Mitä tapahtuu kun opetusryhmään tulee kuuro opiskelija ja viittomakielen tulkkeja?

Kotitalousopettajaopiskelijat Jenni Topp, Kirsi-Marja Ajosenpää ja Kirsikka Vihtari perehtyivät ammatilliseen opetukseen kuuron opiskelijan näkökulmasta. Kattavat vinkit opetuksessa huomioitavista asioista syntyivät yhteistyössä kokiksi valmistuvan opiskelijan, ammatillisten opettajien ja viittomakielen tulkkien kanssa. Useimmat asiat ovat tärkeitä huomioida myös peruskoulun kotitalousopetuksessa. Nämä vinkit kannattaa laittaa talteen! 

Vinkkilista opettajille (printtaa Vinkkilista tästä)

 

Kuuron opiskelijan kohtaaminen ja huomioiminen opetuksessa

Ryhmäytyminen

Kuuron oppilaan ryhmäytymistä tukevat= tulkit ja opettajan ohjauskäytänteet

  • Kuuro oppilas ei voi keskustella ja työskennellä samanaikaisesti.
  • Tietoisuus lisää avointa kommunikointia. Viittomakielestä ja kuurojenkulttuurista on hyvä kertoa kaikille ryhmän jäsenille ja keskustella asiasta heti alussa. Kaikkien ryhmän jäsenten tietoisuus kuuroudesta ja kuurojen kanssa kommunikoinnista auttaa kuuroa opiskelijaa ryhmäytymään.
  • Ryhmäytymistehtävät, joissa ei tarvita puhetta soveltuvat kaikille. Esimerkiksi: pantomiimit, leikit, eleiden ja ilmeiden käyttö sekä kirjoittaminen. Ei tarvita tulkkeja ja ne mahdollistavat kuuron toiminnan tasavertaisesti muiden kanssa.
  • Työparien vaihtaminen, jotta kaikki tutustuvat kaikkiin ja ryhmäläiset tottuvat työskentelemään kuuron kanssa.
  • On tärkeää, että kuuro opiskelija pääsee helposti mukaan ryhmän sisäisiin keskusteluihin. Koska viestintä ryhmissä tapahtuu suomeksi kirjoittamalla, on opettajan löydettävä keinoja varmistaa, että myös kuuro opiskelija on ymmärtänyt keskustelujen sisällön.

Opetukseen liittyvät järjestelyt

Kuuron äidinkieli ei ole suomi ja viittomakieli on kirjavaa= Viittomia kehitetään jatkuvasti ja ne poikkeavat usein toisistaan. Nämä tulee ottaa huomioon opetuksessa.

  • Tulkki ei ole kääntäjä kieltenopetuksessa.
  • Materiaalit kannattaa antaa kuurolle opiskelijalle ja tulkeille jo edellisenä päivänä, jotta niihin voi tutustua rauhassa.
  • Itsenäistä opiskelua vaikeuttaa usein huono luku- ja kirjoitustaito. Avuksi ovat opiskeltavan aiheen tai alan sanastot ja yleisesti käytettävien termien kuvaukset, kuvasanakirjojen hyödyntäminen, tulkit voivat tulkata opiskelijalle suomenkielisiä ohjeita ja tekstejä, jos tämä auttaa ja nopeuttaa opetustilanteita.
  • Ajan antaminen on tärkeää, koska kuuron opiskelijan lukeminen voi olla hidasta ja hän saattaa joutua tarkistamaan suomen kielen sanoja lukiessaan ohjeita tai tekstejä oppikirjoista.

 

Tilat ja esteettömyys, turvallisuus= Turvallisuusasioiden läpikäynti koko ryhmän kanssa tärkeää

  • Kuuro ei kuule merkkiääniä, kuten esimerkiksi palohälytystä, uuneja, tiskikonetta, viallisia laitteita, varoitushuutoja tai keskusradion kautta tulevia ilmoituksia.
  • Kuuro ei kuule, jos kuljet hänen takanaan kuumien tai terävien esineiden kanssa. Tästä olisi hyvä huomauttaa esimerkiksi koskettamalla.
  • Kuurojen kulttuuriin kuuluu myös vahvasti tapa ilmoittaa, mikäli poistuu tilasta. Jos lähdet esimerkiksi vessaan tai hakemaan jotakin toisesta tilasta, ilmoita tästä aina.
  • Kuuron opiskelijan oppimisen tueksi on olemassa erilaisia apuvälineitä. Esim. vilkkuvat valot, täristimet ja puhelimen värinä hälytys.  

Opettajan toiminta= Opettajan liikkeiden ja puheen tulee olla rauhallisia.

  • Kuuro ei pysty seuraamaan puhetta ja tekemistä samaan aikaan eli puhu ensin ja näytä sitten.
  • Samalla opettajan tulisi huomioida, että tulkilla on riittävästi aikaa tulkata eli viiveet ja tauot ovat tarpeellisia.
  • Kuuro opiskelija ei voi seurata tulkkausta samanaikaisesti, kun työskentelee, jolloin työskentely vie enemmän aikaa.
  • Visuaalisuus ja konkreettiset esimerkit tehostavat kuuron oppimista
  • Tulkit apuna opetuksen suunnittelussa
  • Istumajärjestys niin, että kuuro näkee kaikki muut, jolloin hän voi tulkita myös eleet, ilmeet ja liikkeet.
  • Muiden aistien hyödyntäminen eli katsekontakti ja kosketus toimivat kommunikaation välineinä
  • Kuuro oppilas haluaa tulla kohdelluksi samalla tavalla kuin muutkin eli samanlainen kohtelu, arviointi ja vaatimukset
  • Taukojen merkitys. Pitkät luennot tai teoriatunnit ovat sekä tulkeille että kuurolle opiskelijalle raskaita.
  • Kanna mukana kynää ja muistivihkoa, johon voi kirjoittaa nopeita kommentteja tai ohjeita, mikäli tulkit eivät satu olemaan paikalla. Erilaiset kuvalliset käyttöohjeet ja manuaalit ovat myös hyviä tukimateriaaleja.

Yhteistyö= Hyvä yhteistyö tulkkien, opettajan ja kuuron opiskelijan välillä parantaa oppimista ja tulkkauksen laatua. Tärkein ja merkittävin on yhteinen ymmärrys asioista.

  • Kuuro opiskelija ja tulkit voivat opettaa muille viittomakielen perusteita ja arjessa yleisesti käytettäviä viittomia. Nämä helpottavat arjen kommunikointia ja tuovat kuurojen ja kuulevien kulttuuria lähemmäs toisiaan.

Tiedottaminen

Tiedottaminen ja pelisäännöt tehdään heti alussa= Opettajan on selvitettävä miten toimii kuuron opiskelijan ja tulkkien välinen yhteistyö. Sekä mikä on tulkkien rooli opetustilanteessa. Tämän jälkeen hän tiedottaa asiasta muille ja kertoo pelisäännöt

  • Opettajille voi järjestää infon koskien opetuksellisia asioita ja opettajien tehtävä on tiedottaa muuta henkilökuntaa
  • Opettajan on hyvä selventää kaikille opiskelijoille tulkkien rooli: Tulkit ovat oppilaitoksessa ainoastaan tulkkaamassa, eivätkä avustajina tai apuopettajina.
  • Tulkeilla on työnsä puolesta myös vaitiolovelvollisuus. Tämä tarkoittaa, että he eivät voi kertoa esimerkiksi opettajalle, kuinka työssäoppimispaikalla sujuu. 

Ajoissa tiedottamisen tärkeys= Lukujärjestykseen ja aikatauluihin sekä koulun ulkopuolelle sijoittuvaan opetukseen liittyvät seikat.

  • Tulkit toivoivat, että heitä kohdeltaisiin osana työyhteisöä ja esimerkiksi avaimet, kulku- ja parkkiluvat, työvaatteet sekä pukuhuoneet ja taukotilat tulisi olla selvillä heti, kun työt oppilaitoksessa alkavat.
  • Opintojen huolellinen suunnittelu ja niistä tiedottaminen etukäteen auttavat tulkkeja suunnittelemaan omat työpäivänsä kuuroa opiskelijaa parhaiten palvelevaksi.
  • Jos opetuksessa tai työssäoppimispaikalla ei jostain syystä tarvittaisi tulkkia joka päivä, tulisi tämä ilmoittaa hyvissä ajoin.

