“Ennen oli ennen…” – osa 2

Jatkoa 16.5.2019 olleeseen sanomalehtisymposiumin osaan 1.

Sessio 2

Digitoidut sanomalehdet feminismin historian tutkimuksessa Heidi Kurvinen (Turun yliopisto) osoitti sen kuinka lehdet, omalta osaltaan, näyttävät kirjonsa, milloin ilmiö saa “nimen” ja milloin käsite alkaa saada lisämerkityksiä , ja milloin positiivisia ja milloin negatiivisia. Pohdittavaksi jäi, kuinka voisimme auttaa tutkimusympäristön luomisessa ja vinkata muista palveluista tai valmisohjelmistoista joilla pääsee jo pitkälle. DH-tutkijan ei (minusta) tarvitse välttämättä edes ohjelmoida, usein systemaattinen ja oikeiden työkalujen, oikea käyttö vie jo pitkälle. Se sitten, mikä on missäkin tilanteessa sopivin työkalu onkin sitten jo pidempi tarina.

Amerikansuomalaisten sanomalehtien ja ylipäätään sirtolaislehtien digitointia toivottiin. Aikakauslehdissä on jonkin verran, jotka löytyivät ikään kuin sattumalta, kun alettiin katsomaan lehtien ilmestymispaikkoja, mitäs ihmettä nämä New York – ilmestymispaikat ovatkaan?

 

Digitoitu sanomalehtiaineisto ja julkisen kuoleman käsittelyn tutkiminen Anna Huhtala (Tampereen yliopisto) . Tässä esityksessä lähestyttiin yhtä teemaa, jota aina välillä pohdimme sopimusneuvottelujen ja aineiston autenttisuuden parissa. Aineisto on aina aikakautensa näköinen. Toimitukselliset kriteerit ovat aikojen kulussa muuttuneet, ja journalistiset ohjeetkin on loppujen lopuksi luotu vasta 1950-luvulta, kun ensimmäiset etikettisäännöt lehtimiehille julkaistiin ja josta sitten hiljalleen kehittyi Julkisen sanan neuvosto ja journalistiset ohjeet. Murhenäytelmiä ja tragediaa…  mutta toisaalta “millaisia teemoja valtavirralle tarjottiin lohdutukseen”, komentoi puhuja. Leikkeet olivat myös tässä tutkimuksessa oleellinen apuväline, joka auttoi tutkimusaineiston järjestelyssä.

Pilapiirrosten tulkinta historiallisen diskurssin osana Meri Arni-Kauttu (Itä-Suomen yliopisto). Osittain palattiin jo ensimmäisissä sessioissa puhuttuihin stereotypioihin, mutta toisesta tulokulmasta. Olikin hieno kuinka esityksen kansikuvaa katsoikin tutkimusaiheen kuvauksen jälkeen aivan uusin silmin. Tosiaan, keiden näkökulmasta pilakuva olikaan tehty? Näyttää siis, että vaikka tekoäly ehkä “näkee” kuvituksen, niin silti kuvan ymmärtäminen ja kontekstin luominen onkin jo vaikeampi tapaus. Tutkimusta tarvitaan! Mainittiin esimerkiksi nimekkäät taiteilijat , kuten Alex Federley. Pikaisena digivinkkinä, nykyinen Digin “näytä kuvitukset”-toiminto pohjautuu sivun tekstiin ja digitoinnin jälkiprosessoinnin analyysiin suvasta. Haku tehdään sivun tekstiin pohjautuen, eli jos kuvan yhteydestä löytyy haluttu hakusana (esim. A. Federley) ja sivulta löytyy kuva, niin tällöin se näytetään haussa. Epätarkkuutta aiheuttaa se, että emme voi olla varma mihin tekstiin sivulla kuvitushaku osuu – se voi olla parhaimmillaan kuvateksti, mutta sanomalehdissä jotakin aivan muuta. Digissä kokeiltava esimerkkihaku: kuvitus + kuvituksen tekijä hakulauseessa sivun sisältöön pohjautuen (vain aikauslehdet) . Muokkaa ja katso mitä löytyy!

