Helsingin yliopisto
Sivettikissat ja muurahaiskävyt – eläinlääketieteellisen tutkimuksen vuosi 2020
Enpä olisi osannut arvata edellistä vuosikertomusta kirjoittaessani kuinka ajankohtaisiksi HOH:n rekrytoinnit, joista edellisessä vuosikertomuksessa kirjoitin, alkaneen vuoden aikana vielä osoittautuisivat. Vähänkään suomalaista mediaa seuraava ei ole voinut välttyä törmäämästä siellä viikoittain Tarja Siroseen, nousevien uhkaavien infektiosairauksien HOH-apulaisprofessoriin.
Tarjan ja mentorinsa, toisen aktiivisen HOH-professorin Olli Vapalahden arviot milloin mistäkin pandemian käänteestä tai epidemian mallintamisesta ovat näkyneet ja kuuluneet. On arvioitu sivettikissojen ja muurahaiskäpyjen roolia epidemian alkulähteillä ja sitä, miten virus mahdollisesti on Wuhanin ruokatorilla siirtynyt eläimistä ihmiseen.
Kaiken takana on lepakko, niin kuin monen muunkin virusperäisen zoonoottisen epidemian takana. Olosuhteet ovat WHO:n tutkijoiden mukaan kehittyneet zoonoottiselle viruksen siirtymälle otolliseksi, kun villieläinten kasvatukseen ihmisen ruuaksi on panostettu kansallisessa strategiassa. Taustalla näyttäisi olevan myös afrikkalaisen sikaruton aiheuttama siirtymä sikojen kasvatuksesta mm. sivettikissojen ja muurahaiskäpyjen kasvatukseen.
Tämä pandemia osoittaa, kuinka kestävän kehityksen ja yhteisen terveyden periaatteiden huomioimatta jättäminen voi johtaa maailmanlaajuisiin seuraamuksiin eläinten ja ihmisten terveydelle. Eivätkä seuraamukset rajoitu fyysisiin terveysvaikutuksiin, kuten olemme nähneet. Voisi kai sanoa, että sivettikissat ja muurahaiskävyt saivat maailman kirjat sekaisin, ja pandemian yhteiskunnalliset vaikutukset ulottunevat vuosien ja vuosikymmenten päähän.
Tutkijat tosin sopeutuvat, sen on vuosi osoittanut. Liikkumisen ja suorittavan tutkimustoiminnan rajoittaminen ei onneksi ole rajoittanut ajattelua, joka on kaiken tutkimuksen alku ja loppu. Koska kalenterit ovat menneet uusiksi, etäyhteydet ovat vähentäneet liikkumista ja säästäneet aikaa ajattelulle.
Säästynyt aika ajattelulle onkin yllättäen kääntynyt voitoksi eläinlääketieteellisessä tutkimuksessa vuonna 2020. Esimerkiksi voisi nostaa rekrytoitujen yhteisen terveyden alueen HOH-professorien menestymisen ulkopuolisen, kilpaillun tutkimusrahoituksen hankinnassa. Jos oikein olemme laskeneet, on jokainen rekrytoitu HOH-professori saanut kuluneen vuoden aikana merkittävän ulkopuolisen tutkimusrahoituksen hankkeelleen. Siinä sivussa ovat ranking-sijoitukset paukkuneet: uusi suomalainen ennätys kansainvälisessä eläinlääketieteellisen tutkimuksen QS-ranking:ssa on nyt 38.
HOH teki 2020 myös kuluvan rahoituskauden viimeisen rekrytoinnin yhdessä THL:n kanssa, kun ympäristöterveyteen palkattiin apulaisprofessoriksi Tarja Pitkäsen. Tarjan tutkimushankkeissa tutkitaan mm. patogeenien, myös pandemian aiheuttajien, kulkeutumista vesistöissä ja jätevesissä. Tämä tuo tärkeän palasen palapeliin, josta muodostuu kokonaiskäsitys pandemian vaiheista.
HOH-jory etänä.
Pandemian aiheuttama pysähdys lienee ollut tervetullut kulutuksen ja reissuamisen kyllästämässä maailmassamme. Tämä ei ole ainoastaan vähentänyt päästöjämme, vaan myös pysäyttänyt priorisoimaan tekemisiämme ja tekemättä jättämisiämme. Ja ennen kaikkea se on antanut aikaa ajatella. Kuten Albert Einstein sen puki sanoiksi: ”Oppiminen ei ole niinkään faktojen opettelua, vaan mielen harjoitusta ajattelemaan”.
Olli Peltoniemi
varadekaani, tutkimus / HOH
Eläinlääketieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto