Käytännön tapausten kautta kulttuuri- ja katsomusreflektiivisyyteen

Keskeinen menetelmä KuKaS-hankkeen koulutuksissa on tapauskeskustelu. Tapausten käyttäminen opettajankoulutuksessa on aihe, jota on tutkittu jonkin verran, ja siitä ovat kirjoittaneet mm. Katherine K. Merseth, Lee S. Schulman ja John Loughran. Kulttuurien välisyyteen liittyvässä opettajankoulutuksessa siitä ovat kirjoittaneet ainakin Judith Kleinfeld ja Keffrelyn D. Brown sekä Amelia Kraehe. Tapaukset voivat olla monenlaisia tosielämän kokemusten kertomuksia, esimerkiksi oppilaiden, opettajien tai opetustilanteiden kuvauksia joko kirjallisesti tai vaikkapa videon avulla. Tapausmenetelmää voidaan käyttää myös moniin eri tarkoituksiin.

KuKaS-hankkeessa käytetään erityisesti opettajien kertomuksia autenttisista kokemuksista, jotka liittyvät kulttuuriseen ja katsomukselliseen moninaisuuteen koulussa. Yksi osa tehtävää voi olla tapauskirjoittaminen eli kokemuksen pukeminen sanalliseen muotoon. Se on reflektion esivaihe, jossa kirjoittaja joutuu pohtimaan, mikä on relevanttia ja miten hän kehystää kokemuksensa.  Hankkeen koulutuksissa tarjotaan käsitteitä ja tietoa moninaisuudesta, joita osallistujat voivat soveltaa tapauksiin pienryhmäkeskusteluissa.

Osallistujien tehtävänä on tuottaa mahdollisimman paljon näkökulmia tapaukseen, jota pienryhmässä tarkastellaan. Tällöin osanottajat pääsevät pohtimaan ja kyseenalaistamaan ensimmäisenä mieleen tulevia tulkintoja tapauksesta sekä tunnistamaan erilaisten tulkintojen taustaoletuksia. Monet näkökulmat ohjaavat myös suhteellistamaan kulttuurin tai katsomuksen merkitystä yhdeksi mahdolliseksi tekijäksi muiden, esimerkiksi henkilökohtaisten tai ihmissuhteisiin liittyvien tekijöiden lisäksi. Tarkoitus on, että reflektion harjoitteleminen auttaa suhtautumaan reflektiivisesti myös koulun tai opetusharjoittelun arjessa esiin tuleviin tilanteisiin. Koska monet tapaukset ovat myös vuorovaikutustilanteita, koulutuksissa käsitellään myös vuorovaikutusta.

Tapaukset voivat myös herättää empatiaa ja ohjata ottamaan kulttuurista ja katsomuksellisuutta moninaisuutta huomioon opetuksessa jo suunnitteluvaiheessa niin, että oppilaat voivat kokea, että he voivat olla ylpeitä omasta kulttuuri- tai katsomustaustastaan. Tapauksista ja niistä käydyistä keskusteluista voi nousta osallistujien tietoisuuteen hyviä käytänteitä ja ideoita käytettäväksi oppilaiden tai huoltajien kanssa. Tällaiseen kulttuurisesti responsiiviseen opetukseen motivoidaan osallistujia myös oman opettajuuden reflektion kautta.

KuKaS-hankkeessa tehdyssä tutkimuksessa on noussut esiin, että monikulttuurisissa kouluissa arvostetaan kulttuureja ja katsomuksia koskevaa tietoa ja kokemusasiantuntijuutta, mutta tietoa jaetaan vain vähän. Tapauskeskustelut pienryhmissä voivat tarjota tilan, jossa opettajat voivat jakaa tietojaan ja kokemuksiaan tasa-arvoisessa ja toisia kunnioittavassa hengessä. Tällaisen tilan saatavilla oleminen voi olla erityisen merkityksellistä uransa alkuvaiheessa oleville opettajille tai uusissa tehtävissä aloittaville opettajille. Se voi kuitenkin tarjota jatkuvia kehittymisen mahdollisuuksia koko henkilöstölle. Tuekseen tapauskeskustelut tarvitsevat kuitenkin myös koulutusta, jossa tarjotaan avauksia erilaisiin näkökulmiin ja oman kulttuuri- ja katsomustaustan merkityksen tunnistamiseen.

2 vastausta artikkeliin “Käytännön tapausten kautta kulttuuri- ja katsomusreflektiivisyyteen”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.