Example of illustration with multiple meanings from Fyren 29.2.1908

Sessio 3

Puoluehistoria ja sanomalehtiaineisto Kati Katajisto (Helsingin yliopisto). Tässä tutkimuksessa tuli hyvin esille kuinka aineiston kanssa saa olla tarkkana, erityisesti jos hakusana on yleissana, jolloin koivu ei välttämättä ole nimi tai voi olla ihan vain tuttu puulajike, … Joten hakutuloksia kannattaa aina tarkastella kriittisesti, nouseeko tietyn hakusanan ilmentymät koska asia aidosti on lehdissä merkittävä, vai vaikka vain siksi, että jokin mainoskampanja on aikanaan käynnistynyt, jossa tietty sana sitten esiintyy. Täytyy tuntea tekstin tai aineiston ominaispiirteet ja miten eri hakutulokset siihen suhtautuvat.

 

Kunnanvaltuustojen perustaminen ja sen herättämä demokratiakeskustelu lehdistössä 1890-1917 Sami Suodenjoki (Tampereen yliopisto) . Tässä kunnanvaltuustotyössä yhtenä tuloksena oli kunnanvaltuustotietojen lisääminen suoraan myös Wikipediaan, jolloin niihin pystyttiin lisäämään myös lähdetiedot, mistä lehdestä tietyn kunnanvaltuuston perustaminen löytyikään. Yleisöstä kommentoitiin, että hyvä olisi hyödyntää ehkä myös WikiDataa, jolloin tiedoista saisi ehkä myös entistä rakenteisemman ja mahdollisuuden linkittää dataa paremmin keskenään. Wikidata olisi muutenkin tiettyjen asioiden kanssa hyödyllinen, joten asiaa pitää pitää vireillä muutenkin.

Mormonien vaiheet 1800-luvun suomalaislehdistön kuvaamana Kim Östman (Åbo Akademi) oli hiukan aiemmin tehty tutkimus, mutta silti kiinnostava ja nykyaikaankin sopiva. Kuinka uusi ilmiö Suomeen tulee, ja millaista keskustelua se aiheuttaa lehdistössä tai ympäröivässä yhteiskunnassa. Kiinnostava ajatus oli, että tulisiko muista uskontokuntien tulosta Suomeen vastaavanlainen keskustelu , ja ylipäätään milloin ja milloin yksittäisitä mielipiteistä tuleekin yhteinen julkinen mielipide, joka alkaa ruokkia itseään?

Sessio 4

16:00-16:15 Näkökulmia Fenno-Ugrican sanomalehtien tutkimuskäyttöön Niko Partanen (Kotimaisten kielten keskus)  osoitti sen, että laajasta digitaalisesta tarjonnasta on hyötyä ja mitä etua on, kun sama teksti löytyy useampana käännöksenä aineistojen joukosta (Github).  Tässä kohtaa symposiumissa jäätiin pohtimaan tekstintunnistusta ja siihen liittyviä työkaluja – oikeastaan tekstintunnistus ei ehkä enää olekaan se ongelma (ainakin malleja pystyy opettamaan ja työkalut kehittyneeet), mutta haaste voikin enemmän olla se, kuinka hailakka sivukuva saadaan segmentoitua niin, että tekstintunnistukselle tarjotaan sopiva alue, josta teksti saadaan luotettavasti ulos. Sanat, virkkeet, kuvatekstit, mainokset, ovat pulma, kun lehtien rakenne vaihtuu vuosikymmenittäin, ja opetusaineistonkin teko on hidasta, tai kuten Digitalia-projektissa on huomattu, eri lehdet voivat vaatia oman mallinsa. Ehkä voikin tehdä vain työtapamallin, jolla erilaisia lehtiä taklataan, ja jatkaa työtä lehti lehdeltä eteenpäin, mahdollista hyvän, avoimen lähdekoodin, segmentointityökalua odottaessa.

