Koulutukseen integroituminen arvioinnin kohteena

Karvi on selvittänyt maahanmuuttajien integroitumista tukevia hyviä käytäntöjä. Arvioinnin kohderyhmänä olivat erityisesti 14–21-vuotiaat ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat. Kansainvälisiä hyviä käytäntöjä kartoitettiin Englannista, Irlannista, Norjasta, Saksasta ja Skotlannista. Arvioinnissa käy ilmi, että maahanmuuttajien integroitumista koulutukseen ja yhteiskuntaan halutaan tukea, mutta konkreettisia keinoja integraation edistämiseksi on ollut käytössä hajanaisesti. Hyviä käytäntöjä ovat esimerkiksi erilaiset yksilöllistä tukea tarjoavat verkkopalvelut sekä koulukseen ja työelämään integroitumista edistävät harjoitukset.

 

Arviointiryhmän puheenjohtaja, opetusneuvos Katri Kuukka toteaa, että maahanmuuttajataustaisten oppijoiden opetukseen tarvitaan räätälöityjä ratkaisuja ja yksilöllistä näkökulmaa. Koulutuksen ja koulun toimintakulttuurin tulisi olla kaikkia oppijoita osallistavaa ja johtamisen ja opettamisen yhteisvastuullista. Lisäksi Kuukka muistuttaa, että yhtä avainta onnistuneeseen koulutukseen integroitumiseen ei ole. Koulutukselliset siirtymät ja siirtyminen työelämään ovat tulevaisuudessakin maahanmuuttajien integroitumiseen onnistumisessa keskeisiä, ja niihin liittyviä käytäntöjä tulee päivittää ja levittää

 

Tiedote:

https://karvi.fi/2019/05/28/karvi-selvitti-maahanmuuttajien-koulutuksen-hyvia-kaytantoja-inkluusio-tukee-koulutukseen-integroitumista/

 

Arviointiraportti

https://karvi.fi/app/uploads/2019/05/KARVI_1419.pdf

Moninaisessa koulussa jokainen on kielen opettaja

HEED –hankkeen tutkijat kouluttavat kotitalousopettajia kulttuuri- ja kielitietoisiin työtapoihin  yhteistyössä Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut HY+:n kanssa. Kahden ensimmäisen koulutuksen jälkeen pohdimme yhdessä oppimaamme. Tekstissä on myös linkkejä lisätiedon lähteille.

 

Kuva: Hanna Posti-Ahokas

 

Oppilaitosten monet kielet ja kielitietoisuus ovat tärkeitä teemoja nykyisissä opetussuunnitelmissa. Monikielisyys ja kulttuurienvälisyys ovat läsnä työn arjessa yhä useammin, kuten tästä kansallisesta tutkimusraportista selviää.

Opetushallitus määrittelee kielitietoisuuden seuraavasti:

Kielitietoisessa koulussa kielen keskeinen merkitys oppimisessa, opetuksessa, arvioinnissa ja kaikessa toiminnassa tunnistetaan. Tämä tarkoittaa kaikkien kielten arvostamista ja luontevaa näkyvyyttä koulussa toimintakulttuurin tasolla. Opetuksessa se tarkoittaa kielitietoisia työtapoja, jotka perustuvat opettajien yhteistyölle. OPH 4:2017 KIELITIETOINEN OPETUS – KIELITIETOINEN KOULU

Täydennyskoulutuksissa pyrittiin kehittämään kotitalouden opettajien kykyä soveltaa kulttuuri- ja kielitietoisia työtapoja sekä edistää kotitalouden ja kielen opettajien yhteistyötä. Koulutuksiin kutsuttiin erityisesti kotitalouden opettajia ja suomen kielen opettajia työpareina. Moni olikin lähtenyt kouluttautumaan yhdessä kollegansa kanssa. Kaksi tähän mennessä toteutettua koulutusta keräsivät yhteensä neljäkymmentä osallistujaa perusopetuksesta, vapaasta sivistystyöstä ja ammatillisista oppilaitoksista ympäri Suomen. Nykyisten opetussuunnitelmien mukaisesti tavoittelimme laaja-alaista osaamista luovan toimintakulttuurin kehittämiseen, jossa kotitalouden opetus nivoutuu suomen kielen opetukseen. Myös kouluttajatiimimme oli moniammatillinen.

