Terveiset seitsemännestä Klaara-työpajasta

Helsingin yliopisto järjesti
seitsemännen selkokielen tutkimuksen työpajan.
Se pidettiin perjantaina 12.4.2019.
Työpajan nimi oli “Millaista selkokielen pitäisi olla?”

Työpajaan oli kutsuttu jälleen tutkijoita,
opiskelijoita ja asiantuntijoita.
Mukaan oli kutsuttu myös selkokieltä tarvitsevia ihmisiä.
He ovat selkokielen kokemusasiantuntijoita.
Heillä oli työpajassa tärkein rooli.
He kertoivat tutkijoille,
millainen selkokieli on helppoa ymmärtää.

Työpajan alussa kuulimme kolmen
kokemusasiantuntijan puheenvuorot.
Sami Virta kertoi tilanteista,
joissa kehitysvammainen ihminen tarvitsee selkokieltä.
– Tulee hölmö olo, jos joutuu sanomaan,
että en ymmärrä.
Miksi lääkäri ei puhu aina selkokieltä
kehitysvammaiselle? kysyi Sami Virta.

Toisen puheenvuoron piti Mohor Banerjee.
Hän on kotoisin Intiasta.
Hän on opiskellut suomea 11 kuukautta.
– Selkokieli ei ole yhtä pelottavaa kuin suomen yleiskieli.
Selkokieli kannustaa minua jatkamaan
suomen opiskelua, kertoi Mohor Banerjee.

Kolmannen puheenvuoron piti Anniina Ala-Soini.
Hänen kertoi, millaista selkokielen pitäisi olla
autismikirjon ihmiselle.
– Yleiskielinen kaunokirjallisuus voi olla helppoa
autismikirjon ihmiselle.
Mutta sen sijaan viranomaisten kieli voi olla
todella vaikeaa, sanoi Anniina Ala-Soini.

Kokemusasiantuntijoiden jälkeen
puhui maahanmuuttajien opettaja Nuppu Tuononen.
Hän kertoi, millaisia vaikeuksia maahanmuuttajalla
voi olla suomen kielen oppimisessa.

Puheenvuorojen jälkeen keskustelimme siitä,
mikä selkokielen puhumisessa on tärkeintä.
Osallistujien mielestä tärkeintä on riittävät tauot puheessa
ja se, että keskustelijat haluavat ymmärtää toisiaan.

Iltapäivällä keskustelimme pienissä ryhmissä
seuraavista kysymyksistä:
– Millainen rooli selkokieltä tarvitsevalla ihmisellä
on selkokielen tutkimuksessa?
– Miten selkokieltä tarvitsevan ihmisen ääni
saadaan kuuluville selkokielen tutkimuksessa?
– Miten eri kohderyhmien erilaiset tarpeet
otetaan huomioon selkokielen tutkimuksessa?
– Miten tutkimuksessa otetaan huomioon
selkokieltä tarvitsevien ihmisten etu ja oikeudet?

Ryhmät vastasivat kysymyksiin esimerkiksi näin:
– On tärkeää, että tutkijat
ja selkokieltä tarvitsevat ihmiset ovat
tasa-arvoisessa asemassa.
On tärkeää, että kummatkin arvostavat toisiaan.
– Selkokieltä tarvitsevat ihmiset täytyy ottaa mukaan
suunnittelemaan tutkimusta.
– Myös lähi-ihmiset voivat olla mukana tutkimuksessa.
He voivat auttaa esimerkiksi niin,
että he kertovat ja selittävät,
mitä tutkimuksessa tehdään.
– Tarvitaan myös sellaista tutkimusta,
jossa tutkitaan samoja ihmisiä pidemmän aikaa.
– Selkokielen tutkimuksen täytyy antaa
vastauksia käytännön ongelmiin.
– Tarvitsemme tutkimusta siitä,
miten tavalliset suomalaiset suhtautuvat selkokieleen.
– Tutkimuksessa on mietittävä,
miten selkokieltä tarvitsevat ihmiset hyötyvät tutkimuksesta.
– Tutkimusluvat täytyy olla kunnossa.
Selkokieltä tarvitsevien ihmisten täytyy voida ymmärtää,
mistä tutkimuksessa on kyse.
– Tutkimuksen tuloksista pitää kertoa
myös selkokielellä.

Viimeinen Klaara-paja on 24.5.2019 Helsingissä.
Tervetuloa mukaan!

Lisää tietoa muista Klaara-työpajoista tästä.