Helsingin yliopiston englanninkielisen aineenopettajakoulutuksen tietoteknisten taitojen kurssi tarjosi minulle mahdollisuuden tutustua Digiluokan toimintaan. En tiennyt Digiluokasta entuudestaan mitään, joten olin innokas tarttumaan tähän tilaisuuteen. Olen aiemmin suorittanut joitakin online-kursseja yliopistossa, mutta ne ovat olleet lähinnä itseopiskelua videoituja luentoja katsellen, tai ”ryhmätöiden” tekemistä kukin omalla ajallaan esimerkiksi Google Docsin kautta. Siten odotukseni Digiluokan suhteen eivät olleet kovinkaan korkealla.

Seurasin kahta lukion englannin ENA5 Tiede ja tulevaisuus -kurssin oppituntia Digiluokassa. Vaikutuin monestakin asiasta: kuva ja ääni toimivat hyvin niin opettajan kuin osallistujienkin osalta, opiskelijat olivat motivoituneita, ja verkko-opetus tarjosi miltei täysin samat mahdollisuudet oppitunnin toteuttamiselle kuin konkreettinen luokkahuone. Digiluokassa on mahdollista viitata, tehdä ryhmätöitä ja kuullun ymmärtämisen tehtäviä, sekä työskennellä itsenäisesti. Opettaja teetti oppilailla runsaasti ryhmä- ja paritöitä, sekä hyödynsi ryhmätöiden tulosten raportoimisessa esimerkiksi Flingaa. Digiluokka tarjosi myös ainakin yhden ominaisuuden, jota konkreettinen luokkahuone ei: opiskelijan on mahdollista ottaa yhteyttä opettajaan oppitunnin aikana myös yksityischatin kautta – toiminto, joka on varmasti tervetullut ujoimmille oppilaille.

Tulevana englannin kielen opettajana koen kielen puheharjoitukset erittäin tarpeellisiksi kielen oppimisen kannalta, ja mielestäni Digiluokan vuorovaikutusmahdollisuuksiin tulee panostaa vielä lisää, jotta opiskelijoiden puhevalmius paranisi. Verkko-opetuksessa suullista kanssakäymistä on väkisinkin vähemmän kuin tavallisessa luokassa. Tämän vuoksi onkin hyvä, että Digiluokan alusta mahdollistaa myös pienryhmätyöskentelyn.

Opettajan ja opiskelijan pedagoginen suhde jää digiopetuksessa etäisemmäksi kuin tavallisessa luokassa, eikä todellista ryhmäytymistä ja yhteisöllisyyttä pääse opiskelijoiden kesken samalla tavalla syntymään. Opettajan antamien ohjeiden perillemeno on myös vaikeampi varmistaa verkkoympäristössä. Toisaalta taas, Digiluokassa myös vältytään normaalin luokkahuoneen järjestyshäiriöiltä. Digiluokan toiminta on hyvin asiakeskeistä, ja etäisemmän pedagogisen suhteen vuoksi sopiikin mielestäni parhaiten lukio- ja aikuisopetukseen. Korkeakouluissa Digiluokan kaltainen verkko-opetus on tällä hetkellä kovin alikäytettyä sen tarjoamiin mahdollisuuksiin nähden.

En korvaisi kasvotusten luokkahuoneessa tapahtuvaa opetusta verkko-opetuksella, mutta sillä on ehdottomasti paikkansa sellaisten kurssien suhteen, joita ei lähiopetuksessa ole mahdollista toteuttaa. Jään mielenkiinnolla seuraamaan Digiluokan seuraavia kehitysaskeleita.