 

Kasvatus- ja kielitieteilijä, dosentti Maria Ahlholm johdatti koulutusryhmät kielen ja monikielisyyden teemoihin. Kielellisesti vastuullinen aineenopetus ja kielellisesti kestävä koulu tavoitteina herättivät pohdintoja kielen läpileikkaavasta merkityksestä. Pääsimme kokeilemaan Marian johdolla kehitettyä Toisto –menetelmää käytännön työpajoissa. Erityisesti turvapaikanhakijoiden suomen kielenopetusta varten räätälöidyn metodin koettiin soveltuvan hyvin myös kotitalouden ja kotitalousalan opetukseen. Tähän kannatta tutustua! Tässä myös ajankohtainen raportti

 

Kotitaloustieteen dosentti Hille Janhonen Abruquah esitteli kulttuuriresponsiivista pedagogiikkaa lähestymistapana moninaisuuden huomioonottamisessa ja sen hyödyntämisessä. Keskustelimme monikulttuuristen kotitalousluokkien arjesta. Osallistujat työskentelevät moninaisten kielten ja kulttuureiden keskellä. Saimme kurkistaa näihin todellisuuksiin keskustelujen ja kehittämistehtävien kautta. Kati Oikarinen ja Jenni Topp jakoivat omia kokemuksiaan opetuksen havainnoinnista ammatillisen kehittymisen välineenä.

 

Kieli- ja kulttuuritietoisuus on myös yhdenvertaisuuskysymys. Kulttuurienvälisen opettajankoulutuksen dosentti Hanna Posti-Ahokas alusti moninaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta oppilaitoksissa. Osallistujat etsivät käsiinsä (valitettavan usein hankalasti löydettävät) oppilaitostensa tasa-arvo – ja yhdenvertaisuussuunnitelmat, joihin tutustuimme myös yhteisesti. Tiedätkö, mikä on oman työpaikkasi tasa-arvosuunnittelun tilanne? Opetushallituksen sivuilta löydät hyödyllisiä ohjeita suunnitteluun. Puhuimme myös kulttuurisista oikeuksista ja kulttuurisesta kestävyydestä. Kävimme keskustelua opettajan tarvitsemista moninaisuustaidoista ja niiden kehittämisestä. Näistä lisää, kunhan HEED –tutkimus vielä vähän etenee.

 

Kolmen lähijakson lomassa koulutettavat tekivät väli- ja kehittämistehtäviä. Tehtävät auttoivat konkretisoimaan lähipäivien antia ja pohtimaan teemoja oman työpaikan todellisuudessa. Kehittämistehtävistä julkaistaan kevään mittaan tiivistelmiä HY+:n blogissa. Nappaa täältä hyvät ideat omaan työhösi!

 

Mitä tarttui mukaan?

Alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti koulutuksessa pyrittiin vahvistamaan opettajien kielitietoisia työtapoja monikielisten oppilaiden ryhmissä ja kehittämään työtapoja, jotka tukevat oppijoiden roolia aktiivisina toimijoina kielen oppimis- ja käyttötilanteissa. Osallistujapalautteessa erityisesti Toistomenetelmä sai konkreettisuudestaan kiitosta. Koulutuksen sisältöä pidettiin yleisesti onnistuneena ja hyödyllisenä.

 

Kiitos monipuolisesta koulutuksesta. 🙂  Ihanaa oli saada uutta tietoa asiantuntevilta luennoitsijoilta.

Kurssin aihe on mielenkiintoinen. Olen tyytyväinen saamiini konkreettisiin keinoihin, joilla auttaa kielenoppimisessa. Osa on jo käytössä, mutta niitä voi vielä jalostaa lisää näiden ideoiden avulla.

Hyvä pysähtyä pohtimaan omaa opetusta, ja kuulla kollegojen mietteitä ja ideoita sekä asiantuntijoiden teoriataustaa asioille.

 

 

Koulutus tarjosi osallistujilleen tarpeellisen tilaisuuden keskittyä oman työn kehittämisen äärelle.  Kouluttautuminen yhdessä kollegoiden kanssa koettiin antoisaksi. Kuten usein täydennyskoulutuksessa, jotkut jäivät kaipaamaan vieläkin konkreettisempaa apua omaan työhön. Laajojen aiheiden käsittely ja erityisesti keskustelu vaatisivat enemmän aikaa.

 

Osana Opetushallituksen rahoittamaa kielitietoisuus taitoaineissa –hanketta toteutettava koulutus Kotitaloustunneista tehoa maahanmuuttajien kielenoppimiseen on toteutettu kaksi kertaa syksyllä 2018 ja talvella 2019. Kolmas, tällä tietoa viimeinen koulutus järjestetään syksyllä 2019.

