng. Alla yllä linkitettyyn mainoslehtisen kolmannelta sivulta löytyvä esitelmäkutsu:

The conference aims to provide a multidisciplinary understanding of I.33 and welcomes submissions from scholars from various fields of study.

Submissions of original research papers that consider I.33 from a range of perspectives and disciplines are encouraged, as well as those that consider I.33 in a wider context. Delivery of papers should not exceed 30-minutes.

Topics might include:

  • I.33 perspectives – the codicology, language, art history, arms and armour or fighting techniques of the manuscript
  • I.33 in context – other sword and buckler traditions, art in medieval fight books, women and clerics in fencing

Contributions should be previously unpublished and speakers should be willing to offer their work as a 6,000 – 10,000 word article for peer review and publication in a Royal Armouries conference proceedings volume, edited by Jeffrey Forgeng.

Paper proposals Please email a 300-word abstract and 100-word biography to henry.yallop@armouries.org.uk by 18 January 2019.

Kuukauden kirja: A Complete Bibliography of Fencing and Duelling (1896)

Joulukuun Marraskuun kirja on Carl Thimmin A Complete Bibliography of Fencing and Duelling. Teos on edelleen paras yksittäinen esitys (painetusta) miekkailukirjallisuudesta, vaikka päättyykin vuoteen 1896, kuten J. Christopher Amberger toteaa teoksensa The Secret History of the Sword (1999) bibliografiassa (s. 276). Thimmin teos ilmestyi kahtena laitoksena, joista jälkimmäinen on sittemmin ilmestynyt myös uusintapainoksina.

Ensimmäinen (vas.) ja toinen, laajennettu painos (oik.)

Teoksen ensimmäinen, huomattavasti suppeampi laitos ilmestyi otsikolla A Complete Bibliography of the Art of Fence vuonna 1891. (Otsikon ja esipuheen osalta myös saksan- ja ranskankielisinä versioina.) Kyseisen teoksen puutteita Karl Wassmannsdorff kommentoi tyypilliseen kiivaaseen tapaansa Paurnfeindtin miekkailukirjaa käsittelevässä artikkelissaan (Monatschrift für das Turnwesen,1891, s. 129 – 130), minkä Thimm huomioi pidättyvän kohteliaasti toisen laitoksen esipuheessa (s. xii).

Teoksen pääosa muodostuu tekijän nimen (tai vastaavan) mukaan järjestetystä kirjallisuusluettelosta. Kuvituksena on yhteensä kolmekymmentäneljä kuvaa tekijöistä ja teosten nimiösivuista. Luetellut teokset löytyvät kätevästi hakemistosta järjestettyinä aihepiirin, kielen ja julkaisuajankohdan mukaan. Tässä kohden on syytä huomauttaa, että teoksen aihepiiri ei varsinaisesti rajoitu miekkaan, vaan mukana ovat myös pistimet ja muutkin kaksintaisteluvälineet kuten pistooli. Liitteenä on laaja kokoelma lyhyitä lehtijuttuja koskien miekkailua ja kaksintaistelua (s. 433 – 538).

Kappaleessani on omistus herra Croabbon’lle (ks. s. 71).

I.33 eli tuolloinen Gothan cod. memb. I 115 esiintyy teoksessa seuraavassa muodossa:

[Codex memb. 115-1091. An anonymous MS. on Fencing in the Gotha Library.]

Tässä kirjoittaja on luultavasti sekoittunut kaksi käsikirjoitusta, cod. memb. I 115 ja II 109. Otsikolla “Sword and buckler” löytyy viittaus British Libraryn käsikirjoituksiin Royal 14 E III ja 20 D IV, mutta näiden kohdalla kyse on vain yksittäisistä kuvituksista (s. 281). (Näiden viimeksi mainittujen hyllynumeroiden yhdistelmää on eräissä julkaisuissa jostain syystä tarjottu myös I.33:n vaihtoehtoisena hyllynumerona.)

Kuten todettua, teos ei ole läheskään täydellinen vanhempien käsin kirjoitettujen kirjojen osalta: Liechtenauerin traditiosta kyllä mainitaan Nürnbergin (3227a) ja Dresdenin (C. 487) käsikirjoitukset sekä Münchenin cgm 3712 (s. 166), mutta Lecküchnerin osalta vain viitataan tarkemmin määrittelemättömään “alkuperäiseen käsikirjoitukseen” hänen nimiinsä laitetun ns. Egenolphin miekkailukirjan yhteydessä (s. 162). Talhofferin käsikirjoituksista mainitaan neljä kuudesta alkuperäiskäsikirjoituksesta (s. 284), Mairin tuotannosta Dresdenin-koodeksi (s. 176). Huomionarvoinen on maininta Fioren Morganin-käsikirjoituksesta (s. 109), joka tuolloin oli vielä Walter Sneydin kokoelmassa.