TOIMINNALLINEN MONIMUOTOISUUS

Luonnon monimuotoisuuden säilyminen on elintärkeää niin luonnon kuin ihmisenkin toiminnan kannalta. Merkittävimmät biodiversiteettiä vähentävät tekijät ovat suorassa yhteydessä ihmistoimintaan, mukaan lukien elinympäristöjen heikentymiseen sekä liialliseen luonnonvarojen käyttöön (WWF’s Living Planet Report 2018). Suojelutoimien kannalta on tärkeää ymmärtää, miten ekologialtaan erilaiset lajit selviytyvät ihmistoiminnan aiheuttamista ympäristön häiriöistä.

Yksi suurimpia haasteita luonnonsuojelulle on ymmärtää ekosysteemin toiminnan ja lajien toiminnallisten piirteiden välisiä suhteita. Näillä tarkoitetaan lajille tyypillisiä piirteitä, jotka on mitattavissa tai luokiteltavissa, ja joilla on vaikutusta lajin selviytymiseen omassa elinympäristössään. Esimerkiksi ruokavalio tai lajin morfologia ovat toiminnallisia piirteitä. Näihin piirteisiin pohjautuu toiminnallinen monimuotoisuus, jonka säilymistä haluan tutkia ihmisperäisen häiriön osalta. Lajikohtaisiin piirteisiin perustuva tutkimus voi tarjota syvempää ymmärrystä lajien ja niiden elinympäristön (ekosysteemin) välisestä toiminnasta. Ottamalla huomioon yksittäiset, määrältään eri verran ihmishäiriölle altistuneet elinympäristöt ja siinä tavattavat lajit, saadaan vihiä minkälaiset lajit sietävät ihmisen toimintaa ja mitkä lajit taas ovat suurimmassa uhassa väistyä ihmisen tieltä.

Toiminnallisiin piirteisiin perustuvaa lähestymistapaa on vasta viime vuosina sovellettu lepakoihin. Lepakot ovat runsaslajinen ja funktionaalisilta toimiltaan hyvin monimuotoinen ryhmä, jolla on tärkeitä rooleja esimerkiksi hyönteisten torjunnassa, pölytyksessä ja siementen levittämisessä. Lepakot ovat erityisen herkkiä muutoksille niiden elinympäristössä, koska ryhmä on pitkäikäinen ja hitaasti lisääntyvä. Lisäksi ne ovat havaittu hyväksi malliryhmäksi ympäristömuutosten vaikutusten arvioinnissa niiden ekologisen monimuotoisuuden takia.

Kerään väitöskirjatutkimustani varten tietoa sekä Suomen että Brasilian Caatingan lepakkolajiston toiminnallisista piirteistä niiden elinympäristöt huomioiden saadakseni arvokasta tietoa funktionaalisilta toimiltaan eroavien ryhmien haavoittuvuudesta ihmisperäiseen häiriöön. Haluan myös tarkastella eroavaisuuksia lajinsisäisissä toiminnallisissa piirteissä lepakkopopulaatioiden välillä ja tutkia, kohdistuuko piirteille valintaa riippuen populaatioiden maantieteellisestä sijainnista käyttämällä kokogenomimenetelmin sekvensoituja näytteitä.

Catimbaun kansallispuisto, Pernambuco, Brasilia

Lepakot ovat vähentyneet useilla alueilla ja niitä uhkaa lisääntyvä ihmisperäinen häiriö. Varsinkin monet päiväntasaajan alueet ovat nopean muutoksen kohteena, kuten toinen tutkimusalueeni, Caatingan kuivan metsän biomi Koillis-Brasiliassa. Vielä suurelta osin tutkimatta jääneen alueen suurta ja ainutlaatuista monimuotoisuutta uhkaa nopeasti kasvava ihmisen aiheuttama paine. Caatinga on vähiten tutkittuja brasilialaisia elinympäristöjä huolimatta sen valtavasta ja osittain kotoperäisestä monimuotoisuudesta.

Aloitin Caatingaa koskevan tutkimisen syksyllä 2018 Catimbaun kansallispuistossa. Päivityksiä tästä ja myöhemmin tänä kesänä alkavista Suomen tutkimuksista voi lukea enemmän blogin puolella.