16:15-16:30 Digitaalisten aineistojen käyttö väitöskirjatutkimuksessa Inkerin kirkon nousu ja suomalaiset 1988-1993 Antti Luoma (Helsingin yliopisto) . Aineistojen valinnassa voi olla myös monipuolinen – erityisesti jos tutkimus vaatii tuoreampien aineisotojen käyttöä, tällöin tulee ilmi se, että koko lehti on digitoitu koko historialtaan vain muutaman lehden osalta ja tätä avattiinkin keskustelussa seminaarissa.

Ylipäätään tämä avasi tutkijan haasteita, aineistoa etsitään eri puolilta, hieman eri tavoin, ja näin saadaan luotua laajempi kuva tutkittavasta kohteesta yhdistämällä arkistomateriaalia, sanomalehtiä ja vaikka jopa TV-ohjelmia, jotka voivat osaltaan käynnistää keskustelun sanomalehdissä ja sitten taas ilmestyä arkistomateriaaliin tovin kuluttua. Yhtenä kiitoskohteena aiemmin mainittujen aineistojen lisäksi mainittiin  Kavi:n Ritva-tietokannan kanssa oleellista on metadata, jolloin voi helposti löytää haluamastaan teemasta ohjelmia.

 

16:30-16:45 Painettujen ja käsinkirjoitettujen lehtien vertaileva tutkimus – digitoinnin tuomat uudet mahdollisuudet ja haasteet Kirsti Salmi-Niklander (Helsingin yliopisto). Takaisin paperiin! Kaikkea ei kuitenkaan ole digitoitu ja yksi esimerkki tästä on pienehköt teemalehdet, joita ei välttämättä ole julkaistu vaan jaettu rajatussa piirissä, kun tavoitteena on ollut esimerkiksi välttää sensuuria. Käsinkirjoitettujen lehtien löytämisessä on jo omat haasteensa, ja irtolehtien koostaminen on jo iso työ, kun metadatakin on luotava itse. Toivotaan, että NewsEye- tai Read-projektin eteneminen käsinkirjoitetun tekstin tunnistuksessa etenee nykyisellä vauhdilla, niin sitä voisi käsinkirjoitettuihin ainistoihin käyttää.

Summa Summarum

“Helppo tiedonhaku auttaa ymmärtämään omaa kulttuuria”

HS:n pääkirjoitus 21.5.2019.

Seminaarissa osallistujana yksi taustateema oli, että kuinka monipuolista ja kiinnostavaa tutkimusta eri yliopistoissa tehdään. Vaikka yhteistä ei ehkä ole kuin osa aineistoista, tai palvelu josta aineisto löytyy, osaan ideoista on löydettävissä ratkaisuja, jotka auttavat monia. Digi.kansalliskirjasto.fi -esitysjärjestelmän kehityksen yksi kantava ajatus onkin ollut, että lisättävät toiminnot olisivat yleishyödyllisiä – toimintoja, jotka toimivat sekä tutkijoille, että muille käyttäjille, jolloin yhdellä toiminnolla saadaan eri käyttäjäryhmät katetuksi edes osin, jolloin tie jää auki jatkaa siitä eteenpäin.

“Aineistot ovat työväline”

Symposiumin lopussa huokaistiin myös ylläoleva “Aineistot ovat työväline” , eivätkä itsetarkoitus. Kukin toki innostuu aineistosta tai työkalusta, jolla pääsee haluamaansa asiaa tekemään, mutta ytimenähän on tutkimuskysymys ja sen ratkaiseminen. Luonnollisesti digitaalisten aineistojen kehittäjänä (sekä sisältö eli digitointi että palvelun toiminnallisuuksien kannalta) , haaste on ennakoida tulevia toiveita – sisältötuotanto etenee omaa vauhtiaan projektien myötä, ja sen lomassa aineistojen rikastaminen päästää syvemmälle jo nyt tehtyjen digitointien suhteen – kuinka helpottaa hakua ja antaa uusia mahdollisuuksia saada kuvaa vaikka aineiston osakohteista, jotka voivat edelleen nostaa mahdollisuuksia uusien tutkimuskysymysten käsittelyyn. Esimerkiksi juuri julkaistussa tutkimusartikkelissa (Hiding in Plain Sight: Poetry in Newspapers and How to Approach it) siitä kuinka DHH17-hackathonissä tehtiin runojen etsintää sanomalehdistä verraten käsityötä ja koneoppimista, jossa huomattiin että molemmista menetelmissä on hyötynsä ja molempia voi hyödyntää samanaikaisestikin.

