Tarvikkeet
- Akvaario tai riittävän suuri astia, jossa kansi
- Soraa ja kiviä pohjaksi
- Keraamisia ruukkuja, tiiliä tai suurempia kiviä, muoviputkia piiloiksi
- Hyvälaatuista luonnon vettä
- Ruokaa, kuten porkkanaa
Rapujen pitäminen elossa luokkahuoneessa on suhteellisen helppoa. Rapu pysyy elossa huoneenlämmössä, jos mukana on hapetin. Jos hapetinta ei ole saatavilla, ravut kannattaa pitää jääkaapissa. Ravut selviävät myös hyvin kuivassa (kosteiden talouspapereiden kanssa) jääkaapissa. Rapuja ei kannata laittaa monia samaan akvaarioon, koska ne saattavat syödä toisensa.
Rapuja voi ruokkia rapupelleteillä tai esimerkiksi porkkanalla. Rapu on kaikkiruokainen, joten muut akvaarion asukit voivat myös joutua syödyiksi.
Rapujen käyttäytymistä on helppo tarkkailla: miten ne käyttävät eri raajojaan, miten ravut käyttäytyvät toisiaan kohtaan ja miten ravut hankkivat ravintoa. Ravut ovat niveljalkaisina osa yhtä eliökunnan suurinta sopeutumislevittäytymistä: nivelikästä jalkaa. Rapuja voidaan vertailla kuivan maan niveljalkaisiin, kuten hyönteisiin ja pohtia mitä sopeumia niillä on vesielämään.
Ravustuskausi on 21.7. – 31.10., muulloin rapu on rauhoitettu. Suomessa myös viljellään rapuja, jotka on saatavilla ympäri vuoden. Myös akvaarioliikkeistä myydään rapuja.
Vieraslajit: Täplärapu on listattu joulukuussa 2015 EU:n vieraslajiasetuksen unionin kannalta haitallisten vieraslajien listalle ja sen istuttaminen uusiin luonnonvesiin on kielletty. EU komission mukaan haitallisten lajien luettelossa olevien lajien kantoja voidaan kuitenkin hallita ottaen huomioon jäsenvaltioiden erityisolot. Suomessa täpläravun pyyntiä, kauppaa ja rapujen käyttöä voidaan siihen liittyvien merkittävien hyötyjen vuoksi jatkaa, mutta istutukset uusiin vesiin ja täplärapujen viljely ovat kiellettyjä.
Marmorirapu on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta lajin maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty. Omistajat saavat pitää EU:n luetteloon kuuluvat lemmikkieläimet niiden luonnolliseen kuolemaan saakka. Ehtona on, että eläintä on pidetty lemmikkinä jo ennen lajin ottamista luetteloon.