Mitä lääkäri määrää? Vastuu mallilla ennustamisesta ja ohjaamisesta

Tähän olen viimeaikoina takonut päätäni ja yrittänyt selittää: Mitä eroa on ennustavalla teoreettisella mallilla ja ohjaavalla teoreettisella mallilla? Ja erityisesti miksi mallilla toiminnan ohjaaminen on riskialttiimpaa ja siksi aiheuttaa suuremman vastuun vaikka lääkäreille, ekonomisteille ja poliitikoille?

Eräs turisti tuli nimittäin kaupungilla vastaan tyytyväisenä Tukholman kartan kanssa. Ja kysyi, että miten tästä juna-asemalta pääsee kuninkaanlinnan luokse. En tiedä miten hän oli kartan avulla päässyt edes niin pitkälle. On silti varsin kuvaavaa, että hän ei ollut huomannut käyttävänsä väärän kaupungin karttaa. Kartta ilmeisesti ennusti varsin hyvin, että vastaan tulee taloja ja teitä. Mutta se ei silti ohjannut kovin hyvin hänen matkaansa kuninkaanlinnalle.

Ero ennustavuuden ja ohjaavuuden välillä on erityisesti kuitenkin siinä, että vaikka Tukholman karttaa voi käyttää yhtälailla ennustamaan miltä Helsinki näyttää, kuin Tukholman saariston karttaa ennustamaan miltä Helsingin saaristo näyttää — niin on paljon vähemmän vaarallista suunnistaa Helsingissä käyttäen Tukholman karttaa kuin seilata Helsingin saaristossa tankkerilla käyttäen Tukholman saariston karttaa.

Asiaa on ehkä helpoin miettiä lääkärin vastuun näkökulmasta: Eli kun lääkäri tekee arvion taudin kulusta hän ikään kuin käyttää  karttaa arvioidakseen, mitä potilaalle tapahtuu jatkossa. Eli kuin katsoisi kartasta, minkälaista saaristossa on. Kun hän määrää lääkkeitä, hän käyttää karttaa kuin seilatakseen saaristossa. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Ja mielestäni lääkäri on siis suuremmassa vastuussa määrätessään lääkkeitä, kuin arvioidessaan taudinkuvaa.

Taipumus käyttää ennustavaa mallia toiminnan ohjaamiseen lienee yleisinhimillistä. Valtiontalous ja talouselämä näyttävät toimivan niin: on taloutta ennustavia malleja ja niitä käytetään poliittisten ja taloudellisten päätösten pohjana, vaikka ennustamisesta sinällään ei pitäisi seurata ohjaavuus. Siirtymään ennustavuudesta ohjaavuuteen pitäisi olla jokin lisäehto, mutta en ole sellaista osannut muotoilla.  Tämä kun on versio induktion ongelmasta, eli siitä miten emme voi äärellisestä määrästä havaintoja koskaan tehdä täysin varmaa yleistystä. Induktion ongelman voi siis muotoilla sanoin: emme voi koskaan olla täysin varmoja onko ennustava malli myös ohjaava malli.

Tästä epävarmuudesta johtuen, osaan vain sanoa että on kaksi tapaa katsoa karttaa: vastaan tulevien asioiden ennustamiseen tai toiminnan ohjaamiseen. Siirryttäessä ensimmäisestä toiseen jokainen kerta on erilainen, ja meidän on syytä olla varuillamme. Emme voi tietää soveltuuko kartta kuinka hyvä toiminnan ohjaamiseen pelkästään sen tähän astisen ennustavuuden nojalla. Poliittisen päättäjän, sijoittajan, ekonomin tai yrittäjän olisi syytä ottaa tämä huomioon, mutta on vaikea sanoa miten. Voi vain sanoa: ei pidä olettaa, että päätöstä voi perustella pelkällä ennustavalla mallilla (oli se vaikka kuinka hyvä ennustamaan). Päätös on nimittäin päätös luottaa mallin ohjaavuuteen.

Tästä syystä on mielestäni syytä muistaa, kun mallia käytetään toiminnan ohjaukseen, on mallin valinnut toimija siitä suuremmassa vastuussa, kuin käyttäessään mallia ennusteiden luomiseen. Jos esimerkiksi ilmatieteilijä sanoo, että ensi kesä on todennäköisesti erittäin kuiva, on hän vähemmän vastuussa siitä, kuin jos hän kehottaisi hallitusta ostamaan ennusteen nojalla ylimääräistä viljaa varastoon. Sama pätee poliitikkoihin, ekonomisteihin, lääkäreihin, konsultteihin, pankkiireihin, tutkijoihin ja myös kuluttajiin, säästäjiin sekä piensijoittajiin.