Kaupunki 3.0: The soft is the hard

charles_landry_20052016

Kaupunkiakatemian aamukahvien erityisvieraaksi Helsingin uuteen kaupunginmuseoon saapui 20.5.2016 kaupunki-innovaattori Charles Landry, joka puhui kaupunkien suunnittelun ja kaupunkikulttuurin muutoksesta uuden kirjansa ”The Digitized City” pohjalta. Digitaalisuudesta on tullut kaikkialla läsnä oleva osa kaupunkikulttuuria – kuin jatkuvassa liikkeessä olevaa energiavirtaa tai välttämätöntä hengitysilmaa.

WP_20160520_09_33_46_Pro

Kaupunkikehityksen vaiheiden nimeäminen numeroin 0.0, 1.0, 2.0 ja 3.0 on Landryn mukaan liian yksinkertaistavaa, mutta numeroimalla voidaan hahmottaa sitä miten vaiheet ovat seuranneet toisiaan. Kaupunki 0.0. kuvaa historiallista kaupunkia, jossa esteettiset arvot ohjasivat voimakkaasti etenkin kaupungin keskeisten paikkojen rakentamista. Kaupunki 1.0 oli sotien jälkeisen teollisen ajan tuote, jossa kaupunkia suunniteltiin ensisijaisesti fyysisenä ympäristönä.

Kaupunki 2.0 avautui käyttäjilleen sosiaalisen vuorovaikutuksen foorumina ja koettuna tilana. Kaupunkisuunnittelusta tuli osallistavaa ja mielikuvituksellisempaa, ja esimerkiksi vanhat rakennukset ja hylätyt paikat alkoivat löytää uusia käyttäjiä ja merkityksiä.

WP_20160520_09_35_45_Pro

Kaupunki 3.0 on kaikkien käyttäjiensä yhteisen ideoinnin, muokkauksen ja kyseenalaistamisen tila, jossa suunnittelijan roolina on olla ennemminkin fasilitaattorina kuin projektinjohtajana, kuten esityksen jälkeisessä keskustelussa todettiin. ”Cities are made not built”, Landry kiteytti kaupunkikehittämisen ideologisen muutoksen ydinajatuksen. Mielenkiintoinen ajatus oli myös se, että luovuuden hyödyntäminen kaupunkien taloudellisessa kehityksessä tarvitsisi tuekseen luovan hallinnon (creative bureaucracy), joka olisi tarpeeksi notkea ja avoin. Kaupunkien suunnittelussa ja kehittämisessä vastuuta tulisi jakaa, jolloin erilaisia tahoja ja taitoja saataisiin sitoutettua tekemiseen. Tavoitetila voisi olla ”joustava, vastaanottava, yhteiskehittämiseen tukeutuva sekä mukautuva hallinto”. Moniarvoisuus, jakaminen ja yhteiskehittäminen ovat tämän hetken kaupunkikehittämisen teesejä, joihin myös Kaupunkiakatemian toiminta tähtää.

WP_20160520_09_07_16_Pro

Avoimuus ja jakaminen olivat keskeistä sisältöä myös aamun toisessa esityksessä, joka käsitteli avoimen datan käyttömahdollisuuksia kaupunkikehittämisessä ja -tutkimuksessa. Tanja Lahti Helsingin kaupungin tietokeskuksesta kertoi Helsinki Region Infoshare-portaalista ja sen aineistoista. Jo nyt kenen tahansa saatavilla on suuri määrä erilaisia tilasto- ja paikkatietoaineistoja sekä kaupungin päätöksentekoa ja budjetointia koskevaa dataa. Avoimia aineistoja pyritään koko ajan laajentamaan, ja aineistoja voitaisiin hyödyntää nykyistä enemmän tutkimuksessa ja esimerkiksi yliopistojen opetuksessa. Avoimen datan helppo saatavuus ja maksuttomuus tukevat myös osaltaan yhteiskehittämisen periaatetta sekä monitieteisen tiedon tuottamista, koska aineistot ovat kaikkien käytössä.