Eteenpäin

Toivottavasti sanomalehtisymposium järjestetään ensi vuonna uudestaan ja voimme laajentaa kestoa ja saada lisää osallistujia, jotka toimivat muidenkin aineistolähteiden parissa tai jos on aineistoja joihin toivoisi pääsevän käyttämään, mutta keinoa ei vielä ole löytynyt.

Tavoitteena on parantaa tutkijayhteistyötämme, jossa työmalleina onkin jo olleet tutkijoiden aamukahvit, dataklinikat eri yliopistoissa, osallistuminen ja esittäminen eri tutkimusyhteisöjen seminaareissa ja erilaiset julkaisut. Palautetta voi vakiotavoin jatkuvasti antaa, ja käytämme mielellämme hyviä ideoita palveluiden (teknisten tai tutkijapalvelujen ylipäätään) jatkokehityksessä. Esimerkiksi Digitalia-projektin tuotoksia alkaa hiljalleen Digi-palveluun ilmestyä, uutuuksista lisää myöhemmin tässä blogissa.

 

“Proof is in the pudding” – osa 1.

Ensimmäinen Kansalliskirjaston tutkijapalveluiden sanomalehtisymposium järjestettiin 16.5.2019. Tällä kertaa keskityimme sanomalehtiaineistoihin, tarkoituksena saada kuvaa aineistojen käyttötavoista juuri nyt, nykyisillä sopimusmalleilla ja käyttöehdoilla. Tavoitteenamme oli kerätä tietoa mikä tilanne on nyt, mitä toiveita on, ja miten jatkossa tulisi varautua nykyisen lehtiaineistojen tutkimuskäytön suhteen. Halusimme saada mahdollisimman laajasti kokemuksia eri puolilta ja siksi kasvatimme seminaarin kestoa aiotusta, kun hyviä ehdotuksia tuli niin paljon, joista halusimme itse tietää ja antaa mahdollisuuden myös tutkijoille kuulla toisistaan, kun yhteisenä tekijänä on saman aineistokokonaisuuden osa – vaikka tutkimusaiheet ja -alat vaihtelivat teologiasta feminismin tutkimukseen, tai arkkiveisuista, liki nykypäivään.

Iso kissa vasemmalla ja pikkukissoja rivissä

Tie vapauteen, 01.09.1922, nro 9, s. 9
https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1360361/articles/3278605?page=9
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Ylikirjastonhoitajan tervetuliaispuheen jälkeen, jossa korostettiin tutkimuksen tärkeyttä ja yhteistyötä aineistojen ja tutkijoiden kesken, pääsivät puhujat irti! Kansalliskirjaston omalla tutkimus- ja kehitystyön kertomuksilla aloitettiin, jotta päivä saatiin käyntiin ja kaikki paikalle. Digi.kansalliskirjasto.fi  – palvelun uutuuksista mainittiin, kuten samana päivänä julkaistusta uudesta avauksesta. Kerrottiin myös Digitalia-projektin tuomista uutuuksista lyhyesti, mitä seuraavaksi julkaistaan, eli tekstintunnistuksen korjauksesta, artikkelinpoiminnasta, nimien poiminnasta ja kuvitusten luokittelusta, joita aletaan pian viemään tuotantoon kohdelehteen eli Uuteen Suomettareen ja toivottavasti siitä eteenpäin (hiljalleen) mitä prosessointiteho antaa myöten.

