Thomas Lilley, FT, Ekofysiologian dosentti, Vastuullinen tutkija, Luonnontieteellinen keskusmuseo (Luomus) TUHAT ResearchGate Google Scholar

Thomas Lilley väitteli Turun yliopistolta vuonna 2012, aiheenaan myrkyllisten orgaanisten tinayhdisteiden (tributyylitina ja dibutyylitina) siirtyminen ravintoverkossa surviaissääskien kautta niitä saalistaviin vesisiippoihin. Väitöksen jälkeen hän on tutkinut syitä sienitaudin (White-nose syndrome) esiintymiseen Pohjois-Amerikan lepakoissa post-docina (Bucknell University, Pennsylvania) ja Marie Sklodowska-Curie Research Fellow- tutkijana (University of Liverpool). Lilleytä kiinnostaa eritoten ympäristönmuutoksen ja ihmistoiminnan vaikutukset lepakoiden esiintymiseen ja lajiston monimuotoisuuteen, sekä lepakoiden sopeumat elämään pohjoisilla leveysasteilla. Hän toimii Helsingin yliopistolla, Luonnontieteellisellä keskusmuseolla (LUOMUS) nisäkkäiden intendenttinä.

 

Piia Lundberg, FM, vieraileva tutkija, Luonnontieteellinen keskusmuseo (Luomus) TUHAT

Piia Lundberg viimeistelee luonnonsuojelubiologiaa ja luonnonsuojelupsykologiaa yhdistelevää väitöskirjaansa luonnonsuojelussa käytettävistä lippulaivalajeista ja lahjoittamiskäyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä pyrkimyksenään löytää keinoja, joilla voitaisiin auttaa myös vähemmän vetoavia, suojelutarpeessa olevia lajeja ja niiden elinympäristöjä. Hän on kiinnostunut monitieteisestä tutkimuksesta sekä ihmisten ympäristö- ja luonnonsuojeluasenteista ja luontosuhteesta. Lundberg on tutkijana monitieteisessä Koneen säätiön rahoittamassa Lukiolaiset lepakkotutkijoina -kansalaistiedeprojektissa, jossa selvitetään sekä maassamme esiintyvän lepakkolajiston esiintymistä alueellisesta ja ajallisesta näkökulmasta että lepakoihin ja luontoon liittyviä mielikuvia ja asenteita.

 

 

 

Kati Suominen, FM, suunnittelija, Luonnontieteellinen keskusmuseo (Luomus)

Kati Suominen on valmistunut maisteriksi Helsingin yliopistosta keväällä 2017 pääaineenaan ekologia ja evoluutiobiologia, sivuaineissa hän paneutui kasvibiologiaan sekä ympäristöbiologiaan. Kati on aina ollut kiinnostunut nisäkästutkimuksesta ja hurahti lepakkotutkimukseen opintojen alussa oltuaan kesän tutkimusharjoittelussa lepakkoprojektissa. Harjoittelua seuraavana talvena hän kirjoitti kandidaatintutkielman aiheenaan lepakoiden muutto Euroopassa. Pro gradu -tutkielmaansa varten Kati matkusti subtropiikkiin aineistonkeruuseen. Hänen tutkielma käsitteli lepakoiden päiväpiilonvalintaa Madagaskarilla.  Kati työskentelee Koneen Säätiön rahoittaman väitöskirjaprojektin parissa, jossa hän tutkii, miten ilmastonmuutos vaikuttaa pohjanlepakon esiintymiseen lajin ravinnonkäytön sekä lisääntymiskäyttäytymisen kautta. Lisäksi hän on mukana Thomas Lilleyn ja Piia Lundbergin ”Lukiolaiset lepakkotutkijoina” -projektissa. Vapaa-aikaansa Kati viettää perheen ja koirien kanssa mieluiten ulkoilmassa.