Työssäoppimiseen liittyvä tiedottaminen= tärkeää myös tässä vaiheessa muistaa tiedonkulku

  • Opettaja voisi olla kuuron opiskelijan mukana työssäoppimisen aloituksessa ja esimerkiksi kahtena ensimmäisenä työpäivänä.
  • Työpaikalle olisi tärkeää kertoa koulussa havaitut hyvät käytänteet ja tulkkien toimintatavat.

 

Tasa-arvo-opetus sopii myös pullantuoksuiseen kotitalousluokkaan

 

 

Hanne Ahosen pohdintaa television kokkiohjelmien innoittamana:

Ammattikeittiöiden huippukokit ja arvostetut keittiömestarit ovat usein miehiä, kun taas kotikeittiöissä naisten työaika on edelleen yli kaksinkertainen miehiin verrattuna. Koti- ja ammattikeittiöiden sukupuolittuneisuus on ollut minulle näkökulma, jonka kautta olen pohtinut kotitaloustieteen maisterivaiheessa oppiaineemme merkitystä, sisältöä ja yhteyttä laajemmin yhteiskuntaan. Pohdinnan tuloksena on syntynyt ajatuksia siitä, kuinka kotitalousopetuksessa voisi antaa oppilaalle eväitä tasa-arvoisempaan tulevaisuuteen.

Käsitykset sukupuolten tyypillisistä ominaisuuksista muuttuvat hitaasti. Sosiaalistumme tietynlaisiin malleihin olla ja toimia biologisen sukupuolemme mukaan. Stereotyyppiset käsitykset leimaavat välillä sukupuolia niin paljon, että yksilöiden väliset erot jäävät vähemmälle huomiolle. Uusinnamme sukupuolten oletettuja ominaisuuksia jatkuvasti käytöksellämme sekä puheellamme. Ihmiset myös kohtaavat yhteiskunnassa toimiessaan rakenteita, joista on joko haittaa tai hyötyä riippuen siitä, mitä sukupuolta edustaa.

Saamme jatkuvasti viestejä sukupuolelle sopivaksi katsotuista ominaisuuksista. Jos emme kiinnitä näihin viesteihin huomiota, alamme helposti pitää niitä itsestään selvinä totuuksina. Olen analysoinut Chef`s Table -dokumenttisarjan kahta jaksoa, joissa toisessa seurattiin mies- ja toisessa naiskeittiömestarin elämää. Vaikka molemmat olivat arvostettuja ravintoloitsijoita samassa maassa, Ranskassa, kuvattiin heitä sarjassa hyvin eri tavoin. Ravintola-alalla menestyvään mieskeittiömestariin liitettiin maskuliinisia adjektiiveja kuten itsenäinen, aggressiivinen, itsevarma ja aktiivinen. Naiskeittiömestarin puolestaan katsottiin menestyvän feminiinisten ominaisuuksiensa vuoksi, sillä arvostusta saivat esimerkiksi perhekeskeisyys, nöyryys, tunteellisuus, herkkyys, lämpimyys ja naisellisuus.

 

CHEF’S TABLE

 

Miehen siis oletetaan käyttäytyvän maskuliinista kulttuuria edustavalla ravintola-alalla maskuliinisesti ja naisen feminiinisesti. Vaikka naisten feminiinisyyttä arvostettiin, naisellisuuttaan korostava työntekijä voi joutua kokemaan uskottavuusongelmia työyhteisössä. Naiset kohtaavat rooliodotusten ristiriidan, sillä monesti työelämässä menestyminen on yhdistetty miehille ominaisemmiksi katsottuihin piirteisiin kuten kilpailuhenkisyyteen ja rahallisen menestyksen tavoitteluun. Mielikuvat erityisesti johtajista ovat usein maskuliinisia, ja naisten oletetaan edelleen kantavat päävastuu perheen lapsista ja kodista omasta ammattiasemastaan riippumatta.