Nana Arjopalo

Opetus- ja kulttuuriministeriön Opettajakoulutusseminaarissa esittelin Opettajana virtuaaliluokassa -hanketta. Tässä vartin esitys: Ilomäki presentationOKM Syyskuu 2018

Virtuaaliluokassa toimiva TutorHousen Digiluokka-opetuspalvelu on nyt toiminut kokonaisen lukuvuoden. Olen kuluneen reilun vuoden aikana saanut vierailla n. 150 lukiossa ympäri Suomea. Olen tavannut lukioiden rehtoreita ja opinto-ohjaajia sekä kuntien sivistysjohtajia kouluilla ja kunnissa paikan päällä ja lisäksi erilaisten messu- ym. tapahtumien yhteydessä. On ollut mielenkiintoista tutustua eri kouluihin sekä nähdä ja vertailla, miten lukiot ja rehtorit vastaavat tämän päivän erilaisiin haasteisiin. Riippumatta lukion sijainnista ja koosta haasteet ovat pitkälti samanlaisia. Esimerkiksi kielten opiskelu on hiipunut valtakunnallisesti mielestäni jopa huolestuttavan vähäiseksi. Myös opiskelijoiden määrän väheneminen aiheuttaa huolta monissa lukioissa ja kunnissa.

Eriasteista lukioyhteistyötä, vähintäänkin naapurilukioiden kesken, tehdään paljon ja joka puolella Suomea. Suomessa on myös pitkä, jo noin 20 vuoden kokemus videoneuvottelun välityksellä annettavasta opetuksesta. Tyypillisimmillään lukioiden välinen yhteistyö on toteutettu niin, että esimerkiksi kaksi pientä kielten ryhmää on yhdistetty videoneuvottelulaittein siten, että opettaja opettaa toista ryhmää toisessa koulussa ja toinen ryhmä seuraa opetusta videon välityksellä toisessa koulussa.

Suomesta löytyy myös pitkään toimineita lukioverkostoja, esimerkiksi eLukio Pohjois-Pohjanmaalla sekä Isoverstas Itä-Suomessa. Näissä lukiot ja opettajat tarjoavat verkkokursseja verkoston muiden lukioiden opiskelijoille. Verkostojen monipuolinen verkkokurssitarjonta laajentaa huomattavasti opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa kursseja, joita omassa lukiossa ei muuten olisi mahdollista opiskella.

Virtuaaliluokkaopetus yhdistää perinteiset etä- ja verkkokurssit sekä videoneuvotteluvälitteisen tavan antaa opetusta. Uskomme, että opettajan antamalla opetuksella ja muulla kurssin aikaisella tuella on suuri positiivinen merkitys oppimistuloksiin. Opettajaa ei pelkästään tarvita, vaan hänen merkityksensä jopa korostuu digiajassa ja digiloikkien pyörteissä. Vuorovaikutus on kaikessa oppimisessa tärkeässä roolissa. Nykyinen tekniikka mahdollistaa laadukkaan videoneuvotteluyhteyden selainpohjaisesti, jolloin koulujen ja opiskelijoiden ei tarvitse investoida kalliisiin ja käyttökokemukseltaan kankeisiin laitteisiin. Nykyaikaisessa virtuaaliluokkaopetuksessa keskiössä onkin opettajan läsnäolo ja opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutus, jolloin tekniikka on rengin roolissa – ei isännän.

Yksi mielenkiintoinen havainto on, että opiskelijat ovat aika konservatiivisia. Diginatiivius on kupla. Tavallinen lukion opiskelija ei digitaidoillaan häikäise. Ja on myös niin, että opiskelijoita ei esimerkiksi Digiluokassa innosta niinkään ”digi”, vaan erityisesti opettajan antama reaaliaikainen ja vuorovaikutteinen opetus ja tuki.

Digiluokassa toimivat ja Opettajana virtuaaliluokassa -hankkeessa mukana olevat opettajat ovat rohkeasti tarttuneet haasteeseen tuottaa laadukasta opetusta nykyaikaisin etämenetelmin. Hanke on osaltaan auttanut opettajia keskittymään oppimisen kannalta olennaisiin asioihin ja pohtimaan myös omaa rooliaan ja pedagogiikan merkitystä syvällisemmin. Olen varma, että hankkeessa mukana olevat ja virtuaaliluokassa toimineet opettajat katsovat nyt myös perinteistä koulussa tapahtuvaa luokkaopetusta uusin silmin. Uskon, että he pystyvät hyödyntämään virtuaaliluokkaopetuksessa ja hankkeen työpajoissa hankittuja uusia taitoja ja havaintoja jatkossa myös tavallisessa opettajan työssään.

