Avainsana-arkisto: damasti

Kyyhkyjä punaisissa verhoissa

Kyyhkyt ovat Dora Jungin tunnetuin kuva-aihe. Ensimmäisen kerran ne ilmestyivät hänen damastinsa pintaan 1947 ja vuoden 1951 Milanon triennaalissa hän sai Kyyhky damasteillaan Grand Prix -mitalin. Kyyhkyjä valmistui erikokoisina yli 100 kappaletta 1960- ja 1970-luvuilla ja vuonna 1980 niitä valmistui vielä neljä kappaletta lisää. Näihin palaan vielä myöhemmin.

Tällä kertaa esittelen Jungin kyyhky-kavalkadista hänen 1960-luvulla suunnittelemansa, hieman noista edellä mainitsemistani poikkeavat, kyyhkyt. Syitä esittelyyn on kaksi. Ensiksi: on mainiota seurata samojen kuva-aiheiden siirtymistä tekstiileistä toiseen saman taiteilijan teoksissa. Jung teki tätä paljon. Joskus kuva-aiheiden osat vaihtuivat toisiksi kun aika ja maailman tila muuttuivat. Upea esimerkki on Lastenkuljetus vuodelta 1943 ja sen muunnos 1970-luvulla. Tähänkin lupaan palata myöhemmin. Toinen syy juuri kyyhkys-verhojen esittelyyn on eilen menehtynyt valokuvaaja Claire Aho, joka kuvasi myös joitakin Jungin tekstiilejä.

Tampella tänään -lehti esitteli Dora Jungin teoksia sivuillaan vuonna 1969 näin.

 

Kyyhky-verhoDJung.ClaireAho

Kuvateksti lehdessä: Claire Aho, Otso Penttinen

Dora Jung valmistaa paljon julkisille paikoille aiottuja tilaustöitä (Kaliforniaa ja Austraalia myöten) mutta hänen seinäkudonnaisiaan, liinojaan ja verhojaan on myös suomalaisissa kodeissa. Koko pitkän olohuoneen ikkunarivin peittävän verhon hän on kutonut kirjoittajan olohuoneeseen. Taiteilijan rakas ja ominainen aihe ovat Kasarmintorin kyyhkyset.

Verhot pääsivät myös Kansallismuseon kuukauden esineeksi vuonna 2013. Lue täältä Outi Flanderin kirjoittama tarkempi kuvaus.

Jung suunnitteli yksityislahjaksi 1960-luvun lopulla hyvin saman oloisia kyyhkyjä esittävän seinädamastin. Näissä kahdessa tekstiilissä kyyhkyt ovat suoraviivaisia ja moderneja verrattuna Jungin muihin Kyyhkyihin. Kuva PF.

duvor, kyyhkyjä 1950 GP

Lisäksi vielä toinen Claire Ahon ottama kuva Jungin damastista.  Kuusia ja pensaita vuodelta 1936. Tässä damastissa on taas Jungin 1930-luvulla useasti käyttämä lintu sekä kuuset ja pensaat. Lue postaukseni esim. Picu kaupungissa -ryijystä.

kuusia ja pensaita -36

T. Päivi

Ravintola Savoyn salaperäinen damastiliina

Kun ravintola Savoy avautui kesäkuussa 1937, sen kerrottiin tuovan ”modernia ravintolaviihtyisyyttä Helsingin kattojen ylle”. Etelä-Esplanadin ja Kasarminkadun kulmaan oli valmistunut arkkitehti Valter Jungin suunnittelema konttorirakennus, jonka 7. ja 8. ravintola- ja juhlatilojen sisustuksen suunnittelijoiksi palkattiin AIvar ja Aino Aalto. Huonekalut, verhot, astiat jopa viherkasvi-istutukset olivat tuon ajan merkittävimpien taiteilijoiden suunnittelemia. Ehkä tunnetuin sisustuksellinen yksityiskohta on Alvar ja Aino Aallon suunnittelema Savoy-maljakko. Mutta minkälaisia olivatkaan tekstiilitaiteilija Dora Jungin suunnittelemat pöydän tekstiilit?

Dora Jung sai 1930-luvun puolivälissä useita suuria pöytätekstiilitilauksia: Villa Baumgartnerin, linjalaiva Bore II:n ja ravintola Savoyn tekstiilit. Sekä Villa Baumgartnerin että Bore II:n liinoista on jäänyt paljon tietoa jälkipolville, mutta Savoy-liinoista vain hippusia. Nämä kolme tekstiilitilausta sisälsivät valtavan määrän ohuiksi pellavadamastiliinoiksi kudottavia tekstiilejä, joten Jung pyysi malliensa toteuttajaksi Tampellaa (perustettu 1856), jossa oli jacquard-koneet ja pitkäaikainen tietämys pellavadamasteista. Nämä pöytätekstiilitilaukset olivat alku Dora Jungin kiinnostukselle teolliseen tuotantoon, josta tuli menestyksekäs.

Verrattuna aikakauden muihin damastiliinoihin, oli Savoy-liinassa selkeää tyylittelyä. Se poikkesi Villa Baumgartnerin ja Bore II:n pöytäliinasuunnitelmista. Niissä oli vielä näkyvissä perinteinen tapa muodostaa damastikuvioita keskusornamentiikan ympärille tai peilikuvatoistojen avulla. Savoy-liinoja koristivat leveähköt raidat, joissa oli pelkistettyjä kala-aiheita lomittain koko kankaan pinnalla. Damastiliinojen nauhamainen, yksinkertainen sommittelu enteili 1950-lukua, jolloin Jung suunnitteli mm. modernit Grafica ja Viivaleikki mallit.

Savoy-liina

Tämä musta-valkoinen kuva on vanhasta esitteestä ja on siksi hieman harhaan johtava. Olisi hienoa saada oikeasta liinasta kuva, mutta en ole koskaan vielä nähnyt kokonaista liinaa missään. Paloja liinasta olen kyllä nähnyt, mutta valitettavasti kokonainen liina on vielä jossakin piilossa…löytyyköhän teiltä joltakin?

Lähes kaikkiin pöytäliinamalleihin suunniteltiin yhteensopivat lautasliinat. Yleensä sama kuvio tai kuvion osa näkyi lautasliinojen reunoissa ja keskustassa. Siksi onkin yllättävää, että Savoy-liinaan kuuluvissa lautasliinoissa on pallokuvio, ei esimerkiksi kaloja tai raitoja. Pallot olivat kuitenkin hyvin muodikkaita 1930-luvulla. Ne heijastivat uutta modernia aikaa. Esimerkiksi ruotsalainen suunnittelija ja tekstiilitaiteilija Elsa Gullberg suunnitteli 1934 Almedahlsin mallistoon Pricken-nimisen liinan ja lautasliinat, joissa kaikissa oli palloja. Vuosikymmenen lopulla Beata Liljeroos-Söderholm suunnitteli Tampellalle Pallot-mallin.

Savoy-lautasliina

Savoy-lautasliinat löytyivät helsinkiläiseltä kirppikseltä hyväkuntoisina. Nykyisen Savoy ravintolan ystävällinen henkilökunta on yrittänyt metsästää liinoja, mutta mistään kaapistojen kätköistä ei ainakaan vielä niitä ole löytynyt. Kuva PF.

Liljeroos-Söderholm työskenteli myös Tampellan mallipiirtäjänä 1920–1930 -luvuilla. Hän kävi kirjeenvaihtoa Helsingissä työskentelevän Jungin kanssa liinojen valmistuksesta.  Tampellassa oli kiirettä, sillä Villa Baumgartnerin ja ravintola Savoyn pellavaliinoja valmistettiin täsmälleen samaan aikaan. Maaliskuussa 1937 hän kirjoitti Jungille olevansa huolissaan Jungin lautasliinoihin tulevista palloista, jotka olivat Tampellan kutojien tekemässä mallikudoksessa liian suuria, ”jos niitä vertasi Jungin tekemään työpiirrokseen, jossa ne olivat paremmat”. Ravintolan avajaiset olivat kolmen kuukauden kuluttua, joten asiaa ei voinut enää muuttaa ja pallot saivat muotonsa.

Teksti julkaistu myös 10.9.2014, Koti ja keittiö -lehdessä.

T Päivi