 

Miehet voivat tuntea samankaltaisia rooliodotusten ristiriitoja kotikeittiössä. Keittiö on historiassa pitkään ollut naisten aluetta. Naisten mittojen mukaan ergonomiseksi suunnitellussa keittiössä hiljainen tieto ruoanvalmistuksesta siirtyy usein äidiltä tyttärelle. Ruoan tarjoaminen on nähty rakkauden ja huolenpidon tekona perhettä kohtaan, mikä sopii ajatusmalliin tunteellisesta ja hoivaavasta naisesta. Miehiä on kuvattu ”naisten töissä” huumorin keinoin niin televisio-ohjelmissa, mainonnassa kuin kotitalouden oppikirjoissakin. Nauraminen mahdollistaa miehen asettumisen naisen asemaan vaarantamatta maskuliinisuuttaan. Samalla voidaan todeta, että yhä edelleen on tilanteita, joissa miehen tai naisen havaitseminen sukupuolelleen vieraassa roolissa aiheuttaa meissä reaktion, on se sitten hämmennystä, pahastumista tai huvittuneisuutta.

Käytännön taitojen lisäksi kotitalousopetuksella on paljon annettavaa nuorten psyykkisten ja sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Kotitalousopetus on otollinen paikka käsitellä sukupuolten tasa-arvoa. Oppitunnit ovat monelle ensimmäinen kodin ulkopuolinen paikka, jossa joudutaan kotityökontekstissa neuvottelemaan, tekemään yhteistyötä muiden kanssa ja jakamaan töitä. Eikä kotitalousopettajan antama tasa-arvo-opetus tähtää pelkästään kotitöiden tasaisempaan jakamiseen, vaan oppilaille voidaan antaa parhaat mahdolliset eväät kohdata myös kodin ulkopuolisia tasa-arvohaasteita. Alla esitän muutamia itselleni heränneitä ajatuksia rohkaistakseni kotitalousopettajia tarttumaan tasa-arvoon yhtenä kotitaloustieteeseen kuuluvana osa-alueena.

Tiedosta ja pohdi omia ajatuksiasi tasa-arvosta. Onko tasa-arvo sinulle mahdollisimman sukupuolineutraalia toimintaa, tietyn ryhmän aseman parantamista tai esimerkiksi feminiiniseksi
miellettyjen arvojen ja ominaisuuksien arvostuksen nostamista?

– Tiedosta ja pohdi myös sitä, millaista tasa-arvoa kotitalous naisasialiikkeestä ponnistavana tieteenä edustaa.

– Eri sukupuolet kohtaavat elämässään epätasa-arvoa tilastollisesti erilaisissa tilanteissa. Jokaiselle on kuitenkin hyödyksi opetella tasa-arvoa edistäviä taitoja, kuten vastuun ottamista omasta elämästä, itsetuntemusta, itseluottamusta, neuvottelutaitoja ja kykyä havaita epätasa-arvoisia rakenteita.

Kannusta oppilaita hyväksymään ja tuomaan esille omat persoonallisuudenpiirteensä, vaikka ne olisivat ristiriidassa perinteisten sukupuolikäsitysten kanssa. Muistuta, että kukaan ei ole sukupuolensa vanki. Suomessa on noin 2,7 miljoonaa miestä ja tässä ryhmässä on myös 2,7 miljoonaa keskenään erilaista persoonaa.

Ravistele tietoisesti perinteisiä sukupuolikäsityksiä ja tarjoa oppilaille mahdollisuuksien mukaan erilaisia roolimalleja: uranaisia, koti-isiä, tekniikasta kiinnostuneita naisia, tunteellisia miehiä, vahvoja naisia, muunsukupuolisia henkilöitä

– Ota oppilaat mukaan keskusteluun ja kannusta kriittiseen ajatteluun: kuinka sukupuolta ilmennetään, millaisia odotuksia sukupuolille luodaan, millainen on tasa-arvoinen parisuhde, koulu tai työpaikka ja millaista epätasa-arvoa oppilaat ovat kohdanneet.

