Järjestyksessään 20. Kielikeskuspäivät järjestettiin kesäkuussa pääkaupunkiseudulla.  Konferenssi toteutettiin kolmen yliopiston kielikeskuksen, eli Hanken Svenska Handelshögskolanin, Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistyönä. Helsingin yliopiston remonttien vuoksi kaksipäiväinen konferenssi jakautui fyysisesti Aalto-yliopistolla Otaniemessä pidettävään konferenssipäivään ja Hankenin tiloissa Etu-Töölössä pidettävään päivään. Päivien teemaksi oli valikoitunut kieli-, oppiaine-, ja organisaatiorajat ylittävä yhteistyö, ja konferenssin otsikko olikin ”KIMPASSA – Yhteistyö vie eteenpäin”. Teema sai innoituksensa koko ajan yleistyvistä integraation ja yhteisopettajuuden muodoista sekä käynnissä olevista kolmesta kielikeskusten välisestä valtakunnallisesta digihankkeesta. Konferenssin työpajoissa ja puheenvuoroissa yhteistyön monet muodot tuotiin kattavasti esille.

Päivät saatiin pitää helteisessä alkukesän säässä Otaniemen kampuksella ja Helsingin keskustassa. Konferenssin pääpuhujat johdattivat kielikeskuslaiset hyvinvoinnin, tulevaisuuden kielikoulutuksen ja tekoälyn äärelle. Ensimmäinen plenaaripuhuja Liisa Postareff käsitteli opettajien tunteita, hyvinvointia ja pedagogista kompetenssia. Esityksessä täsmennettiin, että korkeakouluopettajien hyvinvointiin liittyviä ilmiöitä kannattaa tutkia.

Toisena plenaristina puhui  OKM:n opetusneuvos Armi Mikkola, joka esitti pitkälle tulevaisuuteen ulottuvan vision Suomen kielikoulutuksesta. Esityksessä korostui, miten kielten opiskelun varhentamisohjelman hyödyt tulevat toivottavasti näkymään suomalaisten korkeakouluopinnoissa noin kymmenen vuoden kuluttua.

Konferenssin kolmas pääpuhuja oli tietokirjailija, kauppatieteiden maisteri Antti Merilehto. Merilehto on tullut tutuksi Tekoäly – Matkaopas johtajalle –kirjan kirjoittajana. Merilehdon puheenvuoro murskasi onnistuneesti paljon tekoälyyn liitettyjä uhkakuvia ja myyttejä. Esitys korosti, että opettajien kannattaa tulla tutuiksi tekoälyn kanssa, sillä se on merkittävä työelämän ja tulevaisuuden yhteiskunnan ilmiö. Kuitenkaan se ei voi eikä yritä korvata työelämän keskeistä inhimillistä osaamista: empatiaa.

Digitaalisuus ja verkko-opetus saumaton osa kieltenopiskelua

Työpajoissa ja seminaariesitelmissä näkyi ja kuului vahvasti viestintä- ja kieliopintojen digitalisaatio. Konferenssin aikaan käynnissä oli kolme valtakunnallista kieltenopetuksen digihanketta: opettajien digitaalisen osaamisen lisäämiseen tähtäävä 2digi sekä kaksi OKM:n kärkihanketta, DIGIJOUJOU – Suomen ja ruotsin kielen joustava oppiminen ja ohjaus tulevaisuuden työelämän tarpeisiin sekä KIVAKO – Kielivarannon vahvistaminen korkeakoulussa. Kaikkien hankkeiden tuotoksia esiteltiin ja jaettiin useissa puheenvuoroissa. Lisäksi käänteinen oppiminen, pelillisyys, sähköinen testaaminen ja arviointi sekä erilaiset verkkokurssit ovat monen kielikeskuksen opetuksen arkea ja pedagogisen kehittämisen ykköskohde. ”Joustavat ja monimuotoiset oppimisympäristöt” oli konferenssin suosituin teema: läpi konferenssin kyseisestä teemasta oli jatkuvasti tarjolla peräti kolme rinnakkaissessiota.

Digitaalisuutta ja joustavia oppimisympäristöjä käsittelevien näkökulmien suosio on myös osoitus siitä, että verkkopedagogiikan laajat ja vaihtelevat mahdollisuudet on viestintä- ja kieltenopetuksessa sisäistetty. Opettajat voivat muokata oppimisympäristöt oman opetuksen ja oppimistavoitteiden mukaisiksi. Opetusta koskevassa digitalisaatiokeskustelussa on ollut tapana peräänkuuluttaa, että opetuksen monimuotoistaminen ja digitalisoiminen tulee tehdä ”pedagogiikka edellä”. Ei liene liian rohkeaa tulkita, että tässä on onnistuttu.

Yhteistyön monet muodot

Yhteistyö tuntui luontevalta teemalta kolmen kielikeskuksen yhteisvoimin järjestämään konferenssiin. Yhteistyö näkyi kattavasti myös päivien esitelmissä. Osallistujat saivat kuulla muun muassa esimerkkejä kieli- ja substanssiaineen integraatiosta, monikielisestä kielikurssista, korkeakoulujen välisestä sekä opiskelijan ja opettajan välisestä yhteistyöstä ja kollegiaalisesta yhteiskehittämisestä. Hankkeet ovat hyvä tapa saada eri korkeakoulujen toimijat yhteen, mutta yleisemminkin laaja-alainen kollegiaalinen ja rajat ylittävä yhteistyö vaikuttaisi olevan kielikeskusten kaltaisissa pedagogisissa yhteisöissä arkipäivää.

Pääkaupunkiseudun Kielikeskuspäivät tarjosivat osuvan läpileikkauksen kielikeskusopetukseen ja sen kehittämiseen valtakunnan tasolla. Viestintä- ja kieltenopetus kehittyy tutkimuspohjaisesti, työelämälähtöisesti, yhteistyössä ja nykyaikaisia opetusmenetelmiä käyttäen.

Teksti: Janne Niinivaara