Katarina Meramo, FM, tohtorikoulutettava, Luonnontieteellinen keskusmuseo (Luomus), TUHAT

Katarina Meramo suorittaa jatko-opintoja Helsingin yliopistossa ohjaajinaan Thomas Lilley ja professori Otso Ovaskainen. Hän on Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan LUOVA-tohtoriohjelmassa (Luonnonvaraisten eliöiden tutkimus, Wildlife Biology Research) ja tekee väitöskirjatutkimustansa Koneen Säätiön rahoituksella. Katarinalla on sekä kandidaatin (LuK) että maisterin tutkinto (FM) ekologiasta ja evoluutiobiologiasta ja sivuaineet kasvibiologiasta ja monitieteisistä ympäristöopinnoista. Hänen pro gradu -loppututkielmansa käsitteli väitöskirjansa tavoin toiminnallisia piirteitä, ja tarkemmin sitä, kuinka näitä piirteitä voidaan käyttää arvioitaessa Madagaskarin sademetsien lintulajien herkkyyttä metsien hävittämiselle. Työskennellessään Madagaskarilla hänen kiinnostuksensa luonnonsuojelua kohtaan lujittui entisestään, ja hän pääsi silloin myös ensimmäistä kertaa kosketuksiin tropiikin lepakoiden kanssa. Vuodesta 2015 lähtien hän on avustanut lepakkotutkijoita kenttätöissä ja on nyt todella innoissaan omasta lepakkotutkimuksestaan, jossa pääsee laajentamaan omaa lepakkoasiantuntijuuttaan ja tutkimaan näiden tärkeiden pikkuotusten herkkyyttä ympäristönmuutokseen niin Suomessa kuin muuallakin päin maailmaa.

Anna Blomberg, FM, tohtorikoulutettava, biologian laitos, Turun yliopisto ResearchGate

 

Anna Blomberg tutkii lepakoiden horroskäyttäytymistä ja valkokuonosyndroomana (White-nose syndrome, WNS) tunnetun sienitaudin esiintymistä Pohjois-Euroopassa. Hän innostui lepakkotutkimuksesta jo varhaisessa vaiheessa opintojaan ja teki LuK- ja Pro gradu -työnsä tuulivoimarakentamisen vaikutuksesta Suomen lepakoihin. Väitöskirjatyössään hän haluaa erityisesti tutkia taudinaiheuttajan, isännän ja ympäristötekijöiden välisen dynamiikan merkitystä valkokuonosyndrooman synnylle. Valkokuonosyndrooman aiheuttaa kylmissä ympäristöissä viihtyvä sieni, Pseudogymnoascus destructans, joka infektoi isännän talvella sen horrostaessa. Tauti levisi Euroopasta Pohjois-Amerikkaan ihmisen toiminnan seurauksena, ja on sittemmin levinnyt Pohjois-Amerikassa hälyyttävää vauhtia tappaen miljoonia lepakoita. Eurooppalaiset lepakot ovat eläneet taudinaiheuttajan kanssa todennäköisesti jo miljoonia vuosia, minkä vuoksi niille on kehittynyt tapoja sietää ja välttää tautia. Näitä mekanismeja tutkimalla voimme saada käsitystä siitä, miten Pohjois-Amerikan lepakoiden käy, ja miten voimme edistää niiden suojelua. Fennoskandian lepakoiden horroskäyttäytymisestä on toistaiseksi saatavilla hyvin vähän tietoa – esimerkiksi Suomessa tunnetuista talvehtimispaikoista lasketaan vuosittain vain tuhatkunta yksilöä, mikä vastaa murto-osaa todellisesta lepakkokannastamme. On mahdollista, että pohjoiseurooppalaisten lepakoiden sieto- tai vastustuskyvyn taustalla on niiden poikkeava horroskäyttäytyminen ja se, ettei näiden horrospaikkojen pienilmasto sovellu taudinaiheuttajan säilymiseen.