Teksti: Annina Ala-Outinen
Kuvat: Salla Jokela

 

 

Näkökulmia kaupunkibulevardeihin – seminaarin satoa

Kaupunkiakatemia järjesti 4.5.2016 Näkökulmia kaupunkibulevardeihin -seminaarin Svenska social- och kommunalhögskolanin juhlasalissa. Tilaisuudessa kuultiin seitsemän puheenvuoroa, joita kokoontui kuulemaan runsaat sata osallistujaa. Puheenvuoroissaan Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Helsingin kaupungin edustajat ottivat kantaa siihen, miten kaupunkirakennetta tulisi pääkaupunkiseudulla tiivistää ja millaisia näkökulmia tutkimustieto voi tarjota moottoriteväylien bulevardisointisuunnitelmin.

Keskustelu kaupunkibulevardeista käynnistyi Twitterissä heti sen jälkeen kun Helsingin yliopiston professori Mari Vaattovaara oli avannut tilaisuuden.

Ensimmäisessä puheenvuorossa Helsingin kaupungin yleiskaavapäällikkö Rikhard Manninen avasi näkökulmia Helsingin kaupunkirakenteeseen ja kertoi Helsingin uuden yleiskaavan valmistelussa hyödynnetystä tutkimustiedosta. Yleiskaavan alkuvaiheen selvityksissä käsiteltiin muun muassa kaupunkitalouden näkökulmaa, joka tarkoitti käytännössä tasapainoilua maankäytön tiivistämisestä saatavien hyötyjen ja liikenteen kapasiteettiongelmien aiheuttamien haittojen välillä.

Helsingin yliopiston professori Mari Vaattovaara ja Aalto-yliopiston dosentti Anssi Joutsiniemi korostivat, etteivät he vastusta tiivistämistä, mutta kritisoivat ehdotettuja tiivistämisen tapoja ja paikkoja. Joutsiniemi nosti esiin muun muassa alueita yhdistävän katuverkon tärkeyden toimivan kaupunkiympäristön kannalta.

Aalto-yliopiston professori Kimmo Lapintie puhui suomalaisen suunnittelujärjestelmän ominaispiirteistä ja tulevaisuuden ennakoinnista suunnittelussa. Hän kysyi, miten voimme suunnitella siten, että suunnitelma joustaa ennakoimattomissa muutoksissa.

Helsingin yliopiston professori Matti Kortteinen arvioi kaupunkibulevardeja empiirisen sosiaalitutkimuksen näkökulmasta. Hän esitteli Jukka Tuomisen pro gradu -tutkimuksen tuloksia, joiden mukaan korkea ja tiivis rakentaminen ja sekoitettu asukasrakenne laskivat ihmisten asumistyytyväisyyttä Helsingin seudulla vuonna 2012. Kortteisen johtopäätös oli, että koska juuri nämä seikat leimaavat “kaupunkimaista rakentamista”, on vaikea tulkita, että ihmisten arvostukset olisivat “kaupungistuneet” tai että Helsingin menestys muuttoliikettä koskevissa tarkasteluissa johtuisi arvoissa ja asenteissa tapahtuneista muutoksista.

Tutkijatohtori Kati Vierikko Helsingin yliopistosta tarkasteli kaupunkibulevardeja kaupunkiekologian näkökulmasta. Hän esitteli rinnakkain kaupunkibulevardeista esitettyjä väitteitä ja tutkimustietoon perustuvia faktoja. Lopuksi hän kysyi, korvaako kaupunkiluonnon laadullistaminen sen määrän ja onko luova luontokokemus vaarassa kadota.

