Tyypillinen subjekti
Suomen kielen peruslauseissa subjekti eli tekijä on tyypillisesti perusmuodossa (teksti, lapsi) tai t-monikossa (tekstit, lapset).
Teksti on pitkä. Lapsi tekee kotitehtävää. Tekstit ovat laukussa. Lapset leikkivät pihalla.
Näissä lauseissa predikaattiverbi taipuu tekijän mukana: on, ovat, tekee ja leikkivät.
Epätyypillisiä subjekteja
N-subjekti
Tavallisesti jos kuvataan esimerkiksi pakkoa, tekijänä on N-subjekti eli genetiivimuotoinen subjekti. Tällaisissa lauseissa predikaattiverbi on aina hän-muodossa.
Minun täytyy osallistua kurssille tänä vuonna. Lassen on kirjoitettava essee valmiiksi. Opiskelijoiden ei tarvitse tehdä jokaista harjoitusta. Pitääkö pienten lasten mennä aikaisin nukkumaan? Kannattaisiko ihmisten lopettaa lentäminen kokonaan?
Suomen kielessä on myös muita rakenteita, joissa on N-subjekti. Silloinkin predikaattiverbi on hän-muodossa.
Esim. Tämän opiskelijan on hyvä ottaa yhteyttä opintoneuvontaan, koska hänen on tarkoitus valmistua jouluun mennessä.
Katso lisää esimerkiksi kohdasta Nesessiivilause ja ”on hauskaa” -lauseet.
Eksistentiaalilauseen tekijä
Jos halutaan painottaa paikkaa ja tekijä on tuntematon tai epämääräinen joukko, lause rakennetaan eri tavalla ja sanajärjestys tavallisesti muuttuu:
Laukussa on teksti. (Jokin ennalta tuntematon, yksi teksti.) Pihalla on lapsi. (Joku tuntematon, yksi lapsi.)
Vaikka tekijöitä on monta, predikaattiverbi on aina hän-muodossa ja monikollinen tekijä on partitiivissa (tekstejä, lapsia).
Laukussa on tekstejä. (Epäspesifi joukko; ei kerrota, kuinka monta tekstiä.) Pihalla leikkii lapsia. (Epäspesifi joukko; ei kerrota, kuinka monta lasta.)
Myös seuraava sanajärjestys voi joskus olla mahdollinen ja silloinkin predikaattiverbi on aina hän-muodossa:
Tekstejä on laukussa. Lapsia leikkii pihalla.
Katso tarkemmin kohdasta Eksistentiaalilause.