Jukka Oksa
Digiluokan palvelujohtaja, TutorHouse Oy

Digiluokkahanke on saanut kiinnostusta myös ulkomailla. Ranskan senaattori Joelle Garriaud-Maylam, yhdessä Ranskan Instituutin johtajan Jeannette Bougrabin ja kieliasiainattasean Marie-Laure Lions-Olivierin kanssa, kutsui Digiluokan ranskanopettajan Sari Hopeakosken keskustelemaan erityisesti ranskan asemasta Suomessa ja digitalisaation mahdollisuuksista parantaa tilannetta.

Kuvassa vasemmalta Ranskan Instituutin johtaja Jeannette Bougrab, Ranskan senaattori Joelle Garriaud-Maylam, Digiluokan ranskan opettaja Sari Hopeakoski, Ranskan Instituutin kieliasiain attasea Marie-Laure Lions-Olivieri.

Virtuaalisen opetuksen mahdollisuudet ovat aika rajattomat, kunhan toimintatapa tulee tutuksi. Perinteiselle itsenäiselle ja yksinäiselle verkko-opetukselle virtuaalinen luokkahuone tarjoaa oikean opettajan ja oikean yhteisön, mikä on usein tarpeen esimerkiksi pitkäjänteisen motivaation ylläpitämiseksi.

Kirjoittajina Sari Hopeakoski ja Liisa Ilomäki

Olen saanut olla vuoden mukana kehittämässä Digiluokkaa TutorHousella. Aluksi tuntui jännittävältä hypätä tuntemattomaan ja lähteä toteuttamaan uudenlaista digiloikkaa, vaikka olinhan päiväkoulussani Helsingin medialukiossa jo tottunut ja kouluttautunut opetuksen digitalisaatioon. Videoneuvotteluympäristö osoittautui kuitenkin helppokäyttöiseksi, ja teknisiä ongelmia ei juurikaan ilmennyt.

Olen kokenut mukavana pedagogisena haasteena suunnitella Digiluokan ranskan kurssien  materiaalia Sanoma Pron oppimisympäristöön: paitsi, että pystyin käyttämään valmista oppikirjan esitysmateriaalia, halusin miettiä muita sopivia digitaalisia työkaluja. Neljännelle kurssille mennessä niitä olikin kertynyt jo koko joukko, kuten blogit, slide show’t, quizletit, kahootit, learnings appit, sanapilvet, padletit, äänestystyökalut, sekä pelilliset ViLLE- tehtävät, joista opiskelijat innostuivat kovasti. Verbiopin tukena käytin itse äänittämiäni screencast-o-matic –videoita. Minulle on ollut tärkeää vaihdella erilaisia työtapoja eri kursseilla.

Luokkatilanteena Digiluokka poikkeaa tavallisesta tuntitilanteesta, koska fyysinen kontakti puuttuu. Kaikilla on työrauha, mutta toisaalta paras tunti on se, kun opiskelijat kysyvät, osallistuvat aktiivisesti ja käyttävät viittaustoimintoa. Hymiöt ja muut pikapalautteet auttavat, koska ilmeitä ja eleitä ei näe. Pari- ja ryhmätyöskentely onnistuu hyvin myös Digiluokan videoneuvotteluympäristössä.  Yhteisöllisyyttä olemme kehittäneet mm. yhteisellä jatkokertomuksella, joka sijoittuu suomalaiselle kesämökille sekä ryhmäläisten jaetuilla asiakirjoilla tekstien käännöksistä tai oman koulun esittelyistä. Joskus tuntuu siltä, että opiskelijat arvostavat myös opettajan selostusta, etenkin pitkän koulupäivän jälkeen. Digiluokkatilanteessa voidaan hyödyntää opiskelijoitten sijaintia eri puolilla Suomea, opiskelijat voivat reaaliajassa kuvailla esim. huonettaan tai välipalaansa tai esitellä kissansa.