Miika Kotila, FM, tohtorikoulutettava, biodiversiteettiyksikkö, Turun yliopisto

Miika Kotila on kiinnostunut laajasti ekologiasta ja evoluutiobiologiasta. Hän opiskeli biologiaa Itä-Suomen yliopistossa vuodesta 2012 alkaen. Hydrobiologian sivuaineen lisäksi opiskeluihin sisältyi paljon terrestristä ekologiaa, menetelmäopintoja ja maastokursseja. Kandidaatintutkielma syntyi perhosten akustisista suojautumiskeinoista lepakoiden saalistusta vastaan, ja siitä alkaen bioakustiikka on ollut Miikan tutkimuksellinen mielenkiinnon kohde. Portugalissa, Erasmus-vaihto-opintovuoden aikana, Miika teki gradun elinympäristön vaikutuksesta etelä-amerikkalaisten lepakkolajien kaikuluotausäänen evoluutioon Danny Rojasin (apulaisprofessori, Pontificia Universidad Javeriana Cali) ohjaamana. Filosofian maisteriksi hän valmistui alkuvuodesta 2018, ja nyt on meneillään väitöskirja Turun yliopiston biodiversiteettiyksikössä kaikuluotausäänien vaimentumisen merkityksestä lepakoiden saalistuskäyttäytymisessä. Miikan tavoitteet tutkijana ovat valaista ennestään tuntemattomia luonnon vuorovaikutuksia, innostaa muita luonnon tutkimiseen ja sen ihailuun sekä hidastaa luonnon monimuotoisuuden vähentymistä.

 

Harry J Lehto, tähtitieteen dosentti (Turun Yliopisto, Helsingin yliopisto), astrobiologi, Ph.D. (UVa). Harry J Lehto väitteli Virginian yliopistossa Yhdysvalloissa vuonna 1988 aiheenaan nopeat kirkkauden muutokset aktiivisissa galaksiytimissä. Vaikka aktiivit galaksiytimet ovat melko erilaisia kohteita kuin lepakot, ovat me matemaattisesti samantyyppisiä olioita. Lehto on tutkimuksissaan erikoistunut aikasarjojen ja muun havaintoaineiston matemaattiseen analysointiin ja mallintamiseen, mm. Bayesin menetelmin. Lehdolla on laaja kiinnostus luontoon. Luonnon ääniä Lehto on äänittänyt vuodesta 2007 alkaen. Lepakoita hän on äänittänyt vuodesta 2010 kahdessatoista Euroopan maassa, Afrikassa ja neljässä Etelä- ja Väliamerikassa ja analysoi niitä itse kehittämillä ja kirjoittamilla ohjelmillaan. Äänten analysointi ja mallintaminen on hänen erikoisalaansa. Lehto on yliopistontutkijana Turun Yliopiston fysiikan ja tähtitieteen laitoksella.

Eero Vesterinen, FT, Turun yliopisto. TUHAT ResearchGate Google Scholar

Eero Vesterinen tutkii kaikkea maan ja taivaan välillä, kunhan pääsee soveltamaan molekyylimenetelmiään.
Väitöskirjasta (2010-2015) lähtien hän on yrittänyt pysytellä molekyyliekologian aallonharjalla, analysoiden muun muassa lepakoiden ravintoa, sudenkorentojen saalista, lois-isäntä -vuorovaikutusverkkoja sekä puutiaisten bakteereja ja viruksia. Vesterinen on työskennellyt Helsingin ylipistossa ravintoverkkoekologian tutkimusryhmässä, Turun yliopistossa Biologian laitoksella ja Biodiversiteettiyksikössä lukuisissa projekteissa ja nyttemmin SLU:ssa Uppsalassa, Ruotsissa hyönteisekologian tutkimusyksikössä. Parhaillaan työn alla ovat sudenkorentojen luoma saalistuspaine hyönteisyhteisöille, puutiaisten esiintymisen moninaiset ekologiset kysymykset, sekä lepakoiden ravinto eri puolilla maailmaa.

Ville Vasko, FM, Biologi, biologian laitos, Turun yliopisto ResearchGate