Blogiteksti on tiivistelmä esseestä:
Ahonen, H. (2017). Kotitaloustieteen asiantuntijan näkemys koti- ja ravintolakeittiöiden tasa-arvoisuuteen. Opintojakso: kotitaloustieteen integratiivista tarkastelua, 5 opintopistettä. Kotitaloustieteen maisteriopinnot. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Helsingin yliopisto.
Esseessä käytetty lähdeluettelo saatavissa kirjoittajalta.

Kuvat: Nro 1-4 Chef’s Table, Netflix, nro 5 Hanne Ahonen

Kotitalousopettajaopiskelijat moninaisuustaitojen äärellä

Maisterivaiheen kotitalousopettajaopiskelijoille tarjottiin tänä keväänä viiden opintopisteen kurssi ’Kotitalous moniarvoisessa yhteiskunnassa’. Kurssilla tarkasteltiin kotitalouden toimintaa ja toimijuutta moninaisuuden näkökulmasta. Erityisesti pohdittiin sukupuolta, kulttuurienvälisyyttä ja tasa-arvon edistämistä.  Arjen moninaisuus antaa hyvän lähtökohdan pohtia näitä kysymyksiä kotitalousopetuksessa. Tulemme julkaisemaan tässä blogissa opiskelijoiden toteuttamista projekteista, joissa moninaisuutta lähestyttiin kokemuksellisesti. Tämä kurssi ja sen edeltäjät ’kotitalous monikulttuuriessa yhteiskunnassa’ ja ’tytöt ja pojat, miehet ja naiset kotitalouden toimijoina’ ovat synnyttäneet HEED –hankkeen. Kiitos jokaiselle opiskelijalle ja opettajalle, jotka olette osallistuneet yhteiseen keskusteluun ja siitä virinneeseen tutkimukseen!

Kokemuksia kotiäitien kotoutumiskurssilta

”Siispä opin, että ihmiselle tulee antaa tila ja mahdollisuus oppia hänelle luontevalla tavalla. Tämä tapa ei aina ole se, mikä itsellä on mielessä!” toteaa Annukka Reponen pro gradu -tutkielmansa pohdinnassa.

 

 

Annukka kertoo tutkielmastaan näin:

“Sain pro gradu tutkielmani myötä tilaisuuden olla osallisena, kurssilaisena sekä ohjaajana, ulkomaalaistoimiston ja Marttojen yhteistyönä järjestämillä ruoanvalmistuskurssilla kotoutuville kotiäideille. Alkuperäinen ajatus oli ainoastaan haastatella, havainnoida ja tehdä päiväkirjamuistiinpanoja kurssikerroilta, mutta käytännössä suunnitelma muuttui melkoisesti. Pääsin mukaan ohjaamaan kurssilaisia ja poistumaan ulkopuolisen tarkkailijan roolista. Mitä erityistä oli juuri kotoutuvien kotiäitien kanssa työskentelyssä? Miten se eroaa minkä hyvänsä maahanmuuttaja-taustaisen ryhmän opettamisesta?

Kaikki me kotitalousopettajat tiedämme tutun kaavan keittiötuntien alussa; ensin teoriaa, ruokaohjeiden läpikäymistä, töiden jakamisesta käsien pesuun ja töiden tekoon. Näin alkoivat kotoutuvien kotiäitienkin kurssikerrat, kylläkin varsin erilaisessa ympäristössä ja tunnelmassa kuin perinteisessä kotitalousluokassa. Vaikka itselläni on yli 15 vuoden opetuskokemus erilaisten oppilasryhmien ohjaamisesta, koin kotoutumiskurssin toteuttamisen vähän jännittävänäkin haasteena. Useista erilaisista kulttuuritaustoista tulleiden naisten lisäksi kurssille osallistui lapsia ja lasten hoitajia, omakielisiä vertaisohjaajia sekä varsinainen vastuuohjaaja. Osallistujien lisäksi moninaisuutta tunteihin toivat kurssilaisten yksilölliset ominaispiirteet, kuten omakielinen kommunikointi, toisilleen asioiden tulkkaus sekä aktiivinen puhelinten käyttö kuvaamiseen sekä sanakirjan hyödyntämiseen.