Digitalian Kimmo Kettunen kertoi tekstintunnistuksen korjauksista, joka on oleellinen vaihe ennen nimien poimintaa, jotta virheiden määrä vähenee. Tunnistus paranee, joka taas parantaa aineistojen löydettävyyttä. Kun yleisöstä kysyttiin mitä tutkimuksen jälkeen tapahtuu, niin Kimmo kertasi, Kansalliskirjaston DH-tutkimuksen ja aineistojen rikastamisen pääidean: “Proof is in the pudding”, eli ajatus on, että tutkimuksen tuotokset viedään tuotantoon ja aina Digi-esitysjärjestelmään saakka, jolloin tutkijat ja kansalaiset voivat yhtä lailla hyödyntää aineistoja tehokkaammin tai uusin keinoin, kumpaa sitten parempana pitääkään.

Juha Rautiainen kertoi kiinnostavasta NewsEye-projektista, jossa ajatus on viedä työkalukehitystä vielä eteenpäin. Tutkijat saavat uusia työkaluja, joilla prosessoida aineistoja ja joilla pääsevät nopeammin tutkimuskysymystään vastaavaan aineistoon. Näitä työkalujen ensimmäisiä versioita testattiin jo NewsEye-projektin omassa kokoontumisessa  alkuviikosta, joten kehitys etenee sielläkin saralla.

Jussi-Pekka Hakkarainen paljasti tulevia suunnitelmia lehtiaineistojen tutkimuskäytön suhteen. Olemme saaneet tämän ensimmäisen pilotin aikana palautetta siitä, että miksi vain tietty tutkimusryhmä saa aineistot käyttöön, ja toinen naapurista ei, miksi vuosiraja on tietty, eikä jokin muu ja mitäs oikeastaan aineistoilla nyt sai tehdäkään?  Näihin kysymyksiin,  työnimellä Tutkain aloittanut neuvotteluprosessi pyrkii löytämään ratkaisuja hyvässä yhteistyössä tekijänoikeusjärjestön (eli lehtien oikeudenhaltijoiden) kanssa. Suunnitelmat ovat vielä hyvin alkuvaiheessaan, ja työ aivan alussa, joten kärsivällisyyttä ja positiivisia ajatuksia neuvottelijoiden suuntaan.

Varoitus: Alla oleva tulkinta esityksistä on kirjoittajan, esityksiä oli kuitenkin lukuisia, joten osa vivahteista on voinut jäädä huomaamatta, josta pahoittelut virheistä jo etukäteen. Ideoita tuli tulvimalla!

Sessio 1.

Historiallinen sanomalehtikirjasto on fantastinen!

Tarja Luukkanen toi mieleen ne kaikki tarinat, uutiset joita sanomalehtiainistosta löytyy. Kuinka esimerkiksi August Ahlqvist oli vuonna 1860 saanut suureelliset juhlat, ja sitten hautajaiset 1889 ja kuinka tämän jälkeinen sanomalehtikeskustelu nosti hänestä kansallista suurmiestä. Miten Topeliuksen tarina on luonut suomalaisen miehen prototyyppiä, jopa stereotyyppiä, josta ehkä ei vieläkään ole päästy täysin irti. Hienoa oli kuulla tällaisestä pitkäaikaisesta tutkimuksessa, jossa edetään systemaattisesti aineiston parissa!

Toiveina: lehtien “luokittelu”, eli mitä puoluekantaa lehdet olivat (esimerkiksi hyödyntäen Suomen sanomalehdistön historian -teossarjassa jo olevaa tätä tietoa),  lehden levikki ja agenda.

Lehdistössä julkaistuja paikalliskirjeitä kokoava Translocalis-tietokanta Heikki Kokko (Tampereen yliopisto):  kertoi kuinka aineistokoelmansa, joka on tehty digin perustoimintojen avulla on edennyt siihen vaiheeseen, että pallo heitetiin kohti Kansalliskirjastoa ja miettiä kuinka leiketoimintoa voisi hyödyntää eteenpäin. Lehtileikkeet ovat olleet yllättävä menestys ja hyvä tapa tutkijoille kerätä tutkimusaineistoa talteen.

