ISMIR:n tutoriaalipäivän jälkeen konferenssin tieteellinen ohjelma alkoi. Hyväksymisprosentti konferenssiin oli n. 43% , joka kertoman mukaan oli samaa luokkaa, kuin aiemmissa konfrensseissa. Tämä konferenssi oli 19. kerta kun se järjestettiin ja olipa ainakin yksi musiikin käsittelyn ja erityisesti OMR:n kanssa työskennellyt henkilö ollut paikalla kaikissa konfferensseissa. ISMIR:ssä myös osallistujamaita oli Euroopasta, Aasiasta ja Amerikoista. Osallistujamaista oli myös liki samoilla osuuksilla läpimenneiä esityksiä. Muutama maa, erityisesti Saksan ja Espanjan pari yliopistoa oli tutkimuksen kärjessä sillä niistä oli useampikin esitys, mitä esitysten logoista kerkesi huomaamaan.

Konferenssin rakenne

Kaikki konfferenssipaperit löytyvät verkosta, ja kaikki ovat käyneet tuplasokkokatselmoinnin jossa oli mukana kolme katselmoijaa ja yksi järjestäjien edustaja. Kiinnostavaa oli, että paperit esiteltiin neljän minuutin pikapuheenvuoroissa ja lisäksi samat esitykset olivat julistesessiossa, jossa sitten pystyi kysymään tutkimuksesta suoraan tekijällä. Pikapuheenvuorot lienevätkin yleistymässä, sillä näinhän toimittiin jo viime vuoden Heldig Summitissa. Osallistujat pysyivät hyvin aikataulussa, sillä kello oli kaikilla näkyvissä ja ajan ollessa “pykälässä” puhuja sai koneelliset aplodit, joka oli viimeistään merkki, että oli aika lopettaa.

Konferenssin sisällöistä

Tarvitsisi koneoppimista, että saisi tiivistettyä kaiken mitä eri tutkimuksissa oli työn alla. Yleishuomiona voisi ehkä sanoa, että neuroverkkoja käytettiin varmaankin kaikissa, joko luokittelussa tai klusteroinnissa. Toinen huomio jonka voi tehdä oli, että ideana oli manipuloida musiikkia , nuotteja, ääniä eri tavoin ja kylläpä niitä vaihtoehtoja löytyi. Digitoiduista nuoteista tehtiin nuottien tunnistusta (optical music recognition, OMR), jossa oli osittain samoja tuttuja ongelmia kuin tekstintunnistuksessa (OCR), mutta osittain musiikissa ongelmat olivat moninaisemmat sillä tahti ja rytmi, esitystapa, musiikin kokemus olivat muita näkökulmia, joita luotiin. Kuitenkin tuntui, että kirjastoväkeä paikalla oli vain pari yksittäistä, joten kirjastopuolella digitaalinen musiikin käsittely lienee alussa (ainakin tämän konferenssin perusteella). Saksassa oltiin tehty nuottien hakua (s.23) siten, että kysyjä voi antaa tiettyjä nuotteja ja haku etsii kyseisiä kokoelmista ja Englannissa keskiaikaisten nuottien kuvahakua, mutta tämä ei liene vielä päätynyt heillä esitysjärjestelmään asti. Kiinnostavaa oli, että BLAST ja biotieteiden menetelmät joita myös Kansalliskirjaston COMHIS-projektin Turun yliopiston toteuttajapäässä on käytettävänä, tuli myös esille tässä, joten eri puolilla päädytään hiljalleen samoihin tutkimussuuntiin. Samaa lie odotettavissa myös NewsEYE-projektin suunnalta, koska IIIF-rajapinta vilahteli myös muutamassa esityksessä, potentiaalisena ratkaisuna – näimmepä jopa OMR:n gurulta ex tempore-esityksen jossa hän esitteli IIIF-serveriä, joka pystyi juusi havainnollistamaan nuotteja, soittajaa yhtäaikaa samassa verkkojärjestelmässä.

Hetkosen vilahti jo mielessä, että OMR ja musiikintiedeonhaun ongelmat on kaikki jo ratkaistu, mutta tätä toki tutoriaaleissa toistettiin, että tutkimussarkaa vielä on. Aina eri aineistoista voi tulla uusia tutkimusaiheita ja aina tutkijat pyrkivät löytämään aina parempia algoritmeja, joilla aineistoja käsitellä entistä paremmin. Vaikka joitakin järjestelmiä oli, jotka toimivat joillakin saroilla ja osuuksissa, siinä on kuitenkin tekemistä opettaa neuroverkot omalle aineistoille ja löytää malleille parametrit. Aina kuitenkin jäi ihmisille tekemistä vaikka koneistakin on paljon apua.Ja koneetkin vaativat paljon ihmistyötä sekä aineiston seulonnassa kunnollisen opetusaineiston tekemistä varten tahi annotoidun aineistojoukon tekoon.