Tunnelma tuntien alussa oli ulkopuolisen silmin ja korvin kaikkea muuta kuin rauhallista asiaan orientoitumista. Itse muistelen noita ensimmäisiä kurssikertoja ”kotitalousopettajan painajaisina”. Kello käy, töiden jakamisesta ei tule mitään, kukaan ei kuuntele opettajaa, ihmisiä tulee ja menee miten sattuu … Mutta kaiken tämän takaa löytyi kuin löytyikin selkeä logiikka!

Kurssilaisten tuli saada toimia, kuten he itse parhaaksi näkivät, eikä niin miten itse kaiken olevinaan hallitsevana opettajana toiminnan kuvittelin sujuvan. Kännyköistä ei etsitty omia juttuja, vaan sanoja ja merkityksiä sille, mitä opettaja yritti heille viestittää. Tavallista oli myös itselle tutun tuotteen löytäminen internetistä ja sen vertailu uuteen vastaavaan tuotteeseen. Motivaatiosta kertoi se, että ruoanvalmistuksessa käytettäviä tuotteita kuvattiin, jotta tuote mahdollisimman helposti löytyisi kauppareissulla.

”Mikä kerma tama on Lidlissä?” (ote haastatteluaineistosta)

Noiden kysymysten jälkeen ymmärsin, ettei ole riittävää kertoa mitä raaka-aineita käytetään ja miten, vaan mitä tämä raaka-aine merkitsee kurssilaisille. Lidlin kerma näyttää erilaiselta kuin Prisman kymmenien kermavaihtoehtojen joukko, puhumattakaan siitä, miltä kermapurkki näyttää Irakissa. Tämän ketjun ymmärtäminen teki läpinäkyväksi kurssilaisten toimintatavat; heillä oli halu tietää, miten täällä meillä on mahdollista tehdä mahdollisimman samanlaista, tuttua ja turvallista ruokaa kuin omassa kotimaassa.

Kuva 1. Kotiäidit valmistamassa jälkiruokaa. Tuotteiden valokuvaaminen auttaa löytämään ja tunnistamaan tuotteita kurssin jälkeen.

Hienointa työni prosessissa oli oivaltaa mahdollisuus ylittää rajoja, jotka itse oli rakentanut. Rajoja, jotka rajoittivatkin vain lopulta omaa toimintaa. Tästä itselleni paras opetus oli ajatus hygieniasta, johon sain täysin uuden merkityksen. Ammatillisesti orientoituneena opettajana näin punaista, kun paljain käsin sekoitettiin salaattia tai käsissä oli koruja. Kuinka vaikeaa olikaan asettautua toisen ihmisen tilanteeseen ja nähdä tavoitteet hänen lähtökohdistaan!

Suomessa muutamia viikkoja tai kuukausia asuneen ihmisen tavoitteena ei voi olla hygieniaosaamisvaatimuksen mukainen toiminta, vaan se että hän ylipäätään tulee kotoaan mukaan toimintaan!

Päästä irti rajoista ja asettaudu toisen asemaan, ennen kuin edellytät häneltä mitään! Rajoista oli kyse myös omissa ajatuksissani, ihmisten jakamisessa meihin ja muihin. Kuitenkin lopulta me ja ne muut teemme ihan samoja asioita; nukumme, syömme, hoidamme lapsia, käymme kaupassa ja seurustelemme ystävien kanssa. Mikä sitten on tuon jaon takana? Siellä olemme usein vain me itse! Kun muut ja me laitetaan yhteen, tulee vain me!

