Lähde: Lappalainen, A. 2003. Biologianoppiminen 2000-luvulla. Osa 1. Harjoitustöitä. Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitos.
Tarvikkeet:
– muovipussin suljin, hius tai terävä lyijykynä
Tee näin:
- Etsi kosketuspisteitä koskettelemalla hyvin varovasti esimerkiksi ranteen, otsan ja poskien ihoa sekä hiusten alla olevaa ihoa.
- Tee sama olkavarren ulkosyrjän tai reiden iholle.
- Mitä huomat?
Tuloksia:
Huomataan, että joissakin kohdissa ihossa on paljon enemmän kosketuspisteitä.
Tehtävän taustaa:
Tehtävässä on tarkoitus havainnoida ihon kosketusherkkyyden paikallisuus. Kosketuspisteet ovat kosketusaistin reseptoreita. Kosketuksen synnyttämä ärsytys aiheuttaa aivoissa kosketusaistimuksen. Kosketuspisteiden tiheys vaihtelee eri kohdissa ihoa. Esimerkiksi sormenpäissä, nenässä, huulissa ja kielen kärjessä pisteitä on hyvin runsaasti. Ihokarvat lisäävät kosketusherkkyyttä ja näin voimme tuntea esim. iholla ryömivän ötökän etenemistä. Tuntoaisti eli tuntoherkkyys on yhdistelmä useista aistimuksista: kivusta, kosketuksesta, paineesta, lämmöstä, kylmästä ja värähtelystä.Tässä kokeessa kosketuksen on oltava hyvin kevyttä. Jos kosketus on liian voimakas, se vaikuttaa syvemmällä ihossa oleviin paineen aistimiin. Nipistelemällä voi kokeilla, missä iho reagoi herkimmin paineeseen. Nipistykselle herkät kohdat eivät ole kovin herkkiä kosketukselle ja päinvastoin. Kyynärpää on hyvä esimerkki siitä: monia ihmisiä voi nipistää sieltä kovaa, mutta jo pienikin pisto voi tuntua kipuna.