Biografinen materiaali ja sen löytäminen Kaisa Kyläkoski, esitti  kiinnostava katsaus henkilöhistoriaan ja samalla sai kuvaa mitä kaikkea suositun bloginsa taustalla tapahtuu (lyhyesti sanoen). Hän on ollut palvelun parissa jo vuodesta 2004, joten matkan varrella hän on voinutkin havaita kuinka palvelu on hiljalleen muuttunut. Kaisalta taisikin tulla kiitos niinkin perustoiminnosta kuin hakutulosten järjestämistä kronologisesti, joka oli yhden hänen kirjaprojektinsa näin pelastanutkin. Hän oli myös konkreettisesti kokenut nimien löytämisen vaikeuden – kuinka tekstintunnistuksen virheet tai jopa välimerkit voivat haussa aiheuttaa yllätyksiä, mutta toisaalta myös uusia löytöjä.

”Maaseudun tulevaisuus on ihan loistava aineisto”

Digitoitu lehtiaineisto ja historiantutkimus: kokemuksia ja kehittämiskohteita Hannu Salmi (Turun yliopisto), kertoi useammastakin projektista joissa tutkimusryhmänsä on sanomalehtien kanssa työskentelemässä. Yksi näistä on tuttu Comhis, jossa Kansalliskirjastokin on mukana, tämän lisäksi kuulimme myös mannerten yli ulottuvusta tutkimuksesta nimeltään OceanicExchanges, jossa viedään tutkimusteemoja vielä laajemmalle, globaaleihin uutisiin ja niiden leviämiseen. Ovelaa oli se, että samanlaisten geeni, tekstipätkien etsinnässä pystytään osin kiertämään tekstintunnistuksen heikkoudet ja virheet, jolloin pystytään löytämään kuinka uutiset ovat siirtyneet lehdestä toiseen ja ajassa eteenpäin. Ovatko aikansa kirjoittajat arvanneet, että aika merkittävä määrä artikkeleita on ilmestynyt myöhemmissä lehdissä uudestaan, 10 , 20, 40, tai jopa 100 vuoden kuluttua?

Tässä puheessa tuli myös esille se, että on myös arvokasta, että joitakin lehtiä on olemassa koko julkaisuhistorialtaan – tällöin tiettyjä teemoja (esimerkiksi ilmastoon liittyviä) voidaan seurata systemaattisesti lehden sisällön kautta. Pääetenemä digitoinnissa menee vuosittain, ja yksittäisiä lehtiä on tehty digitointikumppanuuksina, joka on mahdollistanut näiden muutaman lehden osalta kattavan katsauksen – tällöin on luonnollista, että näihin harvinaisuuksiin, jotka ovat helposti käytettävissä koko julkaisuhistorialtaan, että ne saavat huomiota tutkijoilta.

Vaka, vanha mikrofilmi!

Päivän aikana tuli myös kiitosta mikrofilmeille – sekin on kuitenkin tapa välttää paperiseen originaaliin tarttumista, sivujen selailu kuitenkin onnistuu (ja aineiston talletus omalle tikulle) vaikka hakua ei olekaan. Mikrofilmit ovat kuitenkin kattavasti lehdille tehty, säilytystavoitteiden saavuttamiseksi. Eräälle kysyjälle korjaukseksi näin jälkikäteen, lehdet ovat Pohjoissalissa saatavilla vuoteen 1945 ja tätä tuoreemmat tulee tilata etukäteen. Syynä tähän, että tila on salissa kuitenkin rajattu, joten käytetyimmät lehdet löytyvät valmiina, eli joitakin lehtiä löytyy myös pidemmälle. Lista lehdistä  ja ohjeita mikrofilmien tilauksesta löytyy verkkosivultamme ja mikrofilmiskannerin käytöstä on myös ohjevideo.