”Oli vain puheliaita naisia ja lapsia yhdessä tekemässä ruokaa, eikä kotoutuneita maahanmuuttajanaisia ja lapsia”
(Päiväkirjaote 1.6.2016)

Moninaisuuden ymmärrys käytännön monikulttuurisessa opetustyössä merkitsee itselleni taitoa olla jatkuvassa muokkaustilassa omien opetussuunnitelmien suhteen. Asettautuminen osallistujien tilanteeseen ja tunnelmiin käy parhaiten kuulostelemalla ja aistimalla. Mikä saa nämä ihmiset parhaiten ymmärtämään, kiinnostumaan ja motivoitumaan? Millä eri keinoilla voin saavuttaa parhaiten hyvän oppimistuloksen? Monikulttuurisen ja erityisesti heterogeenisen ryhmän kohdalla opettajalla tulee olla takataskussaan useita väyliä edetä tavoitteeseen. Nuo väylät voivat olla mitä erilaisimpia. Esimerkiksi omasta kotimaasta tuodun ruokaohjeen muokkaaminen uudessa ympäristössä ja uusilla elintarvikkeilla tai mahdollisuus näyttää muille omia taitoja ovat keinoja vahvistaa yksilön oppimisen motivaatiota kohti uusien asioiden oivallusta. Avoin ja ennakkoluuloton asenne sekä tilanneherkkä läsnäolo ovat mielestäni tärkeimpiä tämän päivän opettajan työvälineitä.”

Reponen, S., 2017. Rajatonta ruoanvalmistusta-Kokemuksia kotoutuvien kotiäitien ruokakursseilta. Pro gradu tutkielma. Kotitalousopettajan koulutus. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin Yliopisto.

Sonjan Viisi Teesiä – sukupuoli opetusmateriaaleissa

Sonja Anttila (2015) analysoi tutkielmassaan peruskoulun oppikirjojen kuvitusta sukupuolen näkökulmasta. Tässä Sonjan viisi teesiä avuksi opetuksen suunnitteluun.

  1. Haasta käyttämiäsi materiaaleja! Voisiko opetuksessa käytettävien kuvien toiminta-asetelmia kääntää sukupuolten osalta päinvastaisiksi? Keskustele tästä oppilaiden kanssa.
  2. Hanki itse opetuskuvia, joissa toimijoina on sukupuolen sisäisen moninaisuuden huomioiden erilaisia tyttöjä, poikia, naisia, miehiä ja muiden sukupuolten edustajia. Mieti, tarvitseeko kuvissa esiintyvien hahmojen sukupuolen aina olla ilmeinen.
  3. Älä pakota oppilaita tiettyihin sukupuolirooleihin kotitalousoppiaineen tunneilla, vaan anna heidän määritellä itse itsensä. Tue ja kunnioita oppilaiden sukupuoli-ilmaisua.
  4. Käytä kuvamateriaalia, jossa esiintyy monipuolisesti erilaisia perheitä. Tällaisia perhemuotoja voivat olla heterovanhempien ydinperheen lisäksi yhden vanhemman perheet, sateenkaariperheet, useasta sukupolvesta koostuvat perheet, ja perheet, joiden jollain jäsenellä on liikunta-, tai muu vamma.
  5. Muista, että juuri Sinun toimintasi saattaa olla ratkaisevan tärkeää ainutlaatuisen yksilön kasvun tukemisessa

 

Anttila, S. 2015. Sukupuolijäsennys 7. luokan kotitalousoppiaineen oppikirjojen kuvissa. Kandidaatin tutkielma. Kotitalousopettajan koulutus. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin yliopisto.

 

kuva: SARAH KLOCKARS-CLAUSER / open photo net

 

Avuksi kotitalousopetukseen moninaistuvassa maailmassa

Miten moninaistuva maailma haastaa Sinua omassa opetuksessasi?

Kerro kokemuksistasi!

Tähän blogiin keräämme tutkimustietoa, opetusvinkkejä ja muuta hyödyllistä sisältöä tukemaan moninaisuuden huomioimista kotitalousopetuksessa. Blogi toimii Home Economics for Diversities (HEED) -tutkimushankkeen alustana. Vasemman reunan valikosta löydät lisää tietoa hankkeesta, tutkijoista ja tutkimustuloksista.

 

 

kuva: SARAH KLOCKARS-CLAUSER / open photo net