Opetushallituksen rahoittama koulutus on maksuton. Tiedotamme koulutuksesta lähempänä myös HEED –hankkeen kanavilla. Tervetuloa mukaan!

 

Hanna Posti-Ahokas

Mitä tapahtuu kun opetusryhmään tulee kuuro opiskelija ja viittomakielen tulkkeja?

Kotitalousopettajaopiskelijat Jenni Topp, Kirsi-Marja Ajosenpää ja Kirsikka Vihtari perehtyivät ammatilliseen opetukseen kuuron opiskelijan näkökulmasta. Kattavat vinkit opetuksessa huomioitavista asioista syntyivät yhteistyössä kokiksi valmistuvan opiskelijan, ammatillisten opettajien ja viittomakielen tulkkien kanssa. Useimmat asiat ovat tärkeitä huomioida myös peruskoulun kotitalousopetuksessa. Nämä vinkit kannattaa laittaa talteen! 

Vinkkilista opettajille (printtaa Vinkkilista tästä)

 

Kuuron opiskelijan kohtaaminen ja huomioiminen opetuksessa

Ryhmäytyminen

Kuuron oppilaan ryhmäytymistä tukevat= tulkit ja opettajan ohjauskäytänteet

  • Kuuro oppilas ei voi keskustella ja työskennellä samanaikaisesti.
  • Tietoisuus lisää avointa kommunikointia. Viittomakielestä ja kuurojenkulttuurista on hyvä kertoa kaikille ryhmän jäsenille ja keskustella asiasta heti alussa. Kaikkien ryhmän jäsenten tietoisuus kuuroudesta ja kuurojen kanssa kommunikoinnista auttaa kuuroa opiskelijaa ryhmäytymään.
  • Ryhmäytymistehtävät, joissa ei tarvita puhetta soveltuvat kaikille. Esimerkiksi: pantomiimit, leikit, eleiden ja ilmeiden käyttö sekä kirjoittaminen. Ei tarvita tulkkeja ja ne mahdollistavat kuuron toiminnan tasavertaisesti muiden kanssa.
  • Työparien vaihtaminen, jotta kaikki tutustuvat kaikkiin ja ryhmäläiset tottuvat työskentelemään kuuron kanssa.
  • On tärkeää, että kuuro opiskelija pääsee helposti mukaan ryhmän sisäisiin keskusteluihin. Koska viestintä ryhmissä tapahtuu suomeksi kirjoittamalla, on opettajan löydettävä keinoja varmistaa, että myös kuuro opiskelija on ymmärtänyt keskustelujen sisällön.

Opetukseen liittyvät järjestelyt

Kuuron äidinkieli ei ole suomi ja viittomakieli on kirjavaa= Viittomia kehitetään jatkuvasti ja ne poikkeavat usein toisistaan. Nämä tulee ottaa huomioon opetuksessa.

  • Tulkki ei ole kääntäjä kieltenopetuksessa.
  • Materiaalit kannattaa antaa kuurolle opiskelijalle ja tulkeille jo edellisenä päivänä, jotta niihin voi tutustua rauhassa.
  • Itsenäistä opiskelua vaikeuttaa usein huono luku- ja kirjoitustaito. Avuksi ovat opiskeltavan aiheen tai alan sanastot ja yleisesti käytettävien termien kuvaukset, kuvasanakirjojen hyödyntäminen, tulkit voivat tulkata opiskelijalle suomenkielisiä ohjeita ja tekstejä, jos tämä auttaa ja nopeuttaa opetustilanteita.
  • Ajan antaminen on tärkeää, koska kuuron opiskelijan lukeminen voi olla hidasta ja hän saattaa joutua tarkistamaan suomen kielen sanoja lukiessaan ohjeita tai tekstejä oppikirjoista.

 

Tilat ja esteettömyys, turvallisuus= Turvallisuusasioiden läpikäynti koko ryhmän kanssa tärkeää

  • Kuuro ei kuule merkkiääniä, kuten esimerkiksi palohälytystä, uuneja, tiskikonetta, viallisia laitteita, varoitushuutoja tai keskusradion kautta tulevia ilmoituksia.
  • Kuuro ei kuule, jos kuljet hänen takanaan kuumien tai terävien esineiden kanssa. Tästä olisi hyvä huomauttaa esimerkiksi koskettamalla.
  • Kuurojen kulttuuriin kuuluu myös vahvasti tapa ilmoittaa, mikäli poistuu tilasta. Jos lähdet esimerkiksi vessaan tai hakemaan jotakin toisesta tilasta, ilmoita tästä aina.
  • Kuuron opiskelijan oppimisen tueksi on olemassa erilaisia apuvälineitä. Esim. vilkkuvat valot, täristimet ja puhelimen värinä hälytys.  

Opettajan toiminta= Opettajan liikkeiden ja puheen tulee olla rauhallisia.

  • Kuuro ei pysty seuraamaan puhetta ja tekemistä samaan aikaan eli puhu ensin ja näytä sitten.
  • Samalla opettajan tulisi huomioida, että tulkilla on riittävästi aikaa tulkata eli viiveet ja tauot ovat tarpeellisia.
  • Kuuro opiskelija ei voi seurata tulkkausta samanaikaisesti, kun työskentelee, jolloin työskentely vie enemmän aikaa.
  • Visuaalisuus ja konkreettiset esimerkit tehostavat kuuron oppimista
  • Tulkit apuna opetuksen suunnittelussa
  • Istumajärjestys niin, että kuuro näkee kaikki muut, jolloin hän voi tulkita myös eleet, ilmeet ja liikkeet.
  • Muiden aistien hyödyntäminen eli katsekontakti ja kosketus toimivat kommunikaation välineinä
  • Kuuro oppilas haluaa tulla kohdelluksi samalla tavalla kuin muutkin eli samanlainen kohtelu, arviointi ja vaatimukset
  • Taukojen merkitys. Pitkät luennot tai teoriatunnit ovat sekä tulkeille että kuurolle opiskelijalle raskaita.
  • Kanna mukana kynää ja muistivihkoa, johon voi kirjoittaa nopeita kommentteja tai ohjeita, mikäli tulkit eivät satu olemaan paikalla. Erilaiset kuvalliset käyttöohjeet ja manuaalit ovat myös hyviä tukimateriaaleja.

Yhteistyö= Hyvä yhteistyö tulkkien, opettajan ja kuuron opiskelijan välillä parantaa oppimista ja tulkkauksen laatua. Tärkein ja merkittävin on yhteinen ymmärrys asioista.

  • Kuuro opiskelija ja tulkit voivat opettaa muille viittomakielen perusteita ja arjessa yleisesti käytettäviä viittomia. Nämä helpottavat arjen kommunikointia ja tuovat kuurojen ja kuulevien kulttuuria lähemmäs toisiaan.

Tiedottaminen

Tiedottaminen ja pelisäännöt tehdään heti alussa= Opettajan on selvitettävä miten toimii kuuron opiskelijan ja tulkkien välinen yhteistyö. Sekä mikä on tulkkien rooli opetustilanteessa. Tämän jälkeen hän tiedottaa asiasta muille ja kertoo pelisäännöt

  • Opettajille voi järjestää infon koskien opetuksellisia asioita ja opettajien tehtävä on tiedottaa muuta henkilökuntaa
  • Opettajan on hyvä selventää kaikille opiskelijoille tulkkien rooli: Tulkit ovat oppilaitoksessa ainoastaan tulkkaamassa, eivätkä avustajina tai apuopettajina.
  • Tulkeilla on työnsä puolesta myös vaitiolovelvollisuus. Tämä tarkoittaa, että he eivät voi kertoa esimerkiksi opettajalle, kuinka työssäoppimispaikalla sujuu. 

Ajoissa tiedottamisen tärkeys= Lukujärjestykseen ja aikatauluihin sekä koulun ulkopuolelle sijoittuvaan opetukseen liittyvät seikat.

  • Tulkit toivoivat, että heitä kohdeltaisiin osana työyhteisöä ja esimerkiksi avaimet, kulku- ja parkkiluvat, työvaatteet sekä pukuhuoneet ja taukotilat tulisi olla selvillä heti, kun työt oppilaitoksessa alkavat.
  • Opintojen huolellinen suunnittelu ja niistä tiedottaminen etukäteen auttavat tulkkeja suunnittelemaan omat työpäivänsä kuuroa opiskelijaa parhaiten palvelevaksi.
  • Jos opetuksessa tai työssäoppimispaikalla ei jostain syystä tarvittaisi tulkkia joka päivä, tulisi tämä ilmoittaa hyvissä ajoin.

Työssäoppimiseen liittyvä tiedottaminen= tärkeää myös tässä vaiheessa muistaa tiedonkulku

  • Opettaja voisi olla kuuron opiskelijan mukana työssäoppimisen aloituksessa ja esimerkiksi kahtena ensimmäisenä työpäivänä.
  • Työpaikalle olisi tärkeää kertoa koulussa havaitut hyvät käytänteet ja tulkkien toimintatavat.