Helsingin yliopisto
Vuoden 2020 piti olla näkyvä merkkipäivävuosi, tulihan tiedekunnan perustamisesta Helsingin yliopistoon kuluneeksi 25 vuotta (HY ELTDK: 1995- ) ja eläinlääketieteen korkeakouluopetuksen alusta Suomessa 75 vuotta (EKK: 1945-1995). Toisin kävi, niin tiedekunnassa kuin koko maailmassa. Kaikkea hallinneen COVID-19-pandemian vuoksi ei ollut oikea hetki kerätä eläinlääketieteentukijoita, tutkijoita, tiedekunnan henkilökuntaa ja alumneja sekä opiskelijoita fyysisesti yhteen syntymäpäiväkakkujen äärelle. Juhlitaan sitten yhdessä, kun se on taas terveysturvallista.
COVID-19-pandemia osoittaa karulla tavalla kuinka tärkeää ja ajankohtaista on eläinten ja ihmisten yhteisten zoonoosien tutkimus ja hallinta. Se myös osoittaa miten keskeisesti tiedekuntamme on yhteinen terveys -tutkimusstrategiassa mukana koko ihmiskunnan terveyden ja hyvinvoinnin turvaamisessa.
COVID-19 poikkeusvuonna myös tiedekunnan johtoryhmä piti etäkokouksia. Ylärivistä vasemmalta oikealle varadekaani Maria Fredriksson-Ahomaa, hallintopäällikkö Marko Niemi ja dekaani Antti Sukura. Alarivissä varadekaanit Olli Peltoniemi ja Mirja Ruohoniemi
Arvot ovat yhteisön toimintaa ohjaavaa kulttuuria
Vuoden aikana nostettiin esiin yliopiston arvoja, jotka on nyt kiteytetty sanoihin: totuus, vapaus, sivistys ja yhteisöllisyys. Nämä eivät ole uusia tienviittoja yliopistolle. Näiden arvojen varassa yliopistolaiva on seilannut jo vuodesta 1640, läpi muuttuvien valtiomuotojen ja sotien sekä poliittisten myllerrysten keskellä, läpi epidemioiden ja pandemioiden, kohdaten talouden laskut ja nousut. Yhteisön arvot sanoitetaan aika ajoin uudestaan. Arvokiteytysten hauska ominaisuus on, että eri tilanteissa niistä voi hakea eri sisältöjä. Yliopiston perusajatus on vahva ja joustava: etsiä autonomisesti (vapaus) uutta tietoa (totuus) ja jakaa tähän tietoon perustuvaa opetusta (sivistys) palvelemaan yhteiskunnan tarpeita (yhteisöllisyys).
Pandemiavuoden laaja etätyö ja –opiskelu vaikeuttivat opiskelu- ja työyhteisön oman yhteisöllisyyden rakentamista. Huoli opiskelijoiden ja henkilökunnan yksinjäämisen kokemuksista oli suurta. Tiedekunta ja ainejärjestö EKY pyrkii seuraamaan ja tukemaan henkilöstöään ja opiskelijoitamme poikkeusaikana mutta pandemia-ajan opiskelijoiden kokemus yliopisto-opinnoista tulee olemaan väkisinkin aiemmasta poikkeava. Yhteisöllisyys on myös valmistumisen jälkeen työelämässä kantava voimavara ja toivon alumnien tukevan vastavalmistuneita professioon integroitumisessa sekä auttavan pandemia aikana ehkä ohuemmaksi jäävien verkostojen syntymisessä.
Yhteinen terveys
Viime vuonna COVID-tutkimus on luonnollisesti ollut mediassa näkyvintä HOH-tutkimusta. Sars-CoV-2 on tyypillinen zoonoosi-virus, ei ensimmäinen eikä viimeinen eläimistä ihmisiin tarttuva pandemian aiheuttaja. Yhteinen terveystutkimus pyrkii laajalla asiantuntijoiden verkostolla etsimään ratkaisuja myös muihin ympäristön, ihmisten ja eläinten yhteisiin ongelmiin, joita valitettavasti riittää, esimerkkejä on mm. antibioottiresistenssistä, eläinten hyvinvoinnista, ympäristöhygieniasta, valvonnasta, ilmaston muutoksen tuomista taudeista, lääkeaineiden turvallisesta käytöstä, geeneistä tautien takana aina ihmisten ja eläinten neurologisiin sairauksiin
Sidosryhmien tuki tärkeää
Vuoden aikana aloitti toimintansa tiedekunnan neuvottelukunta, jossa on mukana 14 edustajaa eläinlääketieteen eri sidosryhmistä. Tiedekunnan tulevien vuosien koulutusta viitoittava tärkeä tapahtuma oli marraskuussa järjestetty koulutuksen visiotyöpaja. Työpajassa katsottiin vuoteen 2040 ja hahmotettiin mihin sidosryhmien koulutustarpeisiin eläinlääkärikoulutuksen on silloin vastattava. Koulutuksen uudistaminen ja kehittäminen on pitkäjänteistä työtä. Opinto-ohjelmia uudistetaan noin kolmen vuoden välein ja opiskelukaari laillistetuksi eläinlääkäriksi kestää vähintään kuusi vuotta. Katseen on oltava aika kaukana, kun uudistuksia tehdään. Koska peruskoulutus ei kuitenkaan voi antaa koko työuran kattavaa osaamista, toimiva täydennys- ja erikoistumiskoulutus on välttämätöntä. Vuoden aikana aloitettiin erikoistumiskoulutuksen kehittäminen yhdessä sidosryhmien kanssa, ja syyslukukaudella 2023 uudistetun erikoistumiskoulutuksen on tarkoitus olla käynnissä.
Isoa huolta herätti Opetus ja kulttuuriministeriön suunnittelema yliopistollisen eläinsairaalan valtakunnallisen erityistehtävätuen leikkaus suunnittelukaudelle 2021-2024. Tiedekunnan saama laaja sidosryhmien tuki vakuutti poliittiset päättäjät yliopistollisen eläinsairaalan roolista eläinlääketieteen koulutukselle ja tutkimukselle eikä eläinsairaalan tukea leikattu.
Vuoden aikana tutkijat menestyivät hyvin täydentävän rahoituksen hakemisessa. Myös eläinlääketieteen ystävät tukivat toimintaa. Saimme muun muassa erittäin tärkeän lahjoituksen oikeustieteen tohtori Heidi Anderssonilta Yliopistollisen eläinsairaalan hevosten röntgenlaitteiston uusimiseksi, ja yli 100 lahjoittajaa osallistui yliopiston Lahjoita tänään –päivän kampanjaan, jonka teemana oli vuonna 2020 erityisesti eläinlääketieteen tutkimus ja opetus. Assar ja Ester Lahtosen muistosäätiö puolestaan teki 170 000 euron lahjoituksen eläinlääketieteellisen koulutusalan tueksi kesään 2022 voimassa olevan valtion vastinrahakampanjan puitteissa, ja saimme myös useita yhteydenottoja eläinlääketieteelle tehtävistä testamenteista.
Kaikilla mittareilla hyvin tuloksellinen vuosi
Ilahduttavasti myös poikkeusvuonna, niin kuin aiemminkin, opiskelijat valmistui hyvin ja tiedekunta ylitti tutkintotavoitteen. Tämä kertoo tiedekunnan opintopolun toimivuudesta ja opiskelijoiden ja opettajien sitoutumisesta ja kyvystä mukautua muuttuviin olosuhteisiin. Tiedekunnan yhteinen taival jatkuu alumniyhteyksissä valmistuneiden opiskelijoidemme kanssa.
Eläinsairaala on pandemiatilanteissa erityisen haavoittuvassa asemassa. Sairaalan henkilökunnalle vuosi oli erityisen raskas ja epätietoisuutta täynnä. Vuosi elettiin päivittyvien ja muuttuvien rajoitusten kanssa. Sairaala selviytyi potilastyöstä erinomaisesti. Kliininen harjoittelu saatiin toteutettua suunnitellusti ja klinikkavaiheen suorittaneet opiskelijat saivat tilapäisen ammatinharjoittamisoikeuden Ruokavirastolta. Jos eläinlääkärit eivät olisi saaneet opiskelijoista kesäsijaisia, olisi Suomen eläinlääkintähuollolla ollut erityinen sopeutumispaikka pandemian keskellä, ja meidän opiskelijoiltamme olisi jäänyt kokematta ammattiin kasvamiselle tärkeä kandikesä.
Iso kiitos opiskelijoille, henkilökunnalle ja eläinlääketieteen ystäville ja tukijoille sekä eläinsairaalan asiakkaille. Ilman teitä ei pandemia vuodesta olisi selvitty näin hyvin kuin nyt selvittiin.
Antti Sukura
dekaani
Eläinlääketieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto