Saalistus ja reunavaikutus

Tarvikkeet:
– kanan- tai viiriäisenmunia

 

Ihmisen vaikutuksesat eliöiden elinalueet ovat merkittävästi pirstoutuneet. Erityisesti pirstoutumisesta seuraa niin sanottujen reuna-alueiden (ekotonien) merkittävä lisääntyminen. Reuna-alueiksi kutsutaan kahden erilaisen ekosysteemin välistä vaihettumisvyöhykettä, jossa on yleensä molempien alueiden piirteitä.

Suomalaisessa maisemassa tyypillisimpiä reuna-alueita ovat metsänreunat, joissa metsä rajoittuu esimerkiksi avohakkuuseen, rakennettuun alueeseen tai peltoon. Lajeille, jotka vaativat hyvin tarkasti tietynlaista elinympäristöä, reuna-alueet eivät ole yleensä soveltuvaa elinaluetta. Siksi metsien pirstoutuessa todellisen metsän määrä on vielä pienempi kuin pelkkä metsänala, koska varsinainen metsä alkaa vasta jonkun verran metsänreunasta metsään päin.

Reuna-alueella sekä bioottiset että abioottiset vaikutukset ovat hyvin erilaisia kuin kummallakaan ekosysteemillä, joiden vaihettumisesta on kyse. Esimerkiksi pellon ja metsän rajalla mikroilmasto on hyvin erilainen kuin pellolla tai metsässä. Myös lajisto on yhdistelmä kummankin ekosysteemin lajistoa, joten lajien väliset vuorovaikutukset eroavat merkittävästi kummastakin ekosysteemistä.

Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten lintujen munien saalistuspaine vaihtelee suhteessa reunaan.

1. Ensin valitaan sopiva tutkimusalue, jossa on selkeä kahden ekosysteemin välinen reuna-alue sekä molemmat ekosysteemit jatkuvat riittävän pitkälle reunasta poispäin.

2. Munia asetellaan saalistettavaksi tekopesiin. Yhteen pesään voi laittaa 2-3 kananmunaa tai 3-6 viiriäisen munaa, kuitenkin niin että jokaisessa pesässä on yhtä monta munaa. Munat laitetaan yhteen kohtaan, johon voidaan painella soveltuva painauma. Munia voi kevyesti piilottaa niin, etteivät ne ole suoraan näkyvissä. Pesäpaikkaa ei saa merkitä niin selkeästi, että saalistajat oppivat yhdistämään merkin paikkaan. Jokin merkintä on kuitenkin syytä tehdä, jotta tekopesät löydetään.

3. Tekopesät asetellaan niin, että niitä on aivan kahden ekosysteemin rajalla ja tästä ulospäin, esimerkiksi 10, 25, 50 ja 100 metrin etäisyydellä reunasta, kumpaankin suuntaan. Luotettavia tuloksia varten tekopesiä pitäisi olla yhdessä paikassa ainakin kolmessa linjassa, noin 50 metrin päässä toisistaan.

4. Saalistuksen määrän voi käydä merkitsemässä ylös muutaman päivän jälkeen kokeen aloittamisesta ja tämän jälkeen viikottain.

Missä saalistus on ollut erityisen voimakasta? Millä alueella pesät ovat säilyneet parhaiten. Mikä tähän voisi olla syynä? Selvitä mitä mahdollisia saalistajia koealueella on. Esimerkiksi haukat, lokit, varislinnut, oravat ja ketut ovat tyypillisiä munien saalistajia.

 

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.