Digiluokka on tarjonnut upean mahdollisuuden monipuolistaa omaa arviointiani. Aina ei välttämättä tarvita loppukoetta ollenkaan! Neljännen ranskan kurssin päätteeksi pidämme opiskelijan ja opettajan väliset itsearviointikeskustelut. Arviointi Digiluokassa tapahtuu luontevasti pienten osatehtävien avulla, joissa testataan kielen eri osa-alueita. Whatsapp soveltuu hyvin puhetehtävien lähettämiseen. Minulle on ollut aina tärkeää myös opettaa ja arvioida kulttuuritietoutta: Digiluokan ranskanopiskelijat ovat tehneet mm. diaesityksiä Ranskan kaupungeista sekä Kahootteja Frankofonian maista. Lisäksi olen esitellyt kuvia ja tunnelmia omasta job shadowing- vierailustani ranskalaisessa lukiossa sekä kutsunut Erasmus +-opiskelijan Tampereen Yliopistosta vieraaksi Digiluokkaan.  Laulut, nettisanomalehdet ja muut linkit ja vinkit ovat motivoineet opiskelijoita tutustumaan lisää ranskankieliseen maailmaan.

Ammatillinen kehittyminen Digiluokan kautta on ollut minulle vuoden kohokohtia. Olen saanut lisäpontta digitaitoihini ja miettinyt pedagogisesti sopivia ratkaisuja eri opetustilanteisiin. Mikä parasta, olen voinut jakaa ajatuksiani ”Opettajana Digiluokassa” -hankkeessa yhdessä Helsingin Yliopiston tutkijoiden sekä kieltenopettajakollegoitteni kanssa.

Sari Hopeakoski

Ranskan ja englannin lehtori, TutorHouse

Hankkeemme on alkanut jo viime syksynä, mutta käytännön toimiin päästiin vasta tänä keväänä. Tutkimusta ja opetuksen kehittämistä varten olemme Minna Lakkalan kanssa seuranneet useita kielten oppitunteja: venäjää, japania, espanjaa ja ranskaa. Aina oppituntien seuraaminen on kiinnostavaa, mutta nämä virtuaaliset oppitunnit erityisesti, sillä aika paljon pitää opettajan ja opiskelijoiden tehdä toisin, kun ei ollakaan kasvokkain luokassa vaan kasvokkain verkossa.

Ihan ensimmäiseksi kiinnitin huomiota oppituntien ajoitukseen. Koska nämä vapaaehtoiset ja jo vähän vaativammat kielten oppitunnit ovat koulupäivän jälkeen, sekä opiskelijoilta että opettajilta vaaditaan hyvää motivaatiota! Vaatii itsekuria istua illalla vielä 75 minuuttia oppitunnilla – mutta kuulemma opiskelu ei kuitenkaan tunnu niin raskaalta, kun voi olla kotona kaikessa rauhassa.

Toinen seikka ainakin näillä ensimmäisillä kursseilla on mukava: ryhmät ovat pieniä. Opetus on melkein kuin yksityisopetusta ja itse asiassa opettaja on jotenkin enemmän läsnä kuin luokassa, sillä hän näkyy koko ajan ja myös opettaja näkee joka opiskelijan koko ajan. Ei voikaan mennä kenenkään selän taakse piiloon! Lukiolaiset eivät ehkä kaikki osaa ottaa iloa irti tästä tiiviistä opettajasuhteesta ja mielestäni enemmänkin he voisivat kysellä ja pyytää opettajalta neuvoja.

Kolmas seikka, näin alkuun, on pedagogisten käytäntöjen kehittämisen tarve. Virtuaalisesti ei kerta kaikkiaan voi käyttää samoja menetelmiä vaan on mietittävä esimerkiksi motivoiminen, yhteisyyden tunteen luominen ja yhteisöllisyys toisin. Nämä ovatkin jo meidän tutkimusteemojamme – palataan niihin kevään lopulla.

Liisa Ilomäki