Tekstin sidosteisuus

Sidosteinen teksti etenee loogisesti. Asioiden esitysjärjestys on sujuva ja kappaleet muodostavat selkeitä kokonaisuuksia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kappaleessa ei ole irtonaisia asioita ja että sama asia ei ole monessa eri kohdassa tekstiä.

Tekstiin saa kielellisesti sidosteisuutta esimerkiksi käyttämällä pronomineja, konjunktioita ja sidossanoja.

Pronomineja ovat esimerkiksi: tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne, joka, mikä

Tässä esseessä tarkastelen opiskelijoiden yksinäisyyttä, joka on lisääntynyt pandemian jälkeen.
Syksyllä aloitan opiskelun Helsingin yliopistossa. Se on opiskelijamäärältään Suomen suurin yliopisto.

 

Rinnastuskonjunktioita ovat esimerkiksi: ja, sekä, sekä – että, ka/-kä, eli, tai, joko – tai, vai, mutta, vaan, paitsi. Alistuskonjunktioita taas ovat esimerkiksi: että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin.

Muilla sidossanoilla (Hirsjärvi ym. 2004) voi ilmaista esimerkiksi seuraavia asioita:

samansuuntaisuus: ja, sekä, sekä – että, -kä; eli, tai; myös, samoin, samaten, lisäksi, edelleen, sitä paitsi, niin ikään, ei edes, yhtä tärkeää on, toisin sanoen, itse asiassa

vertailu: mutta, kun taas; kuitenkin, taas, sitä, sen sijaan, toisaalta (-toisaalta), päinvastoin, tosin, vuorostaan, silti, (siitä) huolimatta; pikemminkin, paremminkin, paitsi, yhtä kaikki; olennainen ero X:ään verrattuna on

syy tai selitys: koska, sen takia että, siitä syystä että, siksi että, tämä johtuu siitä että, tästä seuraa että, tuloksena on että, mikä johtaa siihen että

ehto: jos, siinä tapauksessa että

tarkennus: kuten (esimerkiksi), esimerkiksi, muun muassa, erityisesti, varsinkin

aika tai järjestys: kun, sen jälkeen kun, sitten kun, samalla kun, silloin kun, siihen asti kun, ennen kuin, niin kauan kuin, ennen, jälkeen, jonkin ajan kuluttua, alusta lähtien, siihen mennessä, sillä välin, vielä, kohta, ensin, sitten, sen jälkeen, silloin, jolloin, aiemmin, myöhemmin, ensiksi, toiseksi…, seuraavaksi

toisto: kuten aiemmin todettiin, toisin sanoen

koonti: tiivistetysti, lyhyesti (sanoen), lopuksi

Ennen kuin valitsee pro gradu -työnsä aiheen, kannattaa tutustua siihen, millaista aiempaa tutkimusta aiheesta on olemassa. Vasta sen jälkeen voi tietää, onko aihetta syytä tutkia enemmän.

 

Lähteet:

Hirsjärvi, Sirkka – Remes, Pirkko – Sajavaara, Paula 2004: Tutki ja kirjoita. 10. painos. Tammi, Helsinki., s. 266–268.