Päivän pohdinta jatkuu seuraavassa blogikirjoituksessa…

Digitalian kesäkoulu 2017

Digitalian kesäkoulu oli tänä vuonna 16.-17.8. aiheenaan digitaalisen tiedon käsittelyn eri mahdollisuudet ja muodot. Ohjelma löytyy https://www.xamk.fi/kesakoulu/ . Tällä kertaa oltiin Helsingin yliopiston Minerva-torilla, joka tila täyttyikin liki seitsemästäkymmenestä osallistujasta, ja kaikki kurssin paikat olivatkin täynnä. Pääteemat olivat digitaalisen tiedon juridiikka ja etiikka ja toisena päivänä digitaaliset aineistot ja niiden käyttö.

XAMK:n tutkimusjohtaja Noora Talsi johdatteli päiviin ja toimi puheenjohtajana toivottaen kaikki osallistujat tervetulleiksi XAMK:n, Kansalliskirjaston ja Helsingin yliopiston puolesta ja kertoi avauspuheenvuorossaan hieman Digitalia-projektin taustoja ja tekijöitä.

Tampereen yliopiston Pekka Henttonen kertoi uusitussa esityksessään yksityisyydestä asiakirjahallinnossa, jonka jälkeen olikin käytännön esimerkki eräästä julkisuudessakin olleesta tapauksesta, jossa minityöpaja siitä mitä arkistossa säilytetään ja millaisin perustein toimikin hyvänä ajatustenherättäjänä käytännön tilanteisiin. Pahimmassa tapauksessa, jos aineistoa ei säilytetäkään niin menetetään tietoa, jolloin tulevien sukupolvien tutkijoiden on käytettävä vaihtoehtoisia lähteitä. Toisaalta taas, kyse on myös viestinnästä, että kukin osapuoli ymmärtää tietoja jo antaessaan mihin aineistoja voidaan käyttää, mikä yhtä lailla toimii säilyttäjälle ohjenuorana (muiden säännöstöjen ohella).

Pekka Heikkinen Kansalliskirjastosta jatkoi teemaa puhuen DSM-direktiivin uusista tuulista, ja miten ehdotetut tekijänoikeussäännökset vaikuttavat aineistojen käyttöön. Tekstinlouhintaan suhtaudutaan hyväksyvämmin, mutta toisaalta vielä ennen EU:n JURI-ryhmän äänestystä lokakuussa voi ehdotusteksteihin tulla muutoksia julkisen keskustelun myötä, mutta se nähtäneen kun työ etenee.

Pikakatsaus EU-säännöksiin (Pekka Heikkisen esityksestä)

Direktiivi
• Sitoo jäsenmaita tavoitteidensa osalta
• Jäsenmaiden saatettava voimaan kansallisella säädännöllä
• Jäsenmaat voivat itse päättää, miten saatttavat voimaan
Asetus
• Direktiviiä järeämpi (regulation)
• Tulee sellaisenaan voimaan kaikissa jäsenmaissa, ohittaa kansallisen lainsäädännön

Itä-Suomen yliopiston Tomi Voutilainen kertoi puolestaan uudesta tietosuoja-asetuksesta (TsA) ja sen vaatimuksista henkilötietojen suojalle. Lakisääteisten tehtävien hoidossa henkilötietoja voi kerätä/säilyttää tietoja. Käsittelyedellytyksiä on TsA 6 artiklan on kuitenkin useita: suostumus, sopimus, lakisääteiset velvoitteet, rekisteröidyn elintärkeä etu, yleistä etua koskeva teko ja rekisterinpitäjän oikeutettu etu, kuten vaikka työsuhteissa). Tietosuoja-asetus on myös juuri lausuntokierroksella, johon voi huomioita lisätä lausuntopalvelun kautta

Digitalian asiantuntijat puhuivat myös eettisistä periaatteista sosiaalisen median käytössä (#eettinensome) ja kuinka tutkija voisi toimia sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksessa on pohdittava koko elämänkaarta, datan keruusta käyttöön. Lisäksi some-alustojen datalle ja datan käyttöehdoissa kannattaa olla tarkkana.

Mutta huolta ei jos kesäkoulu jäi välistä tänä vuonna, suunnitelmissa on järjestää se myös ensi vuonna uudestaan:

Tallenna