Seminaarin loppupuheenvuorossa Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki kertoi bulevardisointisuunnitelmien taustalla olevista laskelmista. Hän korosti, että suunnitelmien toteutumisen jälkeen Helsingin keskustaan pääsee sujuvasti sama määrä ihmisiä kuin tähänkin saakka, koska liikenne rakentuu pitkälti muun muassa pikaraitioteiden varaan. Sinnemäki muistutti yleisöä myös siitä, että bulevardisoinnissa lähdetään liikkeelle pienien kokeilujen kautta.

Seminaarin jälkeen keskustelu jatkui juhlasalissa ja sen ulkopuolella Kaupunkiakatemian järjestämän kevyen tarjoilun äärellä sekä sosiaalisessa mediassa. Esitysten materiaalit ovat saatavilla Kaupunkiakatemian sivuilta. Keskustelu jatkuu muun muassa Twitterissä aihetunnisteella #kaupunkibulevardit.

KAUPUNKIAKATEMIA-SIVUAINEEN HAKUAIKAA JATKETTU 27.5. ASTI

Kaupunkiakatemia-sivuaineessa on vielä vapaita paikkoja. Voit hakea sivuaineeseen pe 27.5. mennessä.

Mene osoitteeseen https://haku.joopas.fi > Hae / ilmoittaudu sivuaine- ja verkosto-opintoihin > Valitse opinnot > Kaupunkiakatemia-sivuaineopinnot. Täytä palvelusta löytyvä lomake ja lisää liitteeksi enintään yhden sivun mittainen motivaatiokirje, jossa kuvaat lyhyesti omia taustaopintojasi, kiinnostuksen kohteitasi kaupunkiteemaan liittyen ja sitä, miten sivuaine niveltyy osaksi opintopolkuasi ja urasuunnitelmiasi.

Kaupunkiakatemia on Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhdessä toteuttama monialainen sivuaine, jossa tarkastellaan ajankohtaisia kaupunkitutkimukseen ja -suunnitteluun sekä kaupunkielämään liittyviä kysymyksiä. Kaupunkia lähestytään monitieteisenä kokonaisuutena yli oppiaineiden rajojen.

Sivuaineen laajuus on 15–25 op. Se koostuu pakollisesta johdantokurssista (2 op) ja vaihtoehtoisista kursseista (13–23 op), joita opiskelijan tulee ottaa molemmista yliopistoista. Sivuaine jakautuu koko lukuvuodelle. Se soveltuu toisen ja kolmannen vuoden kandidaattiopiskelijoille.

Kokonaisuuteen kuuluvat kurssit (ks. tarkemmin: https://blogs.helsinki.fi/kaupunkiakatemia/opinnot/)

– Johdatus Kaupunkiakatemiaan (HY, maantiede/aluetiede) 2 op

– Yksityiset ja julkiset tilat (Aalto ARTS, arkkitehtuuri) 5 op

– Kaupunkisosiologia (HY, sosiologia) 3–5 op

– Kaupunkiekologian perusteet (HY, ympäristötieteet) 3 op

– Maankäytön suunnittelun perusteet (Aalto ENG, maankäyttötieteet) 5 op

– Paikkatiedot ja kaupunkitutkimus (HY, maantiede) 3 op

– Katutila ja katujen kulttuurit (Aalto ARTS, muotoilu) 4 op

Kaupunkiakatemia-sivuaineen kohderyhmä ovat Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön, arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin, sisustusarkkitehtuurin ja muotoilun pääaineiden kandidaattiopiskelijat sekä Helsingin yliopiston sosiologian pääaineen, ympäristömuutoksen ja -politiikan ja ympäristöekologian pääaineiden sekä maantieteen koulutusohjelman, ensisijaisesti aluetieteen pääaineen kandidaattiopiskelijat. Opiskelijaksi otetaan myös muita Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston kandidaattiopiskelijoita. Vuosittain valitaan enintään 40 opiskelijaa.

Opiskelijat sivuaineeseen valitaan 15.6.2016 mennessä. Opetus alkaa johdantokurssilla syyskuussa.

LISÄTIETOJA:

http://blogs.aalto.fi/kaupunkiakatemia

https://blogs.helsinki.fi/kaupunkiakatemia

Aalto-yliopisto: antti.pirinen@aalto.fi

Helsingin yliopisto: jussi.kulonpalo@helsinki.fi

Näkökulmia kaupunkitutkimuksen asemaan Kaupunkitutkimuksen päivillä 29.4.

Twitteredf39a4

Kaupunkitutkimuksen päivillä 2016 keskusteltiin perjantaina 29.4. kaupunkitutkimuksen asemasta ja tehtävästä yhteiskunnassa otsikolla: ”Mikä ohjaa kaupunkitutkimusta?” Paneeliin osallistuivat NCC:n asumisen toimialajohtaja Matti Kuronen, Helsingin yliopiston kansatieteen professori Pia Olsson, Helsingin kaupunkisuunnittelusta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki ja yhteiskuntamaantieteen professori Perttu Vartiainen Itä-Suomen yliopistosta. Taustaa ja asiantuntemusta keskustelijoilla oli siis niin tieteellisen tutkimuksen, kaupunkipolitiikan kuin yritysmaailmankin puolelta.

Puheenjohtaja Samuli Laita avasi keskustelun kysymyksellä kaupunkitutkimuksen funktiosta panelistien omalla alalla tai organisaatiossa. Anni Sinnemäki toi esiin kaupungin hallinnon tarpeen soveltavalle tiedolle, jota voidaan käyttää päätöksenteon apuna. Erityisen relevanttia on tutkimus, joka tuo esiin ja näkyväksi uusia ilmiöitä. Rakentaminen on behavioristinen tiede, NCC:n Matti Kuronen puolestaan totesi. Tällä hän tarkoitti sitä, että asumisen ja rakentamisen kannalta olennaista on sellainen tieto, joka auttaa ymmärtämään ihmisen toimintaa ja käyttäytymistä. Perttu Vartiainen peräänkuulutti suurempaa panostusta monialaiseen kaupunkitutkimukseen kaikissa Suomen yliopistoissa. Hänestä myös pieniä ja keskisuuria kaupunkeja sekä kaupunkien reuna-alueita on tärkeää tutkia. Kaupunkitodellisuuden kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen pyrkii myös humanistinen kaupunkitutkimus, jonka kasvavalla kentällä Pia Olsson toimii. Hänestä tutkimuksessa on annettava ääni kaikille, jotta kaupungeista ja kaupunkilaisten tarpeista saadaan mahdollisimman moniulotteinen kuva.

WP_20160429_12_19_39_Pro

Tutkimuksen relevanssista ja laadusta puhuttiin seuraavaksi; mistä relevanssi syntyy ja kenen tarpeisiin tietoa tulisi tuottaa? Paneelin mukaan oli tärkeää, että tulokset saatetaan helposti luettavaan ja hyödynnettävään muotoon. Silloin tieto voi saavuttaa laajan yhteiskunnallisen yleisön. Toisaalta Matti Kuronen huomautti, ettei tutkimustulos aina vastaa juuri esitettyyn kysymykseen tai tarpeeseen, eikä tällaista voi tutkimuksen tilaaja tieteeltä vaatiakaan. Panelisteista oli tärkeää, että tietoa muokataan selkokieliseen ja käytettävään muotoon, vaikkei sen arvoa tai relevanssia voi juuri nyt suoraan nähdä. Myös Anni Sinnemäki korosti kommunikaation merkitystä tiedeyhteisöltä laajemmalle yleisölle.

Sovellettavuudesta keskustelu siirtyikin tulevaan: mitä kaupunkitutkimus tarjoaa tulevaisuuden yhteiskunnalle? Yleisesti panelistit näkivät kaupungistumisen ja kaupunkien merkityksen jatkavan kasvuaan. Arkielämä kaupungeissa, ja sen linkittyminen globaalin ja paikallisen kohtaamiseen, on Perttu Vartiaisen mukaan kaupunkitutkimuksen tärkeintä antia. Pia Olsson kiitteli myös kaupunkitutkimuksen näkökulmien rikkautta, joka kumpuaa eri tieteenalojen erilaisista tavoista puhua kaupungeista.

Puheenjohtaja Laita oli kiinnostunut kuulemaan panelistien näkemyksiä siitä, kuinka valmiita olemme kohtaamaan toisaalta globaalin ja toisaalta oman paikallisen kaupungistumiskehityksemme. Anni Sinnemäen mukaan ongelmana on, että kaupungistumisesta puhutaan edelleen ikään kuin ihmiset liikkuisivat kaupunkeihin pakon alla eivätkä vapaasta tahdostaan mahdollisuuksien perässä. Perttu Vartiainen myötäili tätä näkemystä, mutta muistutti samalla, että muuttoliike tapahtuu nykyisin kaupunkiseutujen sisällä ja niiden välillä eikä maalta kaupunkeihin. Siksi perinteistä kaupunki–maaseutu-dikotomiaa olisi hyvä kyseenalaistaa. Sinnemäki nosti esiin myös poliittisen päätöksenteon käytäntöjen vakiintumattomuuden kokonaisia kaupunkiseutuja koskevissa asioissa. Pia Olsson puolestaan toi jälleen esiin yksilönäkökulman – lopulta olennaisia eivät ole rakenteet sinänsä vaan se, mitä mahdollisuuksia ja valmiuksia ne tarjoavat yksilöille.

Kaupunkitutkimuksen yhteiskunnallinen asema näyttäytyy eri aloille eri tavalla. Sinnemäen tapaan Perttu Vartiainen nosti esille, että tutkimuksen olisi hedelmällisintä keskittyä nimenomaan kaupunkiseutuihin ja näiden rakenteeseen sekä kaupungistumisen globaaliin ulottuvuuteen. Matti Kuronen puolestaan pohti, kuka kaupungistumisesta oikeastaan hyötyy – yksittäisten toimijoiden sijaan hyötyjänä näyttäisi olevan itse kaupunki yhteisönä. Mahdollisimman monen kaupunkilaisen kokemuksen kuuleminen tutkimuksessa onkin ensiarvoisen tärkeää, totesi Pia Olsson.

Lopuksi panelistit saivat lyhyesti esittää, missä paikoissa tai medioissa kaupunkitutkimuksen pitäisi näkyä tai kuulua nykyistä enemmän. Perttu Vartiaisen mukaan yksi olennainen media on YLE. Matti Kosonen näki Frendien kaltaiset sarjat tapana edistää narratiivia kaupungeista olemisen ja tapahtumien paikkoina. Pia Olssonista tieto pitäisi jalkauttaa sinne, mistä se on alun perin tuotettukin. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi tutkimuksen kohteena olleet kaupunginosat ja niiden ihmiset. Sinnemäen mukaan tietoa on jatkuvasti tuotettava poliittisen päätöksenteon tueksi, jolloin tutkimustiedon avulla voidaan vaikuttaa edelleen kaupunkeihin, joissa elämme.

Teksti: Laura Nykänen

Kaupunkiakatemian aamukahvit 3.6.2016 klo 8, TEEMA: PYÖRÄLIIKENNE

Tervetuloa Kaupunkiakatemian kesäkuun aamukahveille!

TEEMA: PYÖRÄLIIKENNE
Perjantai 3.6.2016 klo 8–10
Paikka: Laituri (Narinkka2) http://laituri.hel.fi/

Baana+Bicycle+highway+Finland

Helsingin kaupungin strategisina tavoitteina valtuustokaudella 2013–2016 on ollut edistää kestävää liikkumista lisäämällä kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta liikenteestä sekä parantaa jalankulku- ja pyöräilyverkostojen jatkuvuutta ja turvallisuutta.

Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto on julkaissut uuden pyöräliikenteen suunnitteluohjeen, ja sen ympärille rakennettu näyttely avattiin huhtikuussa Laiturilla. Pyöräliikenne Helsingissä-näyttely (14.4.2016 – 1.10.2016) http://laituri.hel.fi/nayttelyt/158


KAUPUNKIAKATEMIAN AAMUKAHVIEN OHJELMA

klo
8.00 Tarjolla kahvia ja pientä aamupalaa

8.20 Tervetulotoivotus ja tilaisuuden esittely

8.30 HELSINGIN PYÖRÄLIIKENTEEN SUUNNITTELUOHJE- SUUNNITTELUN UUSI FILOSOFIA JA TEKNISET RATKAISUT
(Niko Palo, liikenneinsinööri kaupunkisuunnitteluvirasto)

8.45 PYÖRÄLIIKENTEEN KEHITTÄMINEN HELSINGISSÄ
(Reetta Keisanen, pyöräilykoordinaattori kaupunkisuunnitteluvirasto)

9.00 PYÖRÄILYN MATKA-AIKOJEN JA REITTIVALINTOJEN PAIKKATIETOPOHJAINEN MALLINNUS PÄÄKAUPUNKISEUDULLA
(Ainokaisa Tarnanen, opiskelija Helsingin yliopisto)

9.15 BIKING AS A TRAVEL MODE IN TRANSIT-ORIENTED DEVELOPMENT
(Milos Mladenovic, professori Aalto-yliopisto)

Kaupunkiakatemia on Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Helsingin kaupungin yhteistyöverkosto, jossa edistetään kaupunkisuunnittelun, kaupunkikehittämisen ja kaupunkitutkimuksen vuorovaikutusta ja yhteissuunnittelua.

Aamukahvit Facebookissa
https://www.facebook.com/events/1561783827455038/

Kaupunkibulevardit – kevään kuuma puheenaihe

kbulvd
kuva: Helsingin Kaupunkisuunnitteluvirasto

Kaupunkiakatemia järjestää 4.5.2016 seminaarin kaupunkibulevardeista, jotka ovat herättäneet tänä keväänä runsaasti keskustelua niin Helsingin Sanomissa kuin sosiaalisessa mediassakin. Näkökulmia kaupunkibulevardeihin -seminaari on hyvä esimerkki Kaupunkiakatemia-yhteistyöstä, jonka keskeinen ajatus on tunnistaa kaupungin ja tutkimusmaailman yhteisiä intressejä sekä varmistaa, että kaupungin kehitys ja suunnittelu perustuvat mahdollisimman ajantasaiseen ja monialaiseen tutkimustietoon. Liian usein julkishallinnossa koetaan, että akateeminen tutkimus on vailla sovellettavuutta tai konkreettista rajapintaa käytännön toimintaan. Yhtä lailla tutkijayhteisössä ei aina ymmärretä kaupungin toimintaa tai päätöksenteon moniarvoisuutta. Kaupunkibulevardit-seminaarissa yleisöllä on mahdollisuus kuulla kahdeksan Helsingin kaupunkia, Aalto-yliopistoa ja Helsingin yliopistoa edustavan asiantuntijan mietteitä ajankohtaisesta teemasta ja pohtia samalla, mitä julkishallinto ja tutkijat voivat oppia toisiltaan.

Kaupunkibulevardit ovat osa Helsingin yleiskaavaehdotusta, josta Helsingin kaupunginvaltuuston on tarkoitus päättää syksyllä 2016. Yleiskaavassa varaudutaan Helsingin kasvuun nykyisestä 620 000 asukkaan kaupungista noin 860 000 asukkaan kaupungiksi vuo­teen 2050 mennessä. Yksi yleiskaavaehdotuksen uusista ajatuksista on kantakaupungin laajentami­nen muuttamalla moottoritieväyliä urbaanin asumisen ja liiketoiminnan paikoiksi eli kaupunkibulevardeiksi. Kuluneen kevään aikana käyty keskustelu on osoittanut, että olemassa olevan kaupunkirakenteen tiivistäminen on herkkä prosessi, joka edellyttää moniäänistä keskustelua rakentamisen sijoittamisesta sekä asumisviihtyvyyteen ja ekologiseen monimuotoisuuteen vaikuttavista tekijöistä.

Keskustelu alkoi aluetieteen dosentti Anssi Joutsiniemen ja kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaaran kirjoituksesta, joka julkaistiin 9.3. Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla. Kirjoituksessaan tutkijat kyseenalaistivat väitteen, jonka mukaan Helsingin kantakaupungin välittömään läheisyyteen rakentaminen tuo toivottuja kasautumisetuja.

Tiivistämispuheen ongelmallisuuteen pureutunut kirjoitus sai runsaasti huomiota Helsingin Sanomissa sekä sosiaalisessa mediassa. 14.3. julkaistussa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa todettiin, että ”kaupunkirakenteen tiivistämisestä on tarjolla kaksi päinvastaista tulkintaa”. Seuraavana päivänä Helsingin kaupunkisuunnittelusta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki puolusti haastattelussaan kaupunkibulevardeja vedoten muun muassa tiiviin rakentamisen taloudellisiin hyötyihin. Keskustelu jatkui 16.3. Helsingin Sanomien mielipideosastolla, kun Kaupunkitutkimus TA Oy:n toimitusjohtaja Seppo Laakso ja kaupunkitaloustieteen emeritusprofessori Heikki A. Loikkanen toivat esiin oman näkemyksensä tiivistämisen kannattavuudesta. Samana päivänä myös Helsingin Kaupunkisuunnitteluviraston päällikkö Mikko Aho yhtyi keskusteluun Helsingin yleiskaava -sivustolle kirjoittamassaan blogitekstissä, jossa hän esitti kaupunkibulevardien tuovan ”enemmän kantakaupunkia Helsinkiin”.

Vappupäivänä yhdyskuntasuunnittelun professori Kimmo Lapintie ja kaupunkisosiologian professori Matti Kortteinen esittivät kriittiset näkemyksensä Helsingin Sanomissa yhdessä Vaattovaaran ja Joutsiniemen kanssa. Tutkijajoukko oli huolissaan erityisesti bulevardisoinnin kielteisistä vaikutuksista Helsingin seudun talouteen ja kaupungin viihtyisyyteen. Tähän lehtijuttuun nivoutui myös Lapintien blogikirjoitus, jossa hän pohtii muun muassa itseorganisoituvien kansalaisryhmien ja sosiaalisen median roolia kaupungin kehitystä koskevassa keskustelussa.

Keskustelu kaupunkibulevardeista jatkuu Kaupunkiakatemian järjestämän keskustelutilaisuuden lisäksi muun muassa parhaillaan painossa olevassa Suomen Maantieteellisen Seuran Terra-lehdessä, jonka tulevassa numerossa (128: 1) Joutsiniemi ja Vaattovaara avaavat Helsingin Sanomissa esittämiensä näkemysten taustoja. Tekstissä tutkijat muistuttavat tiivistämisen taustalla olevien oletusten yksioikoisuudesta.

”Olemme ottaneet puheenvuoroillamme kantaa kaupunkien rakenteesta ja suunnitteluihanteista käytäviin keskusteluihin, joissa pyritään väljiin kestävän kehityksen periaatteisiin tukeutuen määrittämään tulevan kaupunkikehityksen ja kaavoituksen suuntaviivoja. Helsingin seudulla keskusteluja on ohjannut etenkin tiiviin kaupunkirakenteen tavoite sekä sisääntuloväylien ympärille rakennetut kaupunkibulevardit. Tunnistamme hyvin hajaantuvan kaupunkirakenteen tuoman uhkakuvan. Kaupunkiseutujen ’hallitsemattoman hajautumisen’ estäminen yksioikoisen kepeästi tiivistämisen ylikorostamisella kuitenkin tarkoituksellisesti yksinkertaistaa kaupunkirakentamisen laaja-alaista problematiikkaa.”

Yksi esimerkki tiivistämiskeskustelun yksioikoisuudesta liittyy Joutsiniemen ja Vaattovaaran mukaan puutteelliseen ymmärrykseen tiivistämisen maantieteellisistä ulottuvuuksista.

”Valitettavasti tiiviydestä on tullut suomalaiseen 2010-luvun suunnitteluun ideologia, joka ei kummemmin ympäristöään analysoi. Ilman maantieteellistä ulottuvuutta käyty tiivistymispuhe ohittaa myös tilaa koskevat geometriset faktat. Kyse on tilan yksinkertaisesta, mutta huonosti hahmotetusta logiikasta: pinta-ala kasvaa etäisyyden neliönä. Tämä pätee vieläpä kaikissa tarkastelumittakaavoissa. Teoreettisesta yksinkertaisuudestaan huolimatta pinta-alan kasvun todellista määrää on vaikea intuitiivisesti tajuta. […] Koska suhde on eksponentiaalinen, alueen vähäinenkin laajentaminen johtaa pinta-alan suureen kasvuun. Suurempi etäisyyden kasvattaminen tarkoittaa jo valtavaa tilantarjontaa. Kaupungin mittakaavassa liikkumisetäisyyden lisääminen kilometristä seitsemään kilometriin johtaa siis noin 50-kertaiseen tilantarjontaan.”

Joutsiniemen ja Vaattovaaran mukaan ajatus Helsingin kantakaupungin tiivistämisestä perustuu kantakaupungin lähimmän reunavyöhykkeen tiivistämiseen. Tällaiseen ajatteluun liittyy heidän mukaansa merkittäviä ongelmia.

”On houkuttelevaa ajatella, että tällä vähäisellä keskusta-alueen kasvattamisella voidaan teoriassa kasvattaa kantakaupungin pinta-alaa merkittävästi. Valitettavasti tämä potentiaali on jo pitkälti otettu käyttöön yleiskaavoissa 1992 ja 2002. […] Kantakaupungin tiivistämiseksi on jäljellä ainoastaan vaikeita ja vielä vaikeampia vaihtoehtoja. Jo nyt tehdyt laajennukset on osoitettu alueille, joiden rakentaminen on edellyttänyt erittäin kalliita rakentamistoimenpiteitä, kuten saastuneiden maa-alueiden poistoja ja suuria infrastruktuurin uudelleen järjestelyjä. Taloudellisessa mielessä kyse on kantakaupungin rakentamisen merkittävästä subventoinnista esikaupunkialueen kustannuksella. Pääkaupunkiseudun väljyyden ongelma on esikaupungeissa, eikä esikaupungin ongelmia voida ratkaista kantakaupunkia tiivistämällä.”

Terran keskustelupuheenvuorossaan Joutsiniemi ja Vaattovaara päätyvät johtopäätökseen, jonka mukaan tiivistäminen ei itsessään ole huono asia, mutta sen muotoja tulisi pohtia kriittisesti.

”Emme luonnollisesti pyri vastustamaan kaupunkirakenteen tiivistymistä, monikeskuksisen kaupunkiseudun syntyä, koko pääkaupunkiseudun välttämätöntä kasvua tai edes kaupungin täydennysrakentamista. Kyseenalaistamme kuitenkin tiivistämiseen liittyvät helpot ideologiset olettamukset sekä niistä toteutukseen siirretyt ’yliyksinkertaistetut’ konseptit. On paradoksaalista, että Helsingissä tiivistämiskohteita etsitään puistoista, merestä sekä moottoriväylien päältä, ei väljäksi rakennetusta yhdyskuntarakenteesta.”

Näkökulmia kaupunkibulevardeihin -seminaariin liittyvää keskustelua voi seurata ja käydä sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella #kaupunkibulevardit.

Teksti: Salla Jokela